Telliskivi ja Kalamaja – uutta Tallinnassa!

Viime kesänä en maannut paratiisirannnalla palmun alla, en bongaillut viidakossa eksoottisia eläimiä tai sykkinyt suurkaupunkien vilinässä. Kesän eksoottisin lomamatka suuntautui Viroon – mutta jestas että se tuntui kivalta! Siinä on vaan joku juttu, miten ympäristönvaihdos tutusta edes vähän tuntemattomampaan piristää tavalla, jota kotimaassa matkailu ei vaan saa aikaan – niin kivaa kuin sekin on.

Vietin Tallinnassa kaksi päivää (ja sen jälkeen lähdin vielä kolmeksi päiväksi kiertämään Viron majakoita, joista ehkäpä lisää myöhemmin) kierrellen monia sellaisia paikkoja, joihin en ole aiemmin ehtinyt. Tallinnassa on niin paljon loistavia ravintoloitakin, että sinne voisi tehdä reissun illalliselle vaikka joka viikonloppu – jos vaan ei olisi tätä pirun pandemiaa siis.

Tallinna kärsi suomalaismatkailijoiden määrän vähenemisestä jo ennen koronaa, ja viime kesänä matkailijoiden vähäisyys oli silmiinpistävää ja surullista.  Vanhankaupungin kaduilla oli väljää, terassit ammottivat päiväsaikaan tyhjyyttään eikä turvavälien pitäminen ollut missään ongelma. Nythän tietysti se vähäinenkin matkailu on täysin nollassa.

Telliskiven ja vanhankaupungin parhaat

Kävin Telliskivessä ensimmäistä kertaa edelliskesänä (täällä edellinen Tallinna-juttuni) ja pääsin jopa kurkkaamaan silloin rakennusvaiheessa olleeseen Fotografiskaan. Nyt pääsin vihdoin tutustumaan tämän sittemmin kaikelle yleisölle avatun museon kehuttuihin näyttelyihin ja kattoterassiin.

Fotografiskan näyttelyt oli todella hienosti ripustettu ja tykkäsin näyttelysalien elämyksellisyydestä, mutta silti olisin ehkä odottanut kokonaisuudelta vielä enemmän. Museo oli lopulta tosi nopeasti kierretty. Ylimmän kerroksen ravintolaa ja kattoterassia on myös paljon hehkutettu ja poikkesin sinne näyttelyjen kiertämisen jälkeen drinkille. Valitsin minulle suositellun alkoholittoman kirsikkadrinkin, jonka makumaailma ei kyllä varsinaisesti ihastuttanut, mutta paikka on kyllä niin mukavan oloinen, että tulisin toiste syömään. Ja Fotografiskan ravintolaan voi tulla myös vaikka ei edes kävisi museon puolella!

Telliskivessä on paljon hyviä ja suosittuja ravintoloita (esim. F-Hoone, Kivi Paber Käärid ja jäätelöbaari La Muu), mutta itse tykästyin eniten Balti Jaama Turgin ravintolakojujen tarjontaan. Balti Jaama Turg on katettu tori/kauppahalli, jossa on paljon pieniä ruokapaikkoja ja kahviloita, puoteja, käsityökauppiaita sekä perinteisiä vihannes- ja hedelmäkojuja. Täältä löytyy helposti ja pieneltä alueelta jos jonkinlaista eksoottista ruokaa, joista vaikean valinnan jälkeen päädyin aasialaiseen Baojaamiin. Baojaamin erikoisuus on täytetyt bao-sämpylät: omani valitsin friteeratulla kanalla, kimchillä ja korianterilla. Herkkua!

Illallista söin myöhemmin vanhassakaupungissa kasvisravintola Vegan Restoran V:ssä. Kolmen ruokalajin illallinen oli upea makuelämys, jota voin lämpimästi suositella kaikille sekasyöjille – eikä se ollut kallistakaan! Suosittelen koittamaan erityisesti punajuuriravioleja. Paikka on pieni, joten pöytävaraus kannattaa tehdä.

Vanhassakaupungissa oli hiljaista ja monessa ravintolassa alennushinnat. Juomia myytiin terasseilla jopa puoleen hintaan, eikä asiakkaita silti riittänyt täyttämään edes suosituimpia raatihuoneentorin turistiravintoloita. Niin surullista.

Suositukseni myös tunnelmalliselle Chocolats de Pierren sisäpihakahvilalle ja Paksun Margareetan tornin Katusekohvik Maru -kattokahvilalle.

