Patikoimassa Madeiralla: helpot levadat ja upeat luontokohteet

Madeira on aivan käsittämätön paratiisisaari keskellä Atlantin valtamerta. Madeiran sää on leppoisa läpi vuoden: talvellakaan on harvoin liian kylmää – ainakaan suomalaiselle – ja toisaalta kesällä helteet harvoin ovat ihan tukalan kuumia. Suotuisten säiden takia Madeiralla on myös hurjan vihreää ja kukat kukkivat läpi vuoden.

Pakkasin Madeiran matkalleni tammi-helmikuun vaihteessa mukaan lähinnä ulkoiluvaatteita ja hyvät patikointikengät, sillä suunnitelmissani oli käydä tutkimassa Madeiran luontoa ja monipuolisia kävelyreittejä niin paljon kuin vain viikossa ehtisin. Levadojen, vanhojen kastelukanavien, varsille tallattuja polkuja ja kapeita patkointireittejä riittää Madeiralla yli 2 000 kilometrin verran. Niiden lisäksi Madeiralla on tarjolla haastavampia reittejä vuorten rinteillä mitä mahtavimmissa maisemissa tai vaikka kaupunkipatikointia Funchalista lähikyliin.

Tässä muutama esimerkki siitä miten hienoja patikointiretkiä jo viikossakin ehtii tehdä ja miten monipuolisia luontokohteita Madeiralta löytyy päiväpatikoijalle!

Curral dos Romeirosin levada

Tein Madeiralla kolme lyhyehköä puolen päivän patikointiretkeä – noin kuuden kilometrin pituisia kukin – eri levadoille. Curral dos Romeiroksen kävelyyn sisältyi alkuun paljon nousua ennenkuin reitti vei varsinaiselle levadalle. Tällä reitillä sai siis kunnolla hienkin pintaan, tosin jälkeenpäin kartasta katsellen olisin ehkä saattanut säästyä osalta nousuista ja laskuista, jos olisin löytänyt polun levadalle vähän aikaisemmin.

Patikointireitti joka tapauksessa alkaa ylhäältä Monte-kukkulalta läheltä Monte Palacen kasvitieteellistä puutarhaa, laskee sitten Babosasin köysihissiaseman vierestä alas ja sitten nousee kukkulan rinnettä ylös Curral dos Romeirosin kylään. Sen jälkeen pääsee nousemaan varsinaiselle levadalle, joka sitten kulkee muun muassa läpi aavemaisen, hylätyn Choupana Hills -hotellialueen ja sen jälkeen läpi metsäisempien alueiden. Tämä kävelyretki on kiva lopettaa jompaankumpaan kahdesta teehuoneesta: ensin vastaan tulee Hortensia Tea House ja vähän sen jälkeen Jasmin Tea House. Teetauon jälkeen molempien läheltä voi ottaa bussin takaisin Funchaliin.

Referta – Castelejo -levada

Referta – Castelejo -levadakävelyn tein opastettuna päiväretkenä. Pikkubussi haki minut Funchalin vanhastakaupungista aamulla ja takaisin oltiin kello 14 mennessä. Levada kulki leppoisissa viljelysmaisemissa ja hauskin yksityiskohta tällä levadalla oli mummon ja kolmen koiran hedelmäkoju matkan varrella. Tokihan minäkin siinä pariin banaaniin sijoitin, vaikka muuten näin lyhyen päiväpatikoinnin selviää hyvin ilman eväitäkin. Levadakävely päättyi pikkuruiseen kyläpubiin, jossa saimme banaanien päälle vielä kahvitkin ennen kotiinpaluuta.

Levada Nova

Levada Novalla patikoin myös opastetusti niin kutsutun Rota do Açúcarin levadapätkän. Reitti kulki vuorenrinteessä, jossa sai välillä kunnolla keskittyä siihen, ettei vahingossakaan astu sivuun polulta, mutta ei reitti mitenkään mahdoton ollut. Ei tosin ehkä todella korkeanpaikankammoiselle se paras reitti – mutta toisaalta huomasin Madeiralla myös, että oli se eka levada mikä hyvänsä, niin silloin vähän jännittää ja pelottaa siellä täällä, kun taas seuraavat levada menevät jo ihan rutiinilla. Tämän levadan lopussa on myös lyhyt tunneli, jossa ahtaanpaikankammoinenkin pärjää hyvin (siellä mahtuu hyvin kävelemään kumartumatta ja tunnelin pää näkyy jo sen suulta).

