Rentouttava viikonloppu Helsingissä

Vielä muutama viikko sitten haaveilin viikonloppulomasta Tallinnassa. Se haave jäi lyhytikäiseksi, kun Viron koronailmaantuvuusluku alkoi kohota nopealla tahdilla eikä Viroon enää voinut matkustaa ilman karanteenia. Joku irtiotto kotona istumisesta ja etätöistä tuntui kuitenkin enemmän kuin tarpeelliselta ja uskaltauduin varaamaan hotelliloman pääkaupungista.

Haluan yrittää jatkaa elämää edes jotenkuten normaalisti koronan keskellä kun se on vielä mahdollista. En usko, että kotiin neljän seinän sisään linnoittautuminen on oikea ratkaisu (ainakaan minulle – jokainen saa olla tästä toki omalla kohdallaan eri mieltä ja se on ihan fine) ja haluan edelleen kokea elämyksiä sellaisessa muodossa kuin se nykymaailmassa on mahdollista. Tilanne toki elää ja kehittyy, ja voi ikävä kyllä jo viikon tai parin päästä olla ihan toinen. Eritoten kuitenkin  toivon, että ruokaravintolat eivät joutuisi kevään tavoin sulkemaan oviaan joko pakotettuina tai asiakkaiden puutteessa.

Muumeja ja makumatka Kaakkois-Aasiaan

Aloitin Helsingin-lomani vieton Kansallismuseon Rohkeus, rakkaus, vapaus! -näyttelystä. Kyseessä on siis näyttely Muumeista, ”taianomainen matka muumien elämänarvoihin ja filosofiaan”. Näyttely oli hauska ja elämyksellinen, toisaalta ehkä vähän liiankin instagrammattava ja pinnallinen, mutta mukaansatempaava ja ilahduttava. Juuri sopiva korona-ahdistuksen taltuttamiseen. Koronan takia näyttelytilaan otetaan vain rajallinen määrä ihmisiä kerralla, joten kannattaa varautua odottamaan hetki. Se on kuitenkin sen arvoista!

Muuminäyttelyn jälkeen tarjosin itselleni illallisen pitkän kaavan mukaan. Kun Aasiaan ei pääse matkustamaan, on paras mahdollisuus eksoottisten hetkien kokemiseen kokea Aasia edes makumuistojen kautta. Farangin kahdeksan ruokalajin maistelumenu oli mielestäni jokaisen euron arvoinen (69 €) ja pienen hetken ajan saatoin kuvitella istuvani pienellä muovisella jakkaralla jossain Bangkokin pimeillä kujilla katukeittiöiden huumaavien tuoksujen ympäröimänä – tai jollakin upealla kattoterassilla, viiden tähden fine dining -illallisella katselemassa Chao Phrayan jokiveneiden ikuista liikettä joen penkalta toiselle. Voi itku miten ikävöin Bangkokiin!

Mereneläviä ja rentoutuskelluntaa

Seuraavana aamuna olin edelleen maha pullollaan edellisen illan illallisesta, mutta kävin toki silti tutkimassa myös hotellin aamiaistarjonnan. Korona ei onneksi ollut vaikuttanut siihen mitenkään muuten, kuin että sisäänkirjautuessa valitsin haluamani aamiaisajan, niin että kaikki hotellivieraat eivät olisi aamiaissalissa samaan aikaan. Lopun aamupäivää nautiskelin hotellihuoneessani siitä ettei tarvinnut tehdä mitään (no ihan vähän tein kyllä töitä), ja iltapäivällä tein pienen shoppailukierroksen (pääsin vihdoin käymään esimerkiksi Kamppiin avautuneeseen Mujiin). Sen jälkeen söin myöhäisen ja pitkän lounaan – sanoinhan jo, että etenkin ruokaelämykset ovat minulle tärkeitä koronan keskelläkin!

Aasialaisen ruuan lisäksi halusin nauttia Helsingin lomallani merenelävistä ja kaloista. Fisken på Disken tarjoili houkuttelevaa keittiömestarin yllätysmenua kohtuulliseen hintaan, joten sinne siis. Tämäkin viiden ruokalajin loistava makukokemus oli viimeisen päälle hintansa väärti. Plussaa myös tarjoilijan suosittelemasta herkullisesta mocktailista, joka sopi mainiosti merenelävien kanssa.

Lauantai-iltani päättyi varsin riehakkaasti (tätä on tulla keski-ikään) eli tunnin rentoutumiskelluntaan. Törmäsin tähän mielenkiintoiseen ”lajiin” joskus vuosi tai pari sitten netissä ja on jo pitkään pitänyt varata aika kokeiluun. Yleensä Helsingin reissut ovat kuitenkin olleet niin täynnä tekemistä tai sitten sen verran lyhyitä, ettei rentoutumiselle ole ollut aikaa, mutta nyt vihdoin oli. Varasin vielä kellumisajan tarkoituksella illaksi niin, että voisin hipsiä kellunnan jälkeen pimeyden turvin punaisine naamoineni takaisin hotellille ja kömpiä vaikka samantien yöunille.

Itse kellumista kuuluu hintaan tunti ja lisäksi on aikaa käydä suihkussa ja juoda vaikka (hintaan kuuluva) rauhoittava tee kellumisen jälkeen. Kukin kelluja saa täysin oman huoneen, jossa sijaitsee oma allas ja suihku. Ideana tässä on täydellinen aistiärsykkeettömyys: tila on rauhallinen, äänetön ja sen saa myös täysin pimeäksi.

Kelluminen oli mukavaa eikä ahtaanpaikankammoista edes yhtään ahdistanut pimeässä ”kaapissa”. Toisaalta en kuitenkaan kokenut mitään erityistä rentoutumista enkä päässyt mihinkään zen-tiloihin pääni sisällä. Jossain vaiheessa alkoi jopa tuntua tylsältä vaan kellua ja aloin odottaa, että koska tunti on kulunut. Tämä on kuulemma kuitenkin ihan yleinen ensimmäisen kerran reaktio ja toisella kerralla saattaisi olla helpompi rentoutua, kun uutuudenviehätys on poissa.

Viikonloppu oli mitä täydellisin koronairtiotto ja kolean syysviikonlopun rentouttava, hemmotteleva ja lohduttavakin breikki. En anna koronan viedä elämästäni sitä iloa mitä matkustaminen ja erilaisten elämysten kokeminen antavat. Nyt matkustetaan lähellä, mutta antakoon se mahdollisuuden löytää sellaisia kokemuksia, joille ei aiemmin ole ollut aikaa ja joita käyttämällä voi samalla tukea suomalaisia yrittäjiä!