Porto hurmasi jo yhdessä päivässä!

Porto on hurmaava. Se on toisaalta vähän kuin Lissabon pienoiskoossa, mutta toisaalta siellä on ihan omanlaisensa tunnelma. Voi tietysti olla, että sekin johtuu paikan sopivasta koosta, mutta Porto ja portolaiset tuntuvat jotenkin helposti lähestyttäviltä, avoimilta ja kaikin tavoin leppoisilta ja mutkattomilta. Tai sitten se vaan on sellainen yleinen paikan henki, mutta minut se ainakin lumosi.

Eksy Porton pienille kujille

Tykkään lukea etukäteen paljon blogijuttuja paikoista, joihin olen matkustamassa. Monesti minua ärsyttävät sellaiset liian maalailevat ja tunnelmoivat ah, eksy suloisille pikkukujille -tyyppiset jutut, niinkuin että pliis anna nyt jotain vähän kouriintuntuvampia vinkkejä, mutta Porton kohdalla tämä kehotus on vaan pakko hyväksyä. Vanha kaupunki ei ole suuren suuri, joten mene ja kolua kaikki ne ihanat pienet kadut ja kujat itse ilman sen kummempia neuvoja. Tarkempia koordinaatteja olisi sitä paitsi kovin vaikea edes yrittää antaa.

Porto on runoilijan ja valokuvaajan kaupunki

Mikä valo! Olin onnekas – sain nauttia pilvettömästä ja aurinkoisesta Portosta. Nimittäin kun aurinko paistaa, se tuntuu paistavan täällä jotenkin ihmeellisen lämpimissä sävyissä. Erityisesti aamulla ja illalla aurinko korostaa kaupungin värikästä tilkkutäkkiä jotenkin aivan erikoislaatuisella tavalla.

Porton äänimaisemasta taas voisi vaikka kirjoittaa runoja, jos osaisi. Kierrellessä näitä kujia ja ihaillessa auringon valoa värikkäillä seinillä, kuulee samalla jostakin puoliavoimesta ovesta surumielistä fadoa, toisesta elämäniloista bossa novaa, parturin sakset sanovat jossain klik klik klik, lapset kikattavat, jalkapallo pomppii ja vanhuksen kävelykeppi kolahtelee vaimeasti mukulakivikatuun. Noniin, tästä tuli näköjään siis juuri sellainen ärsyttävä, maalaileva ja tunnelmoiva blogijuttu.

Porto päivässä tai kahdessa

Porto on sopivan kokoinen viikonloppukohteeksi ja jopa yhdessä päivässä ehtii saada siitä maistiaisen – kuten itselleni tällä reissulla kävi kun TAP kämmäsi jatkolentoni Lissabonista Portoon. Jätin siis suosiolla kirkot, museot ja puistot seuraavaan kertaan, samoin kuin Porton rannikon pienen majakan ja Matosinhosin kalaravintolat, joita olin kuolaten etukäteen googlaillut. Kävelin Porton keskustaa ristiin rastiin – tai käytännössä ylös alas, koska Porto on rakennettu melko jyrkkään rinteeseen – poikkesin Douro-joen toisella puolella, istuin iltapäiväkahvilla ja ajelin vanhalla ratikalla.

Porton historiallinen vanha kaupunki

Parasta Portossa on sen rosoisen kaunis vanha kaupunki, joka on rakennettu Douro-joen rinteeseen. Portaiden tai vähintäänkin korkeiden mäkien kipuamiselta ei voi täällä välttyä, mutta se on osa viehätystä. Piilossa talojen sisällä on myös hissejä, mutta jos niiden sijaintia ei tiedä, niitä ei löydä kuin vahingossa ja hyvällä tuurilla. Dom Luís I -sillan kupeesta voi matkustaa rinteen ylös myös Funicular dos Guindais -köysivaunun kyydissä.

