Maistelussa aasialaiset ravintolat Farang, Gaijin ja Lily Lee

Ulkona syöminenhän on aina kivaa, mutta nyt koronan aikana se on (ravintolarajoitusten sallimissa puitteissa) tuonut vielä enemmän iloa ja elämyksiä arkeen. Kun eksoottisia makuja ei ole päässyt maistelemaan paikan päälle kaukomaille, on niistä sentään saanut nauttia ravintolassa koti-Suomessa.

Tänä vuonna olen herkutellut muun muassa Farangin, Gaijinin ja Lily Leen maistelumenuilla. Ne edustavat kaikki Aasian eri alueiden fuusiokeittiöitä: Farang Kaakkois-Aasiaa, Gaijin Pohjois-Aasiaa ja Lily Leen ruuassa taas maistuvat Kiinan, Taiwanin ja Hongkongin vaikutteet.

Testasin ravintoloiden klassiset maistelumenut, jotka antavat hyvän kokonaiskuvan ravintolan tarjonnasta.

Farangin maistelumenu

Olen onnekas koska minulla ei ole minkäänlaisia allergioita tai muitakaan ruokarajoitteita. Syön arjessa kasvis- ja kalapainotteisesti, mutta halusin tällä kertaa antaa ravintoloille mahdollisuuden tarjota juuri niitä omia erikoisuuksiaan kaikista erilaisista raaka-aineista valmistettuina, joita he ovat sekäsyöjän maistelumenuun valinneet.

Farangin Classic tastingmenu sisältää kolme maistelukokoista alkuruokaa, neljä pääruokaa ja yhden jälkiruuan. Sen hinta on 72 euroa. Maistelumenu on saatavilla myös kasvisversiona.

Ensimmäisenä eteeni tuodaan alkupala savustetusta lohesta cha plu -lehdellä. Sen jälkeen seuraavat sashimi hamachi-kalasta mustariisietikkakastikkeella sekä pehmeäkuorinen taskurapu raikkaalla mango-maapähkinä-minttusalaatilla. Keitetty riisi tuodaan pöytään heti toisen alkupalan kanssa ja se saa jäähtyä pöydässä läpi aterian, mitä hiukan ihmettelen.

Lämpimistä ruuista ensimmäinen pöytään saapuja on herkullista, palmusokerin ja riisietikan kanssa rapeaksi paistettua possua. Seuraava annos on keltainen curryliemi ja thai roti -leipää.

Kolmas lämmin ruoka on kasvisannos – vesipinaattia, paksoita ja tofua, juuri sopivan kevyt tähän kohtaan – mutta viimeinen lämmin annos, haudutettua vasikanposkea mausteisessa curryssä on jo liikaa ja aivan liian raskas lopetus. Se on pakko jättää puoliksi syömättä.

Farangin maistelumenun jälkiruoka on hyvä, mutta ei kovin yllättävä. Annoksessa on ananassorbetia, minttumarinoituja hedelmiä ja vanilja-kookosliemi.

Kaiken kaikkiaan Farangin makumaailma on yllättävän tuhti, jopa vähän Etelä-Aasialainen. Miinusta myös kylmästä riisistä ja vähän mielikuvituksettomasta jälkkäristä. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja herkullinen menu.

Gaijinin maistelumenu

Gaijinilla on samat omistajat kuin Farangillakin, ja kun ruokavaikutteet otetaan osin samoista kulttuureista ja alueilta, pohdin etukäteen kuinka paljon yhteistä menuilla mahtaa olla. Jonkin verran yhteistä olikin, esimerkiksi lähes identtinen pehmeäkuorinen rapu -annos. Menu Gaijin maksaa 72 euroa, tarjolla on myös muutaman euron halvempi vegemenu.

Maistelumenun sisältö näyttää vähän muuttuneen viime kesästä, silloin se näytti tältä:

Illallinen alkaa rapealla rapukeksillä, X.O-maustetuilla katkaravuilla ja lentokalanmädillä. Se tulee pöytään yhdessä toisen alkupalan, grillatulla possulla ja kimchimajoneesilla täytetyn bunin, kanssa.

Pienten suupalojen jälkeen pöytään tuodaan sashimilajitelma, jonka kanssa on tarjolla mätiä, yuzu-wasabidressingiä, wakamea, tuoretta wasabia ja aasialaisia yrttejä.

Ennen varsinaisia lämpimiä annoksia tarjoillaan se tuttu pehmeäkuorinen taskurapu – Gaijinissa sen lisukkeena on päärynä-daikonsalaattia ja yuzu-cremeä.

Myös täällä riisikulho tuotiin pöytään heti menun alkupuolella ja hetken päästä se oli käytännössä kylmää.

Sen jälkeen tarjoillaan varsin ei-aasialainen päivän kala tryffeli-voiemulsiolla, bonitolla ja kauden kasviksilla. Kala on loistavaa, mutta jään ihmettelemään mitä se tekee aasialaisella menulla.

