Tämän kesän kotimainen majakkaretkeni suuntautui Isokarille. Jo alkuvuonna hain Isokarille myös lammaspaimeneksi, mutta arpaonni ei ikävä kyllä osunut kohdalleni. Kesyt määkijät mielessäni suuntasin kuitenkin heinäkuussa yöretkelle majakkasaarelle.
Isokarin majakkasaari sijaitsee virallisesti Kustavissa, joskin myös Uusikaupunki pitää majakkasaarta mieluusti omanaan. Minun puolestani molemmat saavat ylpeinä esitellä Isokaria matkailuesitteissään, mitäpä haittaakaan siitä olisi! Päivittäiset risteilyt Isokarille joka tapauksessa lähtevät kesällä Uudenkaupungin vierasvenesatamasta (myös Kustavista pääsi tänä vuonna muutamana päivänä heinäkuussa risteilylle), josta majakkasaarelle seilaa noin 120-paikkainen M/S Kerttu.
Risteillessä päiväretkelle Isokariin jää saarella oloon nelisen tuntia aikaa, mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että aina kun majakalle on mahdollista jäädä yöksi, niin jäädään. Esimerkiksi päiväretkellä Isokariin olisi ehtinyt juuri kävellä satamasta majakalle, syödä (risteilyn hintaan kuuluvan herkullisen) lounaan, kiivetä ylös majakkaan, ja sitten olisikin jo pitänyt lähteä kävelemään takaisin satamaan päin. Toki se olisi jo hieno ja monipuolinen päiväretki sinänsä, mutta paljon olisi jäänyt näkemättä.
Me varasimme siis yön aittahotellista majakkamestarin talon pihapiiristä, ihan majakan kupeesta. Itse majakka on rakennettu saarelle vuonna 1833 ja meidän majapaikkamme, piha-aitta, vuonna 1849 – joskin se on sisältä täysin uusittu. Parasta majakkayössä oli olla ihan liki majakkaa ja ihastella sitä niin sateella kuin auringonpaisteessakin ja eri vuorokaudenaikoina. Se hetki kun illan hämärä saavuttaa tarpeeksi syvän sävyn ja majakan valo syttyy, on ihan maaginen.
Isokarin saari on melko metsäinen (ja metsä on täynnä nälkäisiä hyttysiä!), mutta metsän keskeltä löytyy myös nähtävää kuten vanhoja sota-aikaisia bunkkereita ja tykkejä. Metsänlaidassa kasvaa myös runsaasti metsämansikoita!
Niin ja ne lampaat. Isokarille voi hakea kesäksi lammaspaimeneksi (lammaspaimenviikot jaetaan arpomalla hakijoiden kesken) eli hoitamaan saaren lampaita ja mm. pitämään huolta niiden aitauksista. Lampaiden paimentamisen päätavoitteena on pitää lampaat kesän ajan kesyinä, jotta ne saadaan koottua ja kuljetettua syksyn tullen saarelta mantereelle. Lampaiden lupaillaan olevan rapsuteltavissa muillekin kävijöille, mutta suureksi mieliharmikseni me ei lopulta nähty kuin muutama villainen takapuoli ja hännän heilahdus. Lampaat laiduntavat Isokarilla paljon isompaa aluetta kuin ennakkoon kuvittelin ja tällä kertaa niillä ei ilmeisesti ollut ylimääräisten silitysten tarvetta, koska ne pysyttelivät visusti omissa oloissaan kaukana aidan toisella puolella.
Majakan takaa lähtee polku Isokarin länsirannan kallioille – ja sieltä löytyvät mielestäni saaren ehdottomasti upeimmat maisemat ja fiilistelypaikat. Jännästi pieni palanen majakkasaaresta, juuri nämä kalliot nimittäin, kuuluu myös Selkämeren kansallispuistoon. Täällä voi bongailla vaikka Selkämeren kansallispuiston tunnuslajia isokoskeloa – jänniä riskilöitä taas näkyy etenkin sataman aallonmurtajalla.
Isokarilla järjestetään myös opastettuja lintuviikonloppuja ja hyljesafareita. Ja elokuun puolivälissä täällä – kuten monella muullakin Suomen majakalla – juhlitaan Kansainvälistä majakkapäivää!