Chongqing pääsi yllättämään. Hetken jouduin miettimään että miksen vaan varannut niitä lentoja tuttuun Shanghaihin tai Pekingiin. Vähän pidemmänkin hetken mietin itsekseni tämän viimeisimmän Kiinan reissun aikana tätä: onko lomalla tarkoitus rentoutua ja rauhoittua vai säätää ja seikkailla mukavuusalueensa ulkopuolella? No ehkä kirjoitan siitä pohdinnasta joskus ihan oman postauksen…
Chongqing on siis Kiinan isoimpia, ellei isoin, kaupunki. Mutta sitä on silti vaikea verrata vaikkapa noihin minulle tuttuihin jättiläiskaupunkeihin Shanghaihin ja Pekingiin. Kirjoitin kulttuurishokeissani ensimmäisenä iltana Chonkkarissa Facebookiin, että kaupunki näyttää siltä mitä Shanghai ja Peking 20 vuotta sitten. Liioittelin ehkä hiukan, mutta väitän edelleen että ehkä 10. Ydinkeskusta koittaa parhaansa mukaan jäljitellä Shanghain Nanjing Roadia kimaltelevine, massiivisine luksuskauppakeskuksineen. Mutta täällä niissä tuntuu olevan vain myyjiä, ei asiakkaita. Eikä tarvitse oikeastaan mennä kuin yksi kortteli keskustan ostoskadulta poispäin niin vastassa on todellisuus. Chongqingilla on identiteettikriisi.
Chongqing on paikallisten matkakohde
Chongqing on paikallisten turistien matkakohde. Kiinalaiset tulevat tänne erityisesti ruuan takia, Chongqinghan on muun muassa hotpotin koti. Meitä länkkäreitä näin koko viikon aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän. Englantia ei puhuta senkään vertaa kuin Shanghaissa tai Pekingissä. Ja vanhaa kunnon tuijotustakin sain osakseni. Toisaalta moni tuntui olevan aidon ilahtunut minun muutaman kiinan sanan sanavarastostani.
Chongqing on iso ja ruma
Chongqing on ruma. Siitä ei pääse mihinkään. Ja ahdas. Mutta niin kai se on pakostakin kun alueella elää jopa 32 miljoonaa ihmistä. Kaupungin kaikilla neljällä metrolinjalla kulkee junia muutaman minuutin välein ja silti ne ovat aamusta iltaan, arkena ja pyhänä, täynnä. Kaikkialla rakennetaan tai puretaan eikä monista talojen luurangoista osaa edes sanoa kumpaa.
Mutta Chongqing on aito. Se ei pyytele anteeksi rumuuttaan eikä sieltä löydy ”Disney-Kiinaa”. Länkkäri herättää vielä, ainakin joissakin paikoissa, aitoa ihmetystä tai iloa. Länkkäriä ei myöskään lähtökohtaisesti yritetä jatkuvasti huijata, kuten ikävä kyllä monessa paikassa Shanghaissa tai Pekingissä.
Chongqingin nähtävyydet
No mutta asiaan. Jos joku muukin eksyy Chongqingiin, niin onko siellä mitään näkemisen arvoista?
Chongqing on lähtösatama Jangtse-joen risteilyille. Yleisimmin ne kestävät 3-4 päivää ja niitä saa helposti varattua etukäteen netistä tai paikan päällä esim. hotellien kautta. Olen haaveillut risteilystä itsekin jo vuosia, mutta vieläkään se ei toteutunut (oli niin paljon muutakin nähtävää sekä osui TODELLA sumuiset kelit matkani ajaksi joten maisemien tihrustaminen olisi voinut turhauttaa).
UNESCOn maailmanperintökohde Dazu kalliokaiverruksineen sijaitsee kätevällä päiväretkietäisyydellä Chongqingista. Itse päädyin varaamaan tänne retken (tarjolla oli sellainen luonnollisesti vain kiinaksi opastettuna) hotellin kautta, koska itse paikkallisbusseilla säätäen ei olisi montaa yuania edes säästänyt. Kalliokaiverrukset olivat todellakin käymisen arvoiset!
Jos et retkeile Dazuun asti, käy katsomassa edes keskustan Arhat-temppelin (huomattavasti vaatimattomammat) kalliokaiverrukset. Tässä muuten ihan perus-buddhalaisessa temppelissä on myös hieno kokoelma arhat-patsaita, jotka kuvaavat valaistumisen saavuttaneita buddhia.
Ciqikou on kaupungin laitamilla (ehkä 40 minuuttia metrolla) sijaitseva kylä, jonka kapeita kävelykatuja reunustavat tsiljoonat pienet kaupat, teehuoneet ja ruokakojut. Siis tällainen perinteinen kiinalainen ”ancient town”, ihan käymisen arvoinen paikka. Itse kävin täällä arkipäivänä sadesäällä JA SILTI kadut olivat täynnä kiinalaisia turisteja – eli harkitse uudestaan jos ajattelit mennä tänne viikonloppuna.
Hongyadong on kallion kylkeen 11 kerrokseen rakennettu ravintola/hotelli/shoppailukompleksi, jonka ihmettely on ihan kivaa ajanvietettä etenkin illalla. Täältä löytyy ihan mukava ja rauhallinen markkinakerros, jossa hinnat kojuissa ovat suhteellisen kohtuulliset (eli ei tarvi aloittaa tinkimistä ihan kymmenesosalla hinnasta) ja hyvä ruokakatukerros, jossa pääsee vaivattomasti maistelemaan kaikenlaista katuruokaa.
Jangtse-joen yli menee myös köysirata, joka tuntui jonon perusteella olevan kovin suosittu paikallisten matkailijoiden keskuudessa. Itse en uskaltautunut sinne kiikkumaan. Enkä jaksanut jonottaa.
Chaotianmenin alueella, eli Chongqingin niemen kärjessä, jossa Jangtse ja Jialing-joet kohtaavat, on satama, puistoja ja myös iso markkina-alue. Itse en lopulta lähtenyt etsimään näiden markkinoiden tarkkaa sijaintia kun jo löysin valtavat krääsämarkkinat keskustan Carrefourin yläkerroksista.
Chongqingissa, kuten Kiinassa yleensäkin, kannattaa maistella herkkuja katukojuista. Kun hintaa on muutama kymmenen senttiä, voi tunnistamattoman herkun vaikka maistettuaan hyljätäkin jos se ei miellytäkään makuhermoja. Kaikenlaiset mehu/kuplatee/hyytelöjuomakojut ovat myös todella suosittuja ja myös niitä on kiva kokeilla (vaikka juuri koskaan mitään ei englanniksi luekaan voit näyttää kuvaa haluamastasi juomasta). Valtavasti ruokakojuja löytyy keskustasta esim. Bayi- ja Minquan-katujen eteläpäästä.
Vähän off-the-beaten-track-tyyppinen nähtävyys on Chongqingin vanhan kaupungin viimeiset jäänteet (jotka puretaan varmasti pois päivänä minä hyvänsä). Tämä tarkoittaa käytännössä ShiBa eli 18 porrasta -katua, joka laskeutuu jyrkästi Zhongxing-kadun itäpäästä alas Jangtsen rantaan. Kadun varrelta löytyvät mm. viimeiset (purettaviksi tuomitut) paalujen varaan rakennetut talot, jollaisia Chonqging on ollut aiemmin täynnä.
Tässä mainittujen nähtävyyksien lisäksi saatat haluta vaikkapa kolmen rotkon museoon, Wulongin karstialueelle tai kuumille lähteille jos näillä kulmilla on aikaa pyöriä vähän pidempään.
