Teehuoneet ovat kiinalaisten olohuone. Niissä viettävät aikaa vanhat ja nuoret ja niihin todellakin tullaan olemaan, ei ohimennen hörppäämään nopeaa kupposta kuumaa saati hakemaan take-away-juomaa. Kiinassa teen ääressä jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia, pelataan korttia tai mahjongia, luetaan lehtiä tai kirjaa ja syödään.
Teehuoneita on monen tyyppisiä. Ylellisiä (ja kalliita!) teehuoneita, edullisia ulkoilmateehuoneita, ja joissakin myös soitto, laulu tai muu viihde on osa tarjontaa. Erilaiset teeseremoniat kuuluvat myös monesti asiaan.
Teehuoneesta riippuen myynnissä saattaa olla teen lisäksi jotakin pientä syötävää kuten hedelmiä, auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä, mutta teehuoneissa ei tarjoilla länsimaiseen tapaan kakkuja, leipiä jne. Etenkin ulkoilmateehuoneisiin (joita löytyy esim. yleisistä puistoista) on myös sallittua – ja suotavaa – tuoda omat eväät mukaan.
Teehuoneella kiinalaisen temppelin puutarhassa
Vieraillessani Chengdussa Wenshu-temppelissä huomasin että sen yhteydessä on myös viihtyisän näköinen teehuone puutarhoineen. Seuraavana päivänä suunnistin siis kulman takana näkemääni leipomoon eväsostoksille ja sitten viettämään iltapäivää teehuoneelle.
Puutarhan teehuoneella oli valittavana vihreää, mustaa ja yrttiteetä, joista valitsin vihreän 10 yuanin hintaan. Sain kupin ja teelehdet ja valitsin puutarhasta mieleiseni pöydän. Hetkisen kuluttua tarjoilija tuli kaatamaan kuppiini vettä ja toi sen jälkeen pöytääni sitä kokonaisen kannullisen.
Teelehdistä riittää siis vaikka koko iltapäiväksi (itse join ehkä kuusi kupillista) ja varmasti uusi kannullinenkin vettä olisi tuotu kun ensimmäinen oli juotu.
Teetä siemaillessa oli hauskaa katsella paikallisten tapoja ja puutarhan yksityiskohtia. Jonkun aikaa istuttuani ja nautittuani puutarhan rauhasta alkoi viereisen pöydän paikallinen seurue kasvaa aina muutamalla ihmisellä kerrallaan ja melu sitä mukaa tasaisesti yltyä. Lopulta huomasin päätyneeni keskelle ainakin 20 sukulaisen ja tuttavan teehuonekokousta. Teehetkeni rauhan näin joka tapauksessa rikkouduttua, päätin jatkaa seikkailuani ja luovutin paikkani seuraavaksi saapuneelle sukulaiselle seurueen vuolaiden duibuqi (”anteeksi”) pahoittelujen saattelemana.
Teehuoneella vierähti mukavasti tunti iltapäivän auringossa. Tämä oli myös paitsi erittäin kiinalainen niin myös edullinen (tee 1,5 € ja kolme erilaista leivonnaista yhteensä 0,60 €) tapa kuluttaa aikaa.
