Majakkamatka Viron rannikolle

Viro on ihan uskomattoman monipuolinen matkakohde! Tallinna on kiva, mutta Virolla on niin paljon muutakin annettavaa, että kannattaa lähteä myös pääkaupungin ulkopuolelle. Viime kesänä lähdin muutaman muun Majakkaseuralaisen kanssa kiertämään Pohjois-Viron rannikkoa. Reittimme kiemurteli läpi muun muassa Paldiskin ja Haapsalun, mutta pääkohteina olivat upeat Osmussaaren, Vormsin ja Hiiumaan saaret. Merimaisemat ja majakat oli meillä ykköskohteita, mutta voin suositella tätä reittiä muillekin kuin majakkafaneille.

Aloitin kesäreissun nauttimalla ensin pari päivää Tallinnasta. Kaupungissa oli hämmentävän hiljaista, koronan takia tietysti. Mietin itsekin pitkään uskallanko lähteä koko reissuun, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen viime kesän Suomen ja Viron alle 25:n ilmaantuvuusluvuthan olivat ihan höyhensarjaa.

 

Tallinnan majakat

Oletko koskaan huomannut laivan lipuessa Tallinnan satamaan, että laivoja ohjaa edelleen kaksi majakkaa? En ihmettele jos et ole, sillä minäkin osasin etsiä majakoita horisontista laivan kannelta käsin vasta kotimatkalla – mutta nyt kun niiden olemassaolon tietää, ne bongaa ihan helposti Tallinnaa mereltä lähestyessä!

Tallinna alemine tulitorn eli Tallinnan alempi majakka ei paikan päällä ulkoapäin näytä majakalta ensinkään eikä sitä arvaisi sellaiseksi jos ei pääse kurkistamaan sisään (ikävä kyllä majakka ei ole auki yleisölle, me pääsimme käymään sisällä erikoisluvalla). Sisältä vanhan puutalon toisesta kerroksesta löytyy kuitenkin majakan linssi, ja vaikka itse talo on vain kaksikerroksinen, huomaa ikkunasta ulos katsoessaan, että ollaan sopivalla korkeudella niin, että linssin valo totta tosiaan näkyy merelle asti.

Tallinnan ylempi majakka on sitten jo ihan majakan näköinen – sääli vaan, että se on tällä hetkellä keskellä työmaata ja sen ympäristöön rakennetaan ilmeisesti uusia asuintaloja. Tännekin pääsee vain erikseen sopimalla, mutta maisemat ylhäältä tornista ovat kyllä komeat!

Tallinnasta ulos ja maaseudulle

Muuten betoniset kaupunkimaisemat alkoivat muuttua parempaan suuntaan melkein heti kun ajettiin Tallinnasta ulos ja kohti länttä. Myös taivas alkoi kirkastua ja Tallinnan sumuinen keli vaihtui helteeseen. Ajelimme idyllisten maalaismaisemien läpi Suurupiin, jossa poikkesimme kahdella hienolla majakalla: myös täällä majakat on nimetty alemmaksi ja ylemmäksi eli Suurupi alumine ja Suurupi ülemine tuletorniksi.

Suurupi alumine on vähän erikoinen puinen lato, ülemisella taas on majakan lisäksi niin kaunis pieni puutarha, että siellä kannattaa pysähtyä jo pelkästään sen takia. Kummalta vaan majakalta voi ostaa myös yhteispääsylipun ja molemmilla on myös pieni kioski – josta saa jätskin ja limsan lisäksi leiman majakkapassiin!

Matka maalaismaisemissa jatkui meren rannalle Pakrin niemeen, jossa majakka seisoo komeana korkean kalkkikivijyrkänteen tuntumassa. Itse asiassa Pakrin vanha majakka seisoi vähän liiankin lähellä jyrkännettä ja nyt sen rauniot odottavat todennäköistä sortumista veteen lähivuosina. Uusi, korkeampi majakka rakennettiin vuonna 1889 80 metrin päähän rannasta.

