Kauniiden kirkkojen Kiova

Joskus päätös seuraavasta matkakohteesta syntyy ihan vaan halpojen lentojen inspiroimana. Kuten matkani Kiovaan – varasin lennot neljälläkympillä ja aloin vasta sen jälkeen tutustua matkakohteen tarjontaan tarkemmin. Ruksailin Google Mapsiin tapani mukaan mielenkiintoisen oloisia paikkoja (niitä oli muuten paljon!) ja luin juttuja muista matkablogeista. Olin silti vähän epäileväinen, että noinkohan kuitenkaan itse ihastuisin – neuvostoromantiikka ja itäblokin eksotiikka kun ei ole oikein koskaan purrut minuun.

Perillä Kiovassa lentokentältä keskustaan ajaessa taksin ikkunasta näkyi niitä neuvostoarkkitehtuurin masentavimpia paloja. Likaisia, kolossaalisia, ankean näköisiä tusinakerrostaloja vieri vieressä silmänkantamattomiin. Perille kaupunkiin päästyäni hymyttömiä ihmisiä ja kylttejä kielellä, jota en ymmärtänyt. Vain suomalaisella sisulla ja hyvällä tuurilla selvisin ensimmäisestä metromatkastani Kiovassa: onnistuin ostamaan poletin kivikasvoiselta metrovirkailijalta, laittamaan sen oikeaan reikään, nousemaan oikeaan suuntaan menevään junaan ja jäämään oikealla pysäkillä pois. Sen jälkeen meinasin vielä eksyä maanalaiseen labyrinttiin ennenkuin löysin metroasemalta ulos.

Mutta sitten kohtasin myös iloisia ja ystävällisiä paikallisia ihmisiä, löysin ihanan värikkäitä kirkkoja ja yllätyin modernista katutaiteesta. Ruokakin oli ihan järjettömän hyvää! Yleensä joko tykkään tai en tykkää jostakin kaupungista melko lailla ensi hetkestä lähtien. Kiova oli siitä erikoinen kaupunki, että se onnistui vakuuttamaan minut vasta ajan kanssa: alun harmaus muuttui parin päivän aikana hitaasti mutta varmasti orastavaksi ihastukseksi. Harmaaseen fiilikseen vaikutti toki osaltaan myös helmikuun luihin ja ytimiin asti pureutunut tuuli ja jatkuva räntäsade (koittakaa kuvitella Kiova ilman näiden kuvieni harmaata räntäsuodatinta).

Kiovan värikkäät kirkot

Kaikkein kauneinta Kiovassa olivat mielestäni kirkkaanväriset – turkoosit, vaaleansiniset, keltaiset, pinkit – kirkot kultaisine kupoleineen. Ei tarvitse olla harras ortodoksi eikä edes intohimoinen kirkkobongari nauttiakseen näiden rakennusten kauniista yksityiskohdista ja väreistä. Sisällekin kirkkoihin saa yleensä vapaasti astua, mutta naisten on suositeltavaa peittää hiuksensa huivilla eikä sisällä saa kuvata.

Kiovasta löytyy myös erikoinen luolaluostarialue, Petšersk lavra, jossa pääsee yhdellä isolla alueella tutustumaan kerralla useampaan kirkkoon ja museoon sekä halutessaan kulkemaan vanhoissa munkkien luolissa kynttilänvalossa. Luolat ovat kuulemma varsin vaikuttava käyntikohde, mutta minun ahtaanpaikankammoni ei antanut myöten edes ajatella niihin menemistä.

Kiovan katutaide

Toinen Kiovan väripilkku on sen monipuolinen katutaide. Oli vähän yllättävääkin huomata miten paljon sitä löytyy muuten ajoittain ankean neuvostoarkkitehtuurin lomasta. Netistä löytyy hyviä karttoja katutaiteen bongailuun, mutta törmäät taatusti taideteoksiin etsimättäkin. Kaikkein kauneimman teoksen löysin ihan hotellini nurkalta Andriyivskyy-kadun alapäästä. Tuolta kukkulalle nousevalta kadunpätkältä löytyy muuten myös paljon mukavia kahviloita, ravintoloita ja pieniä matkamuistokojuja. Kadun ja kukkulan yläpäässä on turkoosi St Andrew’n kirkko.

Kiova on ruokamatkailijan ihmemaa

Kiovan loistava ravintolatarjonta yllätti minut myös ihan täysin, samoin kuin se miten herkullista paikallinen ruoka oli! Voitin tällä matkalla jopa kammoni borschkeittoa kohtaan – itse asiassa opin peräti tykkäämään siitä! Mutta ukrainalainen borschkeitto ei olekaan sellainen violetti etikkainen liemi, jollaiseen versioon olen Suomessa useasti törmännyt, vaan samettisen tomaattinen, pehmeä herkku, joka viimeistellään vielä valkosipulilla ja yrteillä.

Ukrainalaisten ravintoloiden lisäksi Kiovassa kannattaa syödä erityisesti keski-aasialaisissa ravintoloissa, sillä moisia ei toistaiseksi Suomesta löydy. Täällä voit maistella vaikka georgialaisen, azerbaidzanilaisen, uzbekistanilaisen tai kazakstanilaisen keittiön erikoisuuksia. Kävin yhtenä päivänä lounaalla myös kiinalaisessa fine dining -ravintolassa (eipä ole sellaisiakaan Suomessa!), jossa ruoka oli ihan huippua. Ja kaiken lisäksi Kiovassa syö ihan käsittämättömän halvalla! Hienommissakin ravintoloissa kympillä tai parilla pääsee jo pitkälle, paikallisissa kuppiloissa ateria maksaa muutaman euron.

Tuliaisostoksille kannattaa suunnata Kiovan kauppahalliin. Esimerkiksi paikalliset etikkasäilykkeet on aivan ihania ja kauppahallista saa vaikkapa ukrainalaista kaviaariakin mukaan todella edullisesti. Suosittelen kotiinviemisiksi myös Roshenin (paikallinen Fazer, jolla on myymälöitä joka toisessa kadunkulmassa) suklaata. Roshenilla on tarjolla kaikenlaisia jänniä suklaamakuja eikä tämäkään herkku ole Kiovassa hinnalla pilattu: ihan tuntui että ryöstöretkellä kävin kun maksoin täydestä muovikassillisesta suklaata alle kymmenen euroa!

Kiova hurmaa monipuolisuudellaan

Kiova on erikoinen yhdistelmä kaunista vanhaa venäläistä ja kamalan rumaa neuvostoliittolaista arkkitehtuuria. Monumentit ja muistomerkit ovat mahtipontisia ja moni asia muistuttaa menneisyydestä. Kiovassa katsotaan kuitenkin tulevaisuuteen ja paikalliset ovat ylpeitä kotikaupungistaan.

Matkakohteena Kiova on monipuolinen ja hintatasoltaan Euroopan halvimpia. Eikö siinä ole jo tarpeeksi syitä matkustaa Kiovaan? Minäkin palaan varmasti Kiovaan vielä uudestaan, mutta toivottavasti vähän vihreämpään aikaan. Haluan nähdä nyt lumen alla nukkuneet puistot ja istua lämpimänä kesäiltana itsenäisyydenaukiolla. Palaan tänne ehdottomasti myös kaikkien eksoottisten herkkujen takia – ja sen borschkeiton..