Sintra on paljon enemmän kuin päiväretki Lissabonista!

Yhteistyössä Associação Turismo de Sintra

Sanasta Sintra tulee mieleen päiväretkikohde Lissabonista ja puna-keltainen Pena Palacen satulinna, eikö? Sellainen mielikuva minulla ainakin oli.

Matkamessuilla juttelin Sintran kaupungin edustajan kanssa ja hän tuhahti ajatukselle Sintrasta päiväretkikohteena: ”Sintrassa täytyy viettää vähintään kaksi päivää, mieluummin ainakin neljä”. Niinpä päädyin kahdeksi yöksi ja kahdeksi päiväksi Sintraan ja ymmärrän nyt miksi mielikuva pelkästä Pena Palacesta ja pikaisesta päiväretkestä on niin väärä.

Ihmiset Sintrassa ovat ylitsevuotavan ystävällisiä ja lämpimiä. Päiväretkeläiset, jotka eivät juuri käy paikallisissa kahviloissa, ravintoloissa ja putiikeissa nähtävyyksien ulkopuolella eivätkä jää Sintran pieniin hotelleihin yöksi, eivät vaan saa koskaan kokea sitä. Minun hotellini, Nova Sintran, omistaja halusi ehdottomasti noutaa minut illalla bussilta, vaikka kävelymatkaa linja-autoasemalta olisi ollut vain 10 minuuttia. ”Mutta on jo ilta ja pimeää enkä halua että eksyt”. Ravintoloissa kerrottiin ylpeinä paikallisista erikoisuuksista ja uteliaana odotettiin mielipidettäni kokin luomuksista.

Lissabonin läheisyys on Sintran siunaus ja kirous

Lissabonin vetovoimaa on vaikea päihittää – ja se on ymmärrettävää. Sintran sijainti Lissaboniin nähden on mitä parhain: junalla tai bussilla alle tunti. Sen voisi kuitenkin ajatella myös toisin päin: mitä jos loman tukikohta olisikin rauhallisempi Sintra ja sieltä pääsisi alle tunnissa Lissaboniin?

Menoa ja meininkiä etsivän kaupunkilomailijan kohde Sintra ei ole, mutta lapsiperheille, luonnon läheisyyttä kaipaaville, golfaajille, viininystäville, kulttuurimatkailijoille tai ihan vaan vähän enemmän omaa rauhaa ja tilaa haluaville se voisi olla Lissabonia parempi vaihtoehto. Sintrassa on keskikesällä myös Lissabonia viileämpää ja miellyttävämpää sen metsistä johtuvan mikroilmaston takia.

Niiden maailmankuulujen palatsien lisäksi Sintrasta löytyy muun muassa golfkenttiä, patikointipolkuja, uimarantoja ja viinitilojen ja -kellarien muodostama viinireitti. Minä halusin saada maistiaisen vähän kaikesta, joten mahdutin kahteen päivään paljon – ja paljon jäi vielä näkemättäkin! Omalle listalleni jäi vielä ainakin lisää rannikon kiertelyä (haluaisin tehdä pieniä päiväpatikointeja merimaisemissa ja seikkailla karuissa poukamissa, joihin pääsee vain laskeutumalla kallioisia polkuja alas), dinosaurusten jälkien etsiminen (kuulin vasta paikan päällä että Praia Grandelta löytyy sellaisiakin, enkä ehtinyt enää nähdä niitä), museoratikan kyyti Sintran keskustasta rannalle ja monta hyvää paikallista ravintolaa ja herkullista kalaa ja äyriäistä.

Kaksi päivää aikaa Sintrassa

Kahteen päivääni Sintrassa mahtui paljon erilaisia kokemuksia. Palatsit ovat Sintran tunnetuimpia nähtävyyksiä, joten tottahan niitä piti nähdä – kaikkiaan kolme!

Quinta de Regaleiran palatsi

Quinta de Regaleiran palatsi on kätevästi kävelymatkan päässä Sintran keskustasta ja juna-asemalta, joten siitä on hyvä aloittaa retkipäivä. Regaleiran palatsi puutarhoineen on täynnä todella erikoisia yksityiskohtia. Täällä jos missä kannattaa tutustua paikan historiaan, sillä niin saa vierailusta paljon enemmän irti. Kuulin oppaaltani Sofialta mm. erilaisia legendoja vapaamuurareista ja temppeliritareista ja laskeuduin 26 metriä syvään kaivoon, joka olikin oikeasti sisäänkäynti mystisiin maanalaisiin labyrintteihin. Tämä kohde on siis paljon muutakin kuin itse palatsi!

Palacio Nacional

Kansallispalatsi on aivan Sintran historiallisessa keskustassa eli puolivälissä juna-aseman ja Quinta de Regaleiran palatsin välillä. Se on käynnin arvoinen, mutta ei niin mahtava kuin muut palatsit. Sen upeinta antia on Sala dos Brasões, kokonaan sinivalkoisilla kaakeleilla verhottu sali, sekä huone, jonka katto on maalattu täyteen harakoita (harakoihin liittyy surullinen tarina, mutta en kerro sitä, mene ottamaan itse selvää!). Erikoinen yksityiskohta ovat myös kaksi massiivista savupiippua, joista Kansallispalatsin kätevästi tunnistaakin jo kaukaa.