Nämä jylhät kalkkikivijyrkänteet ja majakka olisi itse asiassa kaikkein hienointa nähdä mereltä käsin. Pakrin edustalla on kaksi pientä saarta, Suur-Pakri ja Väike-Pakri, jonne voisikin seuraavalla kerralla tehdä retken ja samalla ihailla Pakrin niemeä ja majakkaa toisesta näkökulmasta.

Ennen täällä majakalla käyntiäni en muuten edes tiennyt, että Virossa on näin upeita rantajyrkänteitä – enkä sitä, että tulevina päivinä pääsisin näkemään niitä vieläkin lähempää..

Pakrin majakalta Paldiskista lähdimme seuraavaksi suuntaamaan lounaaseen kohti pientä Dirhamin satamaa. Matkalla nähtiin myös ensimmäiset haikaran pesät!

Maagisen kaunis Osmussaari

Dirhamista lyhyen merimatkan päässä meitä odotti varsinainen luontoparatiisi ja aivan omalaatuinen majakkasaari Osmussaar. Osmussaarella on aikoinaan – jo 1300-luvulla – asunut vironruotsalaisia. 1700-luvulla saarelle rakennettiin myös kirkko: nykyään siitä on jäljellä kunnostetut rauniot ja pieni hautausmaa, jonka kivissä näkyy ruotsalaisia nimiä.

Tällä hetkellä saarella asuu yksi perhe. He pitävät huolta majakasta ja saarella kesäaikaan vierailevista matkailijoista sekä hoitavat lampaita, lehmiä ja kanoja. Eläimet saavat vaellella saarella vapaana enkä esimerkiksi nähnyt lehmiä kertaakaan, vaikka niitä kuulemma oli useita kymmeniä. Majakkaa vartio myös perheen suloinen majakkakoira!

Jäimme saarelle yöksi (onneksi, sillä tällä saarella on niin paljon nähtävää!) ja nukuimme vanhassa talossa aivan majakan juurella. Tai no, en minä ihan kauheasti malttanut sinä yönä nukkua. Elokuussa on yöllä nimittäin jo kunnolla pimeä, joten oli aivan maagista tuijotella majakkaa tummaa tähtitaivasta vasten. Eikä aamuyön sumu ja auringonnousukaan huonoja olleet… nukkua ehtii myöhemminkin!

Seuraavana päivänä lähdin majakkakoiran kanssa seikkailulle ja löysin kalkkikivikallioilta ihan oikeita fossiileja!

Osmussaari on kohonnut Itämerestä noin 2000-3000 vuotta sitten ja jatkaa yhä kohoamistaan noin 3 mm vuosivauhtia. Näiden kallioiden varsinainen kiviaines on 500 miljoonaa vuotta vanhaa ja se on kerrostunut trooppisissa merissä ajalla, jolloin Pohjois-Eurooppa oli suunnilleen päiväntasaajan tienoilla. Näiltä rannoilta löytääkin helposti fossiileja ja myös erikoista gneissibreksiakiveä, joka on peräisin muinaisesta meteoriitin iskusta. Miten jännä paikka!

Tälle käsittämättömän kauniille saarelle olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa. Meillä oli kuitenkin tiukka aikataulu seuraavalle päivälle: suunnitelmana oli ehtiä Osmussaarelta aamupäivällä takaisin Dirhamin satamaan ja sieltä edelleen 50 kilometrin päähän Haapsalun lähelle Rohukülan satamaan ja laivaan, joka veisi meidät seuraavalle saarelle, Vormsille.

Viikinkien Vormsin saari

Vormsin saarellakin on omalaatuinen historia. Se on Osmussaaren tavoin kohonnut merestä pari tuhatta vuotta sitten ja ollut alunperin vironruotsalaisten asuttama. Vanhalta hautausmaalta löytyy jänniä viikinkien muinaisia rengasristejä. Myöhemmin Neuvostomiehityksen aikana Vormsi oli kiellettyä aluetta, jonne pääsi vain erityisluvalla.

