Tadžikistan – Pamirin valtatiellä Khorogista Yamgiin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Pamirin valtatie suuntaa Khorogista itään. Meidän reittimme lähtee kuitenkin tänään koukkaamaan Khorogista etelään Afganistanin rajaa pitkin Wakhanin laaksoon. Vietämme tällä eteläisellä reitillä kolme päivää, jonka jälkeen nousemme matkan toiseksi korkeinta (4 465 metriä) solaa pitkin takaisin varsinaiselle Pamirin valtatielle.

Mutta miksi lähdemme eteläiselle reitille kun suorempaakin tietä pääsisi perille? Wakhanin laakson kauneutta kehutaan kaikissa alueen matkaoppaissa. Paitsi että laaksossa tie seurailee kaunista Afganistanin rajajokea, se tarjoaa myös koko pituudeltaan näkymät Afganistanin lumihuippuisille Hindu Kush -vuorille. Laakson kylät kylpevät vehreydessä kun ylhäältä vuorilta jäätiköiltä sulavat vesiputoukset tuovat tänne elämää. Oman eksoottisen mausteensa laaksoon tuovat monet linnoitusten rauniot ja kaikkialle esille asetetut vuoristokauriiden ja -lampaiden sarvet, jotka ovat paikallisille pyhiä esineitä. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja etenkin lapset liikuttavan kiinnostuneita ulkomaalaisista vieraista.

Tadžikistanin ja Pakistanin väliin työntyvää kapeaa Afganistanin koillisosaa, jonka rajaa seuraavat päivät laaksossa seurailemme, kutsutaan muuten Wakhanin käytäväksi. Tätä