Leiriasta (jossa siis vietin juuri viikon työmatkalla) takaisin Lissaboniin voi ajaa moottoritietä parissa tunnissa. Mutta se on se tylsä vaihtoehto! Hitaammin, mutta paljon hauskemmin, matka sen sijaan taittuu Atlantin rannikkoa seuraillen!
Meidän reitti etelään kohti pääkaupunkia kulki São Pedro de Moelin, Nazarén ja Óbidoksen kautta. Upeimmat maisemat ja mahtavimmat Atlantin aallot kohtasimme São Pedro de Moelissa. Juuri näillä rannoilla tavataan epätavallisen suuria, meren pohjan muodoista johtuvia aaltoja – jopa 30-metrisiä!
Niin, mullahan on joku ihan hullu rakkaussuhde tällaisiin maisemiin. Ja majakoihin! Ja vuoroveteen! Mistä lie sekin johtuu, ehkä lapsuuden yliannostuksesta Viisikoita ja Muumeja?
Myös Óbidosin linnoituskaupunki teki minuun suuren vaikutuksen ja on ehdottomasti päiväretken arvoinen kohde Lissabonissa lomaileville.
Óbidos on pieni, sokkeloinen kylä 1200-luvulla rakennetun linnan ja sen muurien suojassa.
Kylää halkoo mukulakivetty pääkatu, jota reunustavat suloiset värikkäät talot palvelevat matkailijoita kauppoina, kahviloina ja etenkin kirjakauppoina. Itse asiassa luin, että tässä pienessä kylässä on kaikkiaan 17 kirjakauppaa! Minun tielleni niistä osui kaksi, tämä hauska kirjakaupan/vihanneskaupan/kahvilan yhdistelmä:
ja tämä vanhaan kirkkoon pystytetty kirjakauppa, jossa yksityiskohtana on mm. suklaa- ja leivoskirjoille omistettu alttari:
Óbidos on tunnettu myös makeasta kirsikkalikööristä, joka juodaan suklaisesta kupista, ja lopuksi kuppi syödään. What’s not to like!
