Kiina on mitä mielenkiintoisin katuruokakohde, mutta sen herkut eivät ole ihan niin helposti tyrkyllä kuin vaikkapa joissain Kaakkois-Aasian suurkaupungeissa. Niinpä on kiva ennakkoon tietää mitä on tarjolla ja mistä sitä löytää, sillä katuruokaa ei todellakaan kannata missata Pekingissä!
Kiinan suosituimmaksi katuaamiaiseksikin kutsuttu jianbing on tietysti myös pekingiläisten lempparia. Jianbingin kokoaminen lähtee liikkeelle vehnäletun paistolla. Sen jälkeen letulle levitetään paistumaan kananmuna tai kaksi, chilikastiketta, soijakastiketta, seesaminsiemeniä, kevätsipulia, korianteria ja rapea, uppopaistettu taikinalevy. Lettu taitellaan käteväksi paketiksi ja syödään heti – niin, että uppopaistettu taikinalevy rouskuu suussa eikä ehdi vettymään. Tämä on herkullinen aamiainen tai välipala ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen katuherkku!


Suosittua aamiaisruokaa ovat myös uppopaistetut youtiao-leipätikut. Nämä ovat käytännössä ihan kuin churroja, mutta ilman sokeria tai kanelia. Ja siinä missä churrot kastetaan suklaakastikkeeseen, pekingiläiset tykkäävät kastaa leipätikkunsa soijamaitoon!

Vähän lettua paksumpia pehmeitä leipäsiä on saatavilla montaa laatua. Congyoubing on suosittu kevätsipulipannukakku, shouzhuabing taas maustetaan vähän samaan tapaan chilillä ja soijalla kuin jianbing (mutta se on pienempi, paksumpi ja vähän voitaikinamainen), shaobing paistetaan pönttöuunin seinässä ja täytetään lihalla ja säilötyillä kasviksilla, ja roujiamo on kuuluisa possunkyljellä täytetty leipä. Makea versio (ah, tää on niin ihanaa, rapeaa, rasvaista ja makeaa!) on tangyoubing.



Pekingiläiset ovat erityisen ihastuneita aasin lihaan. Jos haluat päästä koittamaan tätä erikoisuutta, etsi yksi kaupungin monista aasiburgeripaikoista tai esim. Shichahai-puistosta aasinlihalla täytettyjä leipiä myyvä koju.

Juomaksi kadulta voi napata Lao Beijing Suannai -jugurttijuoman kauniissa posliinipurkissa. Hinta vaihtelee sen mukaan juotko juoman heti ja jätät purkin kierrätykseen vai otatko sen mukaan – mutta muutamaa yuania enempää se ei kuitenkaan ole!

Lihavartaat ovat suosittua katuruokaa kaikkialla Kiinassa. Chuan’r -nimellä kutsutaan periaatteessa mitä vaan lihaa sisältäviä vartaita, mutta ainakin Pekingissä vartaissa on yleisimmin lammasta.

Makeannälkään ja naposteltavaksi pekingiläiset ostavat yleisimmin katukojusta bing tanghulun eli sokerilla glaseerattuja orapihlajanmarjoja tikussa. Jos kirpeät ja kovat orapihlajanmarjat eivät innosta, on näiden vartaiden myyjillä usein tarjolla muitakin hedelmiä tikuissa.

