Illallinen pekingiläisessä hutongissa

On jo ihan pilkkopimeää kun kuljen kapeiden, valaisemattomien kujien siksakkia jossakin Pekingin Kielletyn kaupungin pohjoispuolella hutongissa. Laitan kännykästä taskulampun päälle ja koitan etsiä numeroita ovien yläpuolelta. Lopulta löydän vaatimattoman näköisen oven numero 28, avaan sen varovasti ja astun perinteisen hutong-asunnon sisäpihalle. Yksi huoneista on valaistu ja sieltä kuuluukin jo iloista puheensorinaa ja astioiden kilinää. Tämä on varmasti oikea osoite!

Olen kutsunut itseni kymmenen muun toisilleen vieraan ihmisen kanssa illalliselle Black Sesame Kitcheniin. Konsepti on mielestäni aivan loistava: kaksi kertaa viikossa tässä pienessä hutongravintolassa kokataan kymmenen kiinalaisen ruokalajin illallinen, joka tarjoillaan yhden pitkän pöydän ääressä noin kymmenelle ihmiselle. Kuka vaan voi varata itselleen paikan pöydästä. Tänään pöydän ympärille on kokoontunut joukko Pekingissä asuvia amerikkalaisia, kolme norjalaista turistia sekä minä.

Samassa tilassa missä nautimme illallisen sijatsee myös avokeittiö ja kokkien työskentelyä pääsee seuraamaan koko illallisen ajan. Illallisen hinta juomineen on 300 yuania (tämän hetkisellä kurssilla vajaa 40 euroa).

Illalliselle on varattu kolme tuntia aikaa, mutta kun ruokalajejakin on tiedossa kymmenen, ei auta aikailla! Ruokaa alkaakin tulla pöytään laji toisensa jälkeen. Aloitamme illan vuodenajan mukaan täytetyillä dumplingeilla: tällä illallisella niiden sisällä on silkkistä kurpitsaa ja possua. Kiinalaisen tavan mukaan pöytään tuodaan jaettaviksi tarkoitettuja annoksia ja kukin poimii omilla syömäpuikoillaan sitten omalle lautaselleen haluamiaan ruokia.

Seuraavilla pöytään kannetuilla lautasilla on paistettuja siitakesieniä vihannesten kanssa, chilien kanssa paistettua nautaa ja yhtä kiinalaisen keittiön omaa suosikkiani, viiden maun munakoisoa.

Seuraava ruokalaji on klassikko. Red braised pork eli rasvaisia porsaankylkipaloja makeahkossa kastikkeessa on kuuleman mukaan ollut puheenjohtaja Maon lempiruokaa. Tätä ruokalajia löytyy yleisesti kaikkialta Kiinasta vähän eri variaatioin, ja sitä kannattaa ehdottomasti maistaa ainakin kerran sen klassikkoluonteen takia. Possun kanssa samaan aikaan pöytään tarjoiltiin myös paistettuja katkarapuja.

Sitten kevennettiin taas muutamalla kasvisruokalajilla. Vihreät pavut porsaanjauhelihalla (kyllä, kiinalaisittain tämä on kasvisruokaa, jauhelihaahan on vain mausteena) ja sichuaninpippurilla maustettuna ovat minun toinen kiinalainen ikisuosikkini. Olen tehnyt tätä jopa itse kotonakin – nämä pavut ovat ihana lisuke tai vaikka ruokalaji sellaisenaan. Vähän tuntemattomampi (ja pakko sanoa myös että mauttomampi) ruokalaji taas on paistetut lootuksenjuuret.

Ja lopulta viimeisenä lajina ennen jälkkäriä saimme vielä herkullisen naposteluruuan – nämä ovat rapeita kuin pienet popkornit – eli chongqingilaista tulista kanaa. Myös tämä ruoka on paistettu sichuaninpippurin kanssa. Suosittelen tuota hauskasti kieltä kutittelevaa pikkupippuria muuten vaikka tuliaiseksi Kiinasta, se on mauste jota ei toistaiseksi vielä Suomessa juuri tunneta tai käytetä.

Yhdeksän ruokalajia syötyämme kokkimme alkavat kuumentaa suurissa wokkipannuissaan sokeria ja varoittelevat, että kun siinä kieritellyt bataattilohkot tuodaan pöytään, niiden kimppuun pitää käydä samantien, muuten jäähtyvä sokeri kovettaa lohkot yhdeksi isoksi kasaksi, johon eivät sitten enää syömäpuikot pysty. Kaikki pöydän ympärillä jännittyvät puikot valmiina odottamaan sokerisia herkkuja, jotka tarjoillaan itsetehdyn seesamijäätelön kanssa.

Kun kymmenen ruokalajia lepäilevät vatsoissamme, jäämme vielä pöydän ääreen juttelemaan siitä mikä oli kunkin lempiruokalaji ja tyhjentämään avattuja viinipulloja. Ilta on ollut upea katsaus kiinalaiseen ruokaan ja lämminhenkinen illallinen uusien ystävien seurassa. Kiitos ja ganbei!