São Lourençon niemen astetta haastavammat patikointimaisemat

São Lourençolle otin paikallisbussin Funchalista. Tärkeää on ottaa bussi, joka menee Baía D’Abraan asti: se on päätepysäkki, jolta pääsee suoraan São Lourençon patikkapolulle. Reitti alkaa helpoissa maisemissa, joskin jonkin verran portaita riittää, mutta muuttuu vähitellen hiukan vaativammaksi. Lähinnä haastetta tuovat korkeat ja paikoin jyrkät kohdat, joissa ei välttämättä ole kaiteita, sekä ihan lopun kovempi nousu. Sanoisin kuitenkin, että tämäkin reitti sopii ihan sunnuntaikävelijällekin, etenkin kun takaisin voi kääntyä koska vaan jos siltä tuntuu. Reitti kulkee siis lähtöpaikalta niemen kärkeen ja sieltä samaa polkua takaisin. Kävellä voi vaikka vaan kilometrin, näkymät ovat upeat jo reitin alusta alkaen.

Huomioi, että avoimella São Lourençon niemellä on aina tuulista – joskus jopa vaarallisen tuulista, missään myrskyssä en lähtisi näille kallioille patikoimaan. Ja kauneimpanakin kesäpäivänä kannattaa ottaa ainakin tuulenpitävä takki mukaan. Tämä reitti on myös sen verran levadoja vaativampi, että vettä kannattaa ottaa reilusti mukaan ja samoin jotain pientä evästä. Bussien lähtöpaikalle São Lourençon reitin alkuun oli patikointini aikana päivällä ilmaantunut myös kaksi pientä myymäläautoa, joista toinen myi mm. kylmiä juomia ja jäätelöä ja toinen tuoreita hedelmiä. Kyllä maistuikin kävelyn päätteeksi kypsät ja makeat banaanit kun sitä energiavajettakin oli vähän siunaantunut kun en itse hölmöyksissäni ollut ottanut mitään eväitä mukaan!

Madeiran toiseksi korkein huippu Pico do Arieiro

Mietin koko viikon, että uskaltaisinko lähteä kävelemään kehutun huipulta huipulle -reitin Pico do Arieirolta Pico Ruivolle. Mietin sekä sitä olisiko se rapakunnolleni liian haastava reitti sekä sitä olisiko se liian pelottava korkeanpaikankammoiselle. Enkä sitten lopulta uskaltautunut tuota väliä patikoimaan, mutta viimeisenä päivänä kävin kuitenkin katsomassa lähemmin miltä Pico do Arieiron huipulla näyttää. Ja näytti kyllä niin hienolta, että ensi kerralla aion uskaltaa sinne kävelemäänkin!

Jos pohdit Pico do Arieiro – Pico Ruivo -reittiä tai Pico do Arieirolla käymistä, niin huomioi pari seikkaa:

• Ylhäällä 1800 metrissä on huomattavasti viileämpää kuin alhaalla Funchalissa, ota siis lämpimiä ja tuulenpitäviä vaatteita mukaan!
• Tarkasta päivän säätiedotus, huonossa säässä ei kannata lähteä patikoimaan.
• Pico do Arieiron huipulle pääsee myös autolla ja siellä on muutama näköalapaikka helposti saavutettavissa.
• Erityisesti auringonnousu ja -lasku ovat kuulemma täällä upeita, mutta vain kirkkaalla säällä (katso etukäteen sääennustus ja tarkasta kelikamera).
• Pico do Arieiron pysähdys kuuluu myös käytännössä kaikkiin saaren itäosiin suuntautuviin järjestettyihin päiväretkiin.
  
  

Funchal – Câmara do Lobos – Cabo Girão: rantareitti Euroopan korkeimmalta jyrkänteeltä Funchaliin

Tämän reitin voi jakaa osiin ja kävellä vaan yhden pätkän tai koko reitin kummin päin vaan tai vaikka edestakaisin. Reitti kulkee siis Funchalista Câmara do Lobosin kalastajakylään (noin 8-10 km riippuen lähtöpisteestä) ja siitä edelleen ylös Cabo Girãolle (noin 4 km). Bussit kulkevat kaikkien kolmen paikan välillä eli voit helposti mennä myös jonkun osan bussilla ja toisen osan kävellen. Ainoa varoituksen sananen koskee Cabo Girão – Câmara do Lobos -väliä, jossa on korkeuseroa 580 metriä eli mieti haluatko rehkiä sen ylämäkeen (eli Câmara do Lohkaista Cabo Girãolle) vai alamäkeen (eli Cabo Girãolta Câmara do Lobosiin).

Tällaiselta näyttivät maisemat Cabo Girãolta Câmara do Lobosiin päin:

Itse ihana Câmara do Lobosin kalastajakylä näyttää tältä. Suosittelen lounasta Faro do Farol -ravintolassa, etenkin sen merenelävät ovat herkullisia ja edullisia!

Ja vielä muutama kuva tältä rantareitiltä Câmara do Lobosista Funchaliin:

Tämä rantareitti ei siis ole yhtä tasainen kuin levadat ja vähän nousua ja laskua on tiedossa valitsit sitten minkä tahansa osuuden. Mutta reitti on tosi mielenkiintoinen ja vaihteleva ja maisemat palkitsevat, joten suosittelen sitä lämpimästi!