Junalla Kiinassa

Junamatkustaminen on oikeasti Kiinassa tehokasta ja helppoa. Siis sen jälkeen kun sinulla on kädessäsi junaliput… 

Turistilla on kaksi tapaa ostaa junalippu:

Tapa 1.
Pyytää hotellia tai jotakin matkatoimistoa/agenttia ostamaan liput puolestasi. Liput toimitetaan sinulle hyvissä ajoin ja maksat palvelusta muutaman euron palkkion.

Tapa 2.
Hoitaa homma itse. On toiminut tähän mennessä omalla kohdallani varsin mallikkaasti mm. Shanghaissa. Chongqingissä sitten taas ei mennyt ihan putkeen. Siinä kävi jotakuinkin näin:

• Tarkastan miltä asemalta haluamani junat lähtevät (Kiinassa eri asemilta lähtee junia eri kohteisiin ja eri junia samoihin kohteisiin) -> tarkastan että nopeat junat Chengduun lähtevät pohjoiselta rautatieasemalta.
• Tutkin miten pääsen parhaiten sille oikealle asemalla -> metrokartassa on pysäkki jonka nimi on pohjoinen rautatieasema, helppoa kuin heinän teko siis tähän asti!
• Metroasemalla etsin oikean uloskäynnin, joka mahdollisesti veisi lähelle mahdollista lipunmyyntiä (lipunmyyntitoimisto on aina erillään varsinaisesta asemahallista).
• Arvon lipunmyyntihallissa jonon ja ryysin hitaasti mutta päättäväiseti tungoksessa kohti lippuluukkua.

• Olen pyytänyt hotellin respaa kirjoittamaan kiinaksi paperille mihin haluan lipun ja milloin, ojennan lapun yrmeälle virkailijalle.
• Yrmeä täti kirjoittaa lappuun jotakin ja ojentaa sen minulle takaisin. Ehkä hotellin täti teki jekun ja lapussa lukikin joku solvaus rautatievirkailijalle?
• En ymmärrä mitä täti on lappuun kirjoittanut. Yritän tilata lippua sanallisesti alkeellisella kiinallani tyyliin ”juna chengdu tänään”.
• Rouva virkailija poistuu luukulta.
• Jonkun ajan kuluttua luukulle palaa herra virkailija joka etsii koneelta lippuja Chengduun. Näen ruudulta että junia kulkee tunnin välein ja niihin on vapaita paikkojakin. Herra virkailija sanoo englanniksi että ei ole lippuja, täytyy mennä toiselle asemalle.
• Näytän ruudulta seuraavaa junaa ja sanon että saisinko lipun siihen. Et, täytyy mennä pohjoisen rautatieaseman eteläiselle asemalle.
• Yritän vielä toistamiseen että herrako siis ei voi myydä minulle mitään lippua? No ei kuulemma voi.
• Lähden täysin hämmentyneenä ulos, etsin opastaulun ja siinä näkyy myös toinen lipputoimisto asema-alueella, ehkä setä tarkoitti sitä?
• Toisessa lipputoimistossa on auki vain automaatteja (ja niiden suhteen olen jo aiemmin oppinut että vaikka niiden kielen saa vaihdettua englanniksi, ei niistä pysty ostamaan lippua millään kielellä ilman kiinalaista henkilökorttia).
• Palaan ensimmäiseen lipputoimistoon ja päätän yrittää vielä toiselta luukulta.
• Toisen luukun virkailijatyttö puhuu yllättäen englantia ja sanoo että tältä luukulta saa vain menopaluulippuja. Sanon että voin ottaa sellaisen. Se ei kuitenkaan jostain syystä käy, vaan pitää jonottaa viereiselle luukulle josta saa pelkkiä menolippuja.
• Jonotan viereiselle luukulle ja kun vuoroni tulee pyydän menolippua Chengduun. Setä pyytää sen äskeisen luukun tytön minua palvelemaan.
• Koneelta kaivetaan esiin ne samat junatiedot mitkä jo aiemmin näin ja minulta kysytään että haluanko lipun ennen klo 14 lähtevään junaan (klo 14 jälkeen lähteviin juniin liput myydään luonnollisesti toiselta tiskiltä).
• Nyt minulle valkenee, että olen siis aiemmin ehkä jonottanut joko menopaluu-tiskillä tai tiskillä, joka myy lippuja vain klo 14 jälkeen lähteviin juniin.
• Haluan lipun ennen klo 14 lähtevään junaan – tai siis ihan mihin vaan junaan jos vaan saan jonkun lipun..
• Ja lopulta… MINULLE MYYDÄÄN JUNALIPPU! MINULLA ON KÄDESSÄNI JUNALIPPU! MINULLA ON LIPPU JUNAAN! JUNALIPPU! LIPPU! JUNAAN!

• Mutta sitten selviää että juna ei lähdekään pohjoisen aseman pohjoisesta terminaalista (jossa siis olen) vaan eteläisestä terminaalista. Tässä kohtaa jonosta takaani astuu esiin enkeli, joka on huomannut kasvavan hämmennykseni. Kiinalainen poika joka puhuu englantia tulee neuvomaan minulle että päästäkseni eteläiseen terminaaliin minun tulee mennä metrolla yksi asemanväli pohjoiseen (duh!).
• Nyt junan lähtöön on vajaa tunti aikaa ja tiedän kokemuksesta että asemalla on oltava vähintään puoli tuntia ennen. Lähden siis nopeasti takaisin metroasemalle.
• Seuraavalla asemalla etsin taas uloskäynnin, jonka sanotaan vievän asemalle. Se johtaa kuitenkin keskelle ei mitään. Koska kuitenkin muitakin selvästi matkalle lähteviä ihmisiä laukkujen kanssa poistuu tästä uloskäynnistä, päätän seurata heitä ja katsoa mihin päädyn. Monen mutkan jälkeen kaukana horisontissa siintää rakennus jonka päällä lukee Chongqing North Railway Station. Sitä kohti siis ihmisvirran mukana ja aikaa junan lähtöön on tässä kohtaa 40 minuuttia.
• Lopulta olen ilmeisesti oikealla asemalla ja oikeassa terminaalissa, ja nyt on edessä vielä kaikilta Kiinan rautatieasemilta tuttu kuvio (ja syy miksi siellä pitää olla ajoissa!) eli jonottamaan sisäänpääsyä asemahalliin,  lipun ja passin tarkastus, lipun leimaus, jonotus tavaroiden läpivalaisuun ja kävely metallinpaljastimen läpi. Niiden jälkeen etsin junani ja vaununi numeron mukaisen lähtöportin.

• Junan boordaus alkaa noin 20 minuuttia ennen sen lähtöaikaa ja junalle kuljetaan vielä liput lukevien porttien läpi. Paitsi että länsimaalaiselle myytyä lippua ne eivät luekaan, se ei mahdu lukijaan, joten taas kerran pitää nöyrtyä ja etsiä virkailijahenkilö joka rei’ittää lipun manuaalisesti ja päästää manuaalisesta portista asemalaiturille.

• Tästä eteenpäin homma toimii länkkärinkin logiikan mukaan, junan vaunut ja paikat on numeroitu ihan niinkuin meilläkin. Junassa lippua ei enää tarkasteta, mutta muista säilyttää se, sillä se pitää syöttää vielä uloskäyntiporttiin kohteessa.

Huh, vieläkin tulee vähän hiki tätä muistellessa….