Kolmantena pääruokana on korealaista härkää kimchin, japanilaisten pikkeleiden, misomajoneesin ja seesamidressingin kanssa sekä salaatinlehtiä, joihin herkut on tarkoitus kietoa. Tämä on ihanaa, rakastan kaikkien näiden kirpeiden ja tulisten makujen yhdistelmää!

Loppuun makeaksi palaksi tarjoillaan sake-mustikkasorbetti, joka on sakehyytelöineen ja syötävine kukkineen kuin taideteos. Arvostan kovasti annoksen huolellista viimeistelyä!

Minun makuuni Gaijinissa on enemmän yritystä kuin Farangissa ja annokset tuntuvat olevan viimeisen päälle mietittyjä. Siinä missä Farangin maut olivat kautta linjan aavistuksen raskaita, on Gaijinin menu raikkaampi ja maut selkeämpiä. Sisustukseltaan Gaijin on melko skandihenkinen: yksinkertaisia pintoja, värejä ja materiaaleja. Ravintolassa on hämärää, vaikka ulkona paistaa vielä aurinko ja ravintolassa on suuret ikkunat. Vessassa on jopa häiritsevän pimeää. Tämä tuntuu olevan aasialaisten ravintoloiden hallitseva sisustustrendi.

Lily Leen maistelumenu

Lily Leen omistaa Tomi Björck, joka on ollut perustamassa myös Gaijinia ja Farangia. Niinpä tämänkin ravintolan kohdalla, etenkin juuri nuo kaksi muuta testanneena, mietin löytyisikö täälläkin lautaselta samoja raaka-aineita. Ja kappas, Hello Mr Soft Shell Crap!

Lily Lee on kolmesta ravintolasta sisustukseltaan kaikkein intiimein ja myös värikkäin. Aasialaisia yksityiskohtia on enemmän kuin muissa kahdessa ravintolassa: bongaan tiskiltä muun muassa heiluttavan kissan. Viimeistellystä aasialaisesta elämyksestä kertoo myös tarjoilijan illallisen päätteeksi pöytään tuoma onnenkeksi – hauska ja hurmaava pieni yksityiskohta.

Lily Leessä maistelin Donna Choo -menun, jonka hinta oli 69 euroa. Valittavana olisi kaikkiaan viisi erilaista menua ja ne kaikki kuulostivat herkullisilta!

Menun alkupalat olivat ehkä aavistuksen pienemmät kuin kahden muun ravintolan ja kaikki kolme alkupalaa tuotiinkin pöytään yhtä aikaa. Partaveitsisimpukka tarjoiltiin katkaravun, lentokalanmädin ja inkivääridressingin kanssa, marinoitu härkä sichuaninpippuricremen ja pikkelöidyn retikan kanssa kiedottiin shiso-lehteen, ja dumplingin täytteenä oli lammasta ja kaalia.

Se jo tutuksi käynyt taskurapu sai täälläkin vierelleen mango-omena-maapähkinäsalaatin. Vähän alkoi jo tylsistyttää.

Lämmin kalaruoka oli herkullinen ja siinä maistui sopivasti Aasia: höyrytetty turska uiskenteli vaaleassa soijaliemessä inkiväärin ja korianterin kera. Lisukkeena tarjoiltiin wokattua gailania, paksoita ja sokerihernettä sekä valkosipuli-chilikurkkuja.

Kolmas lämmin annos oli kiinalaisittain grillattua iberico-possua pikkelöidyn punakaalin, hunajamelonin ja paistetun riisin kanssa.

Jälkiruokia tarjoiltiin kaksin kappalein, mikä oli vallan mainio ratkaisu. Miksi jälkiruuissa pitäisi tyytyä yhteen, kun alku- ja pääruokiakin on saanut maistella niin montaa erilaista? Toisessa herkussa on kampotinpippurilla maustettua jäätelöä ja toisessa kiivisorbettia ja vihreä tee -moussea.

Lily Leessäkin muuten riisi tuotiin pöytään mielestäni turhan aikaisin, mutta sentään kannen alla kulhossa. Viimeisen lämpimän ruuan kanssa tarjoiltiin myös erillinen paistettu riisi.

Lily Lee ja Gaijin olivat hyvin tasaväkisiä ja niistä on vaikea valita voittajaa. Jos on pakko, niin ehkä tunnelma ja elämyksellisyys nostavat Lily Leen minun listallani ykköseksi. Näissä kaikissa kolmessa ravintolassa haluaisin kyllä ehdottomasti maistaa seuraavaksi vegemenut ja katsoa yltävätkö ne samalle tasolle – tai jopa yli – kuin sekamenut. Olisi kiva nähdä myös sea food -menu jonkun ravintoloista listalla, se olisi minulle ehkä se kaikkein mieluisin vaihtoehto. Ihmettelin myös miksei yhdenkään ravintolan listalla ole alkoholitonta juomapakettia menuille, nyt eletään kuitenkin jo vuotta 2021. Siinä jäi ainakin omalla kohdallani monen kympin lisämyynti tekemättä.

Onko sulla näistä kolmesta ravintolasta joku ehdoton lemppari?