Roihuvuoren kirsikkapuiston puut puhkesivat tänä vuonna kukkaan juuri ennen helatorstaita. Suloisen hennot, vaaleanpunaiset kirsikat kukkivat aina vain lyhyen hetken, ja kukinta-aikataulua seurataan ja ennustetaan maailmalla tarkasti. Kun Helsinkiin luvattiin helatorstaille ja sitä seuraavalle viikonlopulle mukavan lämpimiä kelejä, oli johtopäätös ilmeinen: nyt jos koskaan on aika tehdä kirsikkaretki Roihuvuoreen!
Roihuvuoren hanami
Roihuvuoren kirsikkapuiston alueella kasvaa kaikkiaan 240 erilaista kirsikkapuuta. Suurin osa puista on rusokirsikkaa (kuten esim. alla oleva kuva), mutta täällä voi kierrellä myös bongaillen montako erilaista ja eri sävyistä kirsikankukkaa löytää.
Viikon ajaksi Instagram täyttyy Roihuvuoren kirsikankukkien kuvista. Moni tulee kirsikkapuistoon myös varta vasten ottamaan kuvia kaunista kukkivaa taustaa vasten. Instagramin perusteella voisi itse asiassa ymmärtää, että alue on isompi kuin se onkaan, joten ruuhkaksi asti riittäviin kukkien ihailijoihin kannattaa varautua. Ruuhkasta huolimatta Roihuvuoren kirsikkapuisto on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka juuri tähän aikaan: on upean näköistä kun vaalenpunainen hattara peittää puiston polut ja tuntuu kuin kävelisi pinkissä viidakossa.
Helatorstaille sattunut kesän ensimmäinen hellepäivä kaipasi myös arvoistaan lounaspaikkaa. Rakastan merta ja jotenkin aina tilaisuuden tullen hakeudun sen äärelle. Niin kävi tälläkin kertaa Helsingissä käydessäni ja valitsin lounaspaikakseni Valkosaaren kauniin 1900-luvun huvilan ja sen Ravintola NJK:n.
Herkullinen lounas Helsingin edustalla
Ihan kivenheiton päässä Kauppatorilta sijaitseva pieni Valkosaari on Nyländska Jaktklubbenin vierassatama, mutta Valkosaaren Ravintola NJK on avoinna purjehdusseuralaisten lisäksi ihan kaikelle kansalle. Ravintolaan kuljetaan pienellä yhteysveneellä Olympia-terminaalin kupeesta: kuljetusmaksu 7,20 € veloitetaan ravintolalaskun yhteydessä.
Ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä ja terassillakin olisi ollut ihana istua. Valitsin kuitenkin tarkoituksella pöydän sisältä, koska huvila on vaan niin hieno ja ravintolasali täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Tykkään niin paljon tällaisesta historiallisesta ja merellisestä tunnelmasta – siinä on ripaus nostalgiaa, seikkailua ja romantiikkaa.
Ja vaikka täällä on valkoiset pöytäliinat ja purjehdusseuran svenska talande bättre folk ja mitä näitä nyt on, niin yhtään ei tarvitse pönöttää eikä pukeutua pyhävaatteisiin jos sellaista mietit.
Tykkäsin myös Ravintola NJK:n menusta ja olisin voinut tilata siltä vaikka kaiken. Tarjolla on paljon meren herkkuja – tietysti – ja näin alkukesästä esimerkiksi parsaa. Loppukesästä tänne voi tulla myös rapuillalliselle.
Söin lounaaksi herkullisen katkarapuskagen-leivän ja sinisimpukoita valkoviinissä. Lounaan jälkeen kiertelin vielä pienen saaren rannoilla (Valkosaaresta pääsee laituria pitkin myös viereiselle Luodolle, jossa on toinenkin, tällä hetkellä tyhjillään oleva, vanha puuhuvila), enkä olisi malttanut millään palata tästä ihastuttavasta saari-idyllistä mantereelle. No, lopulta annoin yhteysaluksen kyyditä minut maihin, mutta tulen tänne varmasti vielä uudestaan ennenkuin kirsikat taas ensi keväänä kukkivat!