Kalamajan alue on Tallinnan seuraava trendialue

Kalamajan alueelle ihan sataman ja vanhankaupungin kupeeseen näyttäisi olevan muodostumassa uusi trendialue. Kalamajasta löytyy muun muassa todella kiehtovan oloinen nykytaiteen museo EKKM (joka sattui ikävä kyllä käydessäni olemaan juuri muutaman päivän kiinni näyttelyiden vaihtuessa), Lentosataman upea merimuseo ja vanhat museolaivat sekä ehkä Tallinnan erikoisin käyntikohde Patarein vankila. Rantaan myös rakennetaan vimmatusti uusia asuntoja.

Lennusadaman, eli lentosataman, museoalue on tosi kiva paikka niin aikuisille kuin lapsille. Sisällä museossa pääsee katsomaan, koskemaan ja tutustumaan merenkulkuun: muun muassa seikkailemaan oikean sukellusveneen sisälle tai pukeutumaan merimieheksi. Ulkona satamassa pääsee kiertämään myös höyryjäänmurtaja Suur Tõllin sisuksiin – se on myös tosi mielenkiintoinen. Jäänmurtajalle ja museoon voi ostaa myös erilliset liput.

Patarein vankilassa käynti on ollut mielessäni jo pidempään. Minua toisaalta kovasti kiehtovat tällaiset synkät kohteet, mutta toisaalta olen myös tosi herkkä niille. Mihinkään keskitysleireille en varmaan koskaan pystyisi menemään – niin tärkeää kuin onkin säilyttää ne kertomassa kauheasta historiasta. Olen vaan melko varma, että itkusta ei tulisi loppua ja näkisin painajaisia ja ahdistuisin turhan pitkäksi aikaa sellaisen julmuuden kohtaamisesta. Pelkäsin vähän samaa Patarein suhteen, mutta kokemus oli lopulta ihan hyvä. Patareista on tehty todella kiinnostava museo, joka ei vain mässäile kauheuksilla, vaan kertoo ihmisten kohtaloista ja elämästä kokonaisvaltaisesti. Olin positiivisesti yllättynyt myös tämän museon kohdalla siitä, miten hienosti se oli suunniteltu ja toteutettu.

Kalamajan alueelta löytyy myös suuri määrä hyviä ravintoloita ja suosittuja kahviloita. Päädyin tällä reissulla koittamaan slaavilaista Moon-ravintolaa, joka sijaitsee alueen imagoon sopivasti vähän rähjäisessä talossa huomaamattoman kulman takia, mutta on ehdottomasti etsimisen arvoinen.

Tässäkin ravintolassa ruoka on laatuun nähden edullista ja menu houkutteleva. En ole mikään kaikkein suurin venäläisen ruuan ystävä, mutta jokin paikan ruokalistassa sai minut varaamaan pöydän, ja hyvä niin – söin ihan loistavan illallisen! Ilokseni monissa tallinnalaisissa ravintoloissa on hyvän ruuan lisäksi jo pidempään panostettu alkoholittomiin juomiin (toisin kuin Suomessa, jossa monessa ravintolassa on edelleen tarjolla joko hanalimsaa tai yhtä laatua alkoholitonta olutta), ja niin Moonissakin. Virolainen alkoholiton MULL-omenasiideri oli aivan uskomattoman hyvää ja sopi loistavasti sekä blinien että kylmän punajuurikeiton kanssa.

Toivoin kesällä niin paljon, että koronatilanne pysyisi syksylläkin sen verran hallinnassa, että olisin päässyt Tallinnaan syyslomalla uudestaan. Kesän Tallinnan reissu oli niin onnistunut ja tuntui ihan oikealta ulkomaanmatkalta – mitä se tietysti olikin, mutta ennen koronaa Tallinna tuntui melkein liian kotoisalta ulkomaaksi: nyt se tuntuu lähes eksoottiselta kaiken kotona kökkimisen jälkeen. Mutta kotimaassahan sitä tuli sitten erään nimeltä mainitsemattoman pandemian takia taas se syyslomakin kökittyä.

No, siitä huolimatta, joskus kun Tallinnaan taas pääsee, niin loppuun vielä suositus Tallinn Cardille. Latasin puhelimeeni 48 tunnin kortin (42 €) ennen Fotografiskassa käyntiä (sisäänpääsy ilman korttia 15 €) ja käytin sitä kahden päivän aikana myös Merimuseossa (15 €), Paksun Margareetan tornissa (10 €) ja Patarein vankilassa (8 €). Ja toki vielä enemmänkin ohjelmaa olisin helposti halutessani saanut kahteen päivään mahtumaan!