Kannattaa siis rohkeasti maistella Pekingin katukeittiön antimia. Elekielelläkin tai edellisen asiakkaan annosta osoittamalla saa yleensä tilattua haluamansa – tai jos se onkin jotain muuta kuin tarkoitit, maista silti ja voit yllättyä iloisesti!
Marja
21.4.2017 at 18:43Jianbingit on mun suurta herkkuani, kukahan ne toisi Suomeen? Nyt tuli kauhea nälkä…
Emma
23.4.2017 at 10:43Kunpa edes joku meidän monista kiinalaisista ravintoloista tarjoilisi listallaan jotain vähän erikoisempia/autenttisempia ruokalajeja..
Teija / Lähdetään Taas
23.4.2017 at 13:29Tällaiset ruokapostaukset on kyllä niin mielenkiintoisia. Ennen söin katukeittiöistä ennakkoluulottomasti vaikka mitä. Nyt olen hieman tullut aremmaksi, kun pienen lapsen kanssa matkustettaessa kaikkien mahdollisten tautien sairastaminen reissussa on tosi työlästä ja aika tavallista. Koitan ruokia valikoimalla yrittää välttää edes turistiripulin 🙂
Emma
24.4.2017 at 11:58Joo, tuo pitää kyllä varmaan ottaa erilailla huomioon lasten kanssa.
Karoliina / From Karoliina -blogi
23.4.2017 at 20:02Pekingissä silloin tällöin katuruokaa ostan, mutta aina vähän hankalaa kun ei ihan varma voi olla, sisältääkö se lihaa tai kalaa, kun kasvissyöjä olen. Niinpä tyydyn niihin, minkä tiedän olevani ”takuuturvallisia” 🙂 Mutta mielenkiintoista siellä on aina katsella noita kojuja, joidenkin tuoksu on kyllä niin tyrmäävä etten siellä voisi kuvitellakaan syöväni 🙂
Emma
24.4.2017 at 11:59Pelkkä katselu ja haistelukin on kyllä kivaa 🙂 Jianbing-kioskeja kannattaa koittaa, tuohon lettuun ei tosiaan mitään lihaa kuulu (ellei sitä erikseen siihen pyydä) ja se on tosi hyvää!
Meri / Syö Matkusta Rakasta
23.4.2017 at 22:08Jännä, ainakin tämän perusteella jokseenkin erilaista katuruokaa kuin Shanghaissa. Esim. noita ”churroja” en muista koskaan nähneeni. 🙂 Enkä aasin lihaakaan päässyt syömään! Se voisi olla seuraavan kerran juttu Kiinassa.
Emma
24.4.2017 at 12:06Mä muistelisin, että niitä ois Shanghaissakin, mutta en ole kyllä ihan varma. Ja aasi on ainakin vaan pekingiläisten erityisherkkua 🙂 Shanghaissa tykkäsin erityisesti siitä muslimialueesta ja sen torista!
sari/ matkalla lähelle tai kauas
24.4.2017 at 19:55Voihan Pekingiin mentäessä pitäisi olla opas mennessä ruokakojuille. Eihän noita ominpäin uskaltaisi maistaa. Mielenkiintoisen näköistä safkaa. Aasia en varmaan pystyisi syömään. Jaa niin miksen….
Emma
25.4.2017 at 09:01Opas kyllä auttaa kummasti, mutta kyllä ilmankin aina jotain syötävää saa 🙂
Anna | Muuttolintu.com
26.4.2017 at 01:58Katuruoka onkin varmaan yksi isoimmista asioista mikä kiinnostaa Kiinassa. Näistä tuttuja oli vaan nuo kevätsipulipannukakut (nam!). Etenkin tuo jianbing kuulostaa hyvältä!
Emma
27.4.2017 at 10:47Jianbing on herkkua <3
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
26.4.2017 at 11:06Noi ruuat on niiin outoja 😀 Tykkään myös aasialaisesta, mutta musta tuntuu että kiinalaisilla on tosi outoja ruokia 😀 Syötiin Singaporessa aika paljon chinatownissa ja kyllä ne Topiaksen annokset näytti välillä todella oudoille 😀
Emma
27.4.2017 at 10:48Kieltämättä niitä outojakin löytyy, mutta löytyy tietysti kaikista eri ruokakulttuureista! Rohkeasti vaan maistelemaan 😀
Merja / Merjan matkassa
29.4.2017 at 18:49Jianbing kuulostaa herkulta, nam! Mua kyllä arveluttaisi tilata Kiinassa yhtään mitään kun ei ruokalistoista ymmärrä 😉
Emma
30.4.2017 at 20:29Kyllä sieltä yleensä jotain ihan hyvää saa, vaikkei olisikaan varma mitä se on 🙂
Emilia/Matkan varrella
29.4.2017 at 20:09Ai että, Kiinaan pitäisi kyllä päästä herkuttelemaan katuruolla! En kyllä välttämättä ihan aasia lähtisi siellä syömään 😀
Emma
30.4.2017 at 20:34Haha, kyllä aasiakin kannattaa kerran harkita 😀