Sillasta puheen ollen, kaksikerroksinen, samaan aikaan massiivinen ja elegantti Dom Luís I -silta on jo itsessään yksi Porton nähtävyyksistä. Sillan voi ylittää kävellen niin alatasolla kuin ylätasollakin ja kummaltakin saa upeita kuvia Porton vanhastakaupungista.

Portviinikellarien alue

Sillan toisella rannalla on Vila Nova de Gaian portviinin valmistuksesta ja viinikellareista kuuluisa alue. Rannassa on vieri vieressä viinikellareita, joiden terasseille voi istahtaa lasilliselle tai lähteä kellareihin opastetulle kierrokselle. Olen aina tykännyt portviinistä – taidan muutenkin olla melko makeiden ja täyteläisten viinien ystävä – joten tietysti piti näin portviinin kotikaupungissa käydä myös maistiaisilla. Päädyin astumaan ensimmäiseksi sisään Sandemanin viinitaloon ja kun siellä oli juuri sopivasti alkamassa kellarikierros, lähdin sen mukaan. 17 eurolla sai lyhyen esittelyn viinikellarissa ja lopuksi kolmen erilaisen portviinilaadun (ruby, tawny ja white) maistiaiset.

Varsinaiset viinitilat muuten sijaitsevat vähän kauempana Portosta Douro-joen varrella ja niillekin järjestetään päiväretkiä. Ehkäpä ensi kerralla lähden käymään myös sellaisella!

Douro-joen voi ylittää paitsi siltaa pitkin, niin myös jokitaksilla. Hyppäsin taksiveneen kyytiin, kun Vila Nova de Gaian puoleinen pysäkki oli sopivasti ihan Sandemanin viinitalon edustalla, maksoin kyydistä 3 euroa ja muutaman minuutin päästä olin taas jo Porton vanhan kaupungin vilskeessä!

Vila Nova de Gaian puolella on myös Jardim de Morron pieni puisto, joka on suosittu piknik- ja auringonlaskunkatselupaikka. Puisto sijaitsee vastarannan korkeimmalla kohdalla ja alhaalta rannasta sinne voi matkata myös Teleférico de Gaia -köysiradalla. Näkymät Porton vanhaan kaupunkiin ovat käysiradalta varmaan hienot, tosin niin ne ovat ihan mistä kohtaa Vila Nova de Gaiasta vaan.

Muuta nähtävää Porton keskustan tuntumassa

Portossa on kolme raitiotielinjaa, joilla kaikilla ajelevat vanhat museoratikat. Hyppäsin ratikkaan numero 22, joka tekee kätevän, vajaan puoli tuntia kestävän silmukkalenkin. Ratikan 1 kyydissä pääsisi myös aina sinne rannikolle asti, joten siinäpä toinen juttu seuraavalle reissulleni! Yhden matkan hinta on 3,50 ja lipun voi ostaa kuljettajalta.

São Benton rautatieasemaa suositellaan myös jokaisessa oppaassa ja blogissa käyntikohteeksi sen odotushallin upeiden kaakeleiden takia. Kävin kurkkaamassa kun kohdalle sattui ja olihan se ihan hieno.

Vielä viimeiseksi ennen kuin suuntasin illalla kohti linja-autoasemaa ja bussia Sintraan nautin historiallisessa Majestic Café -kahvilassa iltapäiväteetä. Tai no itse asiassa kahvia, meia de leitea, kuten maitokahvia tavataan täällä päin kutsua. Skonssit olivat herkullisia ja minikokoinen pastel de nata kruunasi tarjoilun.

Seuraavaan kertaan jäi myös Instagram-suosikki Livraria Lello, Harry Potter -kirjailijaakin tarinan mukaan inspiroinut kirjakauppa. Nykyään kirjakauppaan pitää ostaa pääsylippu ja sinne jonotetaan tunteja. Hienoltahan se näyttää, mutta mahtaako se olla sitten sen Instagram-hetken, jonotuksen ja selfietikkujen väistelyn arvoinen kokemus?

Palaan Portoon varmasti vielä ajan kanssa!🍷