Ja tottakai Vormsilla on myös majakka. Ja tottakai sinne piti hikisestä säästä huolimatta kiivetä ylös asti – siis katsokaa nyt miten upea pilvetön kesäkeli meitä helli koko elokuisen viikonlopun, niin mahtavaa!

Taisin tällä matkalla löytää itselleni myös toisen intohimon majakoiden lisäksi: fossiilibongauksen! Myös tämä Saxbyn majakka sijaitsee nimittäin sillä samaisella niin sanotulla Baltian klintillä eli ikivanhalla kalkkikivikalliolla kuin Osmussaari, ja kas mitä kalkkikivestä paljastuukaan kun jaksaa etsiä!

Vormsin saarella ei ole ikävä kyllä kovin paljon palveluja matkailijalle, joten yöksi kiirehdimme vielä laivalla takaisin Rohukülan satamaan ja saman tien uuteen autojonoon Hiidenmaan lauttaan.

Hiidenmaan kierros

Yövyimme Hiidenmaalla ja lähdimme seuraavana aamuna kiertämään saarta ja sen majakoita. Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari ja täältä löytyy toki majakoiden lisäksi paljon muutakin nähtävää, esimerkiksi kartanoita ja museoita.

Ristnan majakka on rakennettu keskelle metsää pienen mäen päälle. Se näyttää ulospäin kapealta, mutta täälläkin pääsee kiipeämään ylös torniin asti. Majakan juurella on myös pieni kahvila.

Erikoisin Hiidenmaan majakoista on avaruusraketin ja kappelin risteytyksen näköinen Kõpu. Se on myös koko Itämeren alueen vanhin majakka: se on rakennettu yli 500 vuotta sitten varoittamaan Hansaliiton kauppareitin laivoja Hiidenmaan matalikoista. Vaikka se(kin) sijaitsee keskellä metsää, on sen tornin valo yli 100 metrin korkeudella merenpinnasta (tämäkin ennätys – Itämeren rannikon korkein majakan valo!).

Päinvastoin kuin Ristnan majakka, Kõpu näytti ulospäin valtavan leveältä – mutta se oli lopulta tämä reissun ainoa majakka, johon en ahtaanpaikankammoltani kyennyt ylös asti kiipeämään! Majakan sisällä kulkee nimittäin kovin kapea, ahdas ja jyrkkä portaikko, jossa saa vielä kaiken muun hyvän lisäksi väistellä vastaantulijoita. Huh!

Tahkunan majakka Hiidenmaan pohjoiskärjessä sijaitsi jälleen kerran ihan upealla paikalla. Harmi vaan, että taas huomasin, että näitä kaikkein upeimmissa ympäristössä sijaitsevia majakoita pitäisi päästä ihailemaan myös sieltä mereltä käsin, että näkisi koko komeuden. Majakan alla rannassa sijaitsee myös vaikuttava muistomerkki Estonian onnettomuudessa menehtyneille lapsille. Muistomerkin rautainen kello alkaa soida aina silloin, kun merellä tuulee samasta suunnasta kuin haaksirikon aikana.

Tahkunan majakan erikoinen valurautainen torni on muuten Viron rannikolla sijaitsevien majakoiden korkein: 42 metriä. Mutta niin vain sinnekin oli kiivettävä!

Hiidenmaan majakoiden ja lauttamatkan jälkeen suuntasimme Haapsalun kautta parin tunnin ajomatkalle takaisin Tallinnaan. Niin paljon uutta löysin kuitenkin tälläkin kertaa Virosta, että naapurimaan tutkiminen ei varmasti jää tähän. Katsotaan nyt mihin tämä koronatilanne tästä taas kehittyy, josko sitä vielä tänä kesänä pääsisi Viroa kiertelemään…

Ja ainiin – bongattiinhan me vielä viimeinen majakka Helsingin-laivan kannelta, Naissaaren majakka näkyy nimittäin horisontissa vähän Tallinnasta lähdön jälkeen.