Palacio de Monserrate

Kolmesta käymästäni palatsista ehkä kaikkein hienoin oli mielestäni Monserrate – erityisesti upean puutarhansa takia. Puutarha muistutti paljon Madeiran upeaa Monte Palace Tropical Gardenia, josta kirjoitin viime vuonna ihan oman jutun. Puutarha on suuri, vihreä ja villi. Siellä on portaita ja korkeuseroja (paljon!), polkuja metsän siimekseen, vesielementtejä ja muun muassa hieno luonnon valtaama vanha kappeli.

Myös itse palatsi on näkemisen arvoinen ja aivan eri tyylinen kuin kaksi muuta vierailemaani palatsia. Tässä 1800-luvun rakennuksessa on yhdistelty sulavasti niin goottilaisia, intialaisia kuin arabivaikutteitakin.

Cabo da Roca

Tiesitkö, että Sintran alueella sijaitsee Manner-Euroopan läntisin kohta? Tarkemmin ottaen Cabo da Rocan niemellä, jossa kuulemma ihan oikeasti käy paljon ihmisiä vain sen takia, että voivat sitten sanoa käyneensä Euroopan läntisimmässä pisteessä. Itselleni ei ehkä olisi tullut mieleen bongata paikkaa pelkästään siitä syystä – mutta tietenkin majakan takia! Kyllä vaan, niemenkärjessä on myös majakka ja maisemat merelle ovat aivan mahtavat! Majakkaa kunnostetaan parhaillaan ja sinne suunnitellaan myös pientä hotellia – seuraavalla kerralla siis tänne yöksi!

Sintran rannikko

Rannikkoa kannattaa kiertää muutenkin. Sintran alueella on niin rauhallisia hiekkarantoja kuin syrjäisiä, villimpiä poukamiakin. Pistäydyin muun muassa Praia de Adragan rannalla, joka on kuulemma yleensä paljon tyynempi ja suosittu uimaranta. Nyt siellä näytti ihan hurjan hienolta, kun allot möyrysivät ja vaahtosivat villeinä rantaan.

Toinen näkemisen arvoinen paikka rannikolla on Azenhas do Marin pieni valkoinen, jyrkkään rinteeseen rakennettu kylä.

Rannikolla pääsin myös vierailemaan arkeologisilla kaivauksilla uskomattoman kauniilla paikalla meren äärellä. Täältä on löytynyt roomalaisten ja arabien asumuksia, puolustuslinnoituksia ja hautoja ja paljon lisää löytöjä on vielä odotettavissa tulevaisuudessa. Viereiselle Praia das Maçãsin rannalle, joka on erityisesti paikallisten suosiossa, pääsee muuten Sintran keskustasta museoratikan kyydissä!

Ruokaa ja erikoista viiniä

Söin ehkä elämäni parhaat simpukat Sabores de Sintra -ravintolassa. Annokseen kuuluu valkosipulia niin paljon, että muistaa vielä viikonkin päästä syöneensä – ja mikä parasta, tuoretta korianteria! Kokkasin muuten simpukoita tällä perinteisellä reseptillä myös kotiin päästyäni ja suosittelen kokeilemaan! Reseptin löydät täältä.

Reissun parhaan illallisen taas söin kivenheiton päässä rautatieasemalta eli Sintran uudessa keskustassa sijaitsevassa Incomum-ravintolassa. Viisi herkullista ruokalajia ja paikallista roseeviiniä, aivan huipputason paikka ja hinnat silti suomalaista perusravintolatasoa. Jälkiruokani oli ehkä erikoisin ikinä – enkä olisi koskaan valinnut sitä itse listalta, ellei tarjoilija olisi osannut sitä niin painokkaasti suositella. Jälkiruuaksi siis oliiviöljyvanukas, joka tarjottiin vadelmasorbetin ja juuston kanssa, ja oli kuulkaa todella hyvää! Jos matkustat Sintraan, niin käy maistamassa!

Sintrassa pitää maistaa myös paikallisia perinneleivoksia kanelista queijadaa ja vaniljaisen joulutortun makuista travesseiroa. Jos päädyt maistelemaan leivonnaisia Café Saudadeen (ihan juna-aseman vieressä), niin maista myös Azorien saarilla viljeltyä vihreää teetä, se on ihanaa!

Sintran alueella, tarkemmin sanottuna Colaresin viinialueella Atlantin valtameren rannikolla, on myös aivan uniikki tapa viljellä viiniä hiekkamaassa. Viini istutetaan parin metrin syvyyteen eivätkä viiniköynnökset koskaan kasva korkeiksi vaan levittäytyvät maata myöten. Hiekkaisen maan viini maistuu hyvin omalaatuiselta ja jokaisen todellisen viininystävän täytyy maistaa Colaresin viiniä.

Vierailulla alueen kuuluisimman tuottajan, Viúva Gomesin, kellarissa minäkin – joka olen siis kaikkea muuta kuin mikään viiniasiantuntija – pääsin maistelemaan alueen valko- ja punaviinejä ja muun muassa kellarin ylpeyttä, vuosikertaviiniä vuodelta 1969. Viimeistään ilmeeni maistiaisen jälkeen paljasti ymmärtämättömyyteni, mutta onneksi kellarin omistaja lohdutti, että monelle Colaresin viiniä tuntemattomalle tulee niiden aromeista ensimmäisenä mieleen mummolan tunkkainen komero. Todellisille viinin tuntijoille nämä viinit taas ovat harvinaisia aarteita, joille ei löydy vertailukohtaa. Jos siis viini kiinnostaa ja haluat maistaa jotain takuulla uniikkia, niin vieraile Viúva Gomesissa keskiviikkoisin järjestettävissä maistelutilaisuuksissa!

Ei kun siis saúde ja obrigada vaan Sintra, kohtaamme varmasti uudelleen!