Kolin huippujen kierros – upeat maisemat kesällä ja talvella!

Kolin kansallispuisto on varsinainen luontoihmisen ja päiväpatikoijan unelmakohde. Reittejä riittää jokaiseen makuun ja kaikille kuntotasoille. Koli on saanut monipuolisuudestaan myös kansainvälistä tunnustusta: se on valittu mm. Pohjoismaiden parhaaksi ulkoilukohteeksi!

Vierailin itse Kolilla ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten lopputalvesta. Olin silloin Break Sokos Hotel Kolin vieraana testaamassa Mäkrä-teemahuonetta ja sen kunniaksi käytiin myös valloittamassa Mäkrävaara. Mäkrävaaran kierros on hotellilta lähdettäessä 7,5 kilometrin pituinen, vaativaksi luokiteltu patikointireitti. Mäkrävaaran nousun lisäksi me teimme myös toisen, paljon lyhyemmän ja helpomman, mutta vähintään yhtä hienon patikan, Huippujen kierroksen.

Varasin toistamiseen loman Kolille viime kesänä ja halusin ihan ehdottomasti Huippujen kierroksen maisemiin myös kesäaikaan. Tästä jutusta löydät kokemukset Huippujen kierrokselta sekä talvella että kesällä – upeita molemmat!

Huippujen kierros: faktat

Huippujen kierros on 1,4 kilometrin mittainen ympyräreitti, jonka lähtö- ja paluupiste on ihan Break Sokos Hotel Kolin vieressä ylhäällä Ylä-Kolin laella. Jos et asu hotellissa, niin jätä auto alaparkkipaikalle ja tule ilmaisella näköalahissillä hotellin pihaan. Reitti alkaa Luontokeskus Ukon takaa.

Huippujen kierros on virallisesti luokiteltu keskivaativaksi, mutta käytännössä se on kyllä melko helppo. Nousua on melko vähän – koska ollaan jo lähtiessä korkealla – ja maastokin on perushelppokulkuista. Ainoa haaste ei-sulan maan aikaan oli lumi, jota oli huhtikuun lopussa vielä todella paljon. Reitillä ei ole talvikunnossapitoa, joten etenkin tallatun polun ulkopuolella jalka upposi välillä syvälle lumeen. Reitin haastavin osuus talvella oli viimeiset jyrkät, lumen peittämät portaat alas Ukko-Kolilta hotellin pihaan.

Huippujen kierroksen kävelee halutessaan jopa 30 minuutissa, mutta reitillä ei todellakaan kannata kiirehtiä – ota vaikka termarikahvit mukaan, kiertele ja poikkea polulta ja nauti maisemista!

Huippujen kierroksen ensimmäinen stoppi: Akka-Koli

Huippujen kierros suositellaan kuljettavaksi vastapäivään, jolloin reitti vie ensimmäisenä Akka-Kolin huipulle. Akka-Kolilta on kauniit lännenpuoleiset näkymät alas Kolin kylälle päin, ja se on myös paikka, josta on kauniina iltana parhaat auringonlaskunäkymät. Akka-Kolilla on myös vaikuttava pieni Hiljaisuuden temppeli -kivialttari, jossa on järjestetty jopa vihkimisiä!

Huippujen kierroksen toinen stoppi: Paha-Koli

Huippujen kierroksen kolmesta huipusta hehkutetaan yleensä eniten viimeistä, Ukko-Kolia, mutta minun mielestäni ylivoimaisesti kauneimmat maisemat aukenevat Paha-Kolilta. Vaikka Paha-Koli on kolmesta huipusta matalin, on täältä on paitsi upea näkymä Pieliselle, niin myös esteettömät näkymät etelään mm. sinne Mäkrävaaralle.

Paha-Kolista kerrotaan myös jännittäviä tarinoita. Paikallinen legenda kertoo muun muassa, että täällä on tuomittu ns. jumalantuomioita sellaisille rikoksista epäillyille, jotka eivät ole tunnustaneet rikoksiaan. Heidät on työnnetty Paha-Kolin jyrkänteeltä alas, ja jos he ovat olleet syyttömiä, he ovat selvinneet pudotuksesta hengissä.

Huippujen kierroksen viimeinen stoppi: Ukko-Koli

Ukko-Koli on siis se huippujen kuningas, kansallismaisema, korkein ja monen mielestä komein Kolin vaaroista. Minussa se ei enää kaikkien muiden näkemieni Kolin maisemien jälkeen kuitenkaan tuntunut muita erikoisemmalta. Upeahan se toki on!

Ukko-Koli kärsii kuitenkin huipuista eniten maineestaan. Se on lähinnä hotellia ja Luontokeskus Ukkoa eli kaikkein helpoimmin saavutettavissa. Talvireissulla meidän luontokokemustamme latisti juhlatuulella ollut keski-ikäinen seurue Ukko-Kolin näköalapaikalla kaljatölkkiensä kanssa. Tämän joukon lisäksi ihmisiä tuli ja meni Ukko-Kolin poluilla aivan eri määriä kuin millään muulla huipulla tai reitillä.

Kaikenkaikkiaan Kolin maisemat ovat tehneet minuun aivan lähtemättömän vaikutuksen. Lopputalven/alkukevään retkeilyssä oli puolensa, vaikka se toi reiteille myös lisähaastetta. Luonnosta sai nauttia rauhassa ja hiljaisuudessa. Sen jälkeen pääsin näkemään samat maisemat myös kesällä – ja seuraava haaveeni onkin palata Kolille näkemään vitivalkoiset vaarat ja tykkylumiset puut.