Malta – Maailman parasta mustekalaa Marsaxlokkissa

Pienissä kalastajakylissä on jotain lumoavaa: värikkäitä veneitä, meren suolaista tuoksua, sukupolvelta toiselle periytyviä taitoja ja tarinoita. Eikä Maltan Marsaxlokk pettänyt näitä odotuksiani, vaikka ensin mietinkin kannattaako minun todella lähteä sinne saaren toiselta puolelta melkein kahden tunnin bussimatkan päästä. Vaikkei ollut edes sunnuntai, markkinapäivä. Siltikin kannatti.

Marsaxlokk on nopeasti nähty: se on oikeastaan vain pieni satama, pieni aukio kauniine kirkkoineen ja katukahviloineen ja lyhyt rantabulevardi, jonka varrella on vieri vieressä tuoreita kalaruokia tarjoilevia ravintoloita. Satamassa kalastajat selvittelevät verkkojaan ja kunnostavat veneitään. Mutta vaikka kylä on pieni, on sen tunnelma niin ihastuttavan idyllinen, että täällä voi helposti viettää vaikka koko päivän vain auringosta, väreistä, ruusta ja maltalaisesta viinistä nauttien.

Käveltyäni Marsaxlokkin ihastuttavan rantabulevardin päästä päähän ja valokuvattuani varmaan joka ikisen kirkkaissa väreissä hehkuvan kalastajaveneen useaan kertaan, valitsin summassa lounaspaikan. Valitsin rantaravintoloista sen, jonka auringonkeltaisessa käsin kirjoitetussa kyltissä kerrottiin, että mustekalat ovat tuoreita ja omistajan aviomiehen pyytämiä. Ehkä kyltti oli harkitun tunteita herättävä, mutta toimi minuun. Niin symppistä! Sain pöydän aivan veneiden tuntumasta ja tilasin mustekalapataa. Tarjolla olisi ollut myös ainakin kymmentä muuta kalaa sekä erilaisia simpukoita ja rapuja.

Pöytään tullessaan annokseni näytti vähän tusinaturistipaikkalounaalta ranskalaisineen ja standardilisukesalaatteineen, mutta mustekala oli herkullisinta koskaan syömääni. Se oli niin pehmeää, että melkein suli suuhun!

Koin taas täällä Marsaxlokkin kylän aurinkoisessa iltapäivässä huikeita ohikiitävän onnellisuuden ja kiitollisuuden hetkiä, sellaisia joista kirjoitin edellisen kerran Englannin nummilta. Että saankin kaiken tämän kauneuden nähdä ja kokea elämässäni! Olisin halunnut jäädä nauttimaan noista kiireettömistä, suolantuoksuisista hetkistä paljon pidempäänkin kuin vain yhdeksi iltapäiväksi.

Onneksi pystyn palauttamaan Marsaxlokkin tunnelman elävänä mieleeni vielä nyt maaliskuisen kylmässä arjessakin – juuri tämän tunteen takia minä nimittäin rakastan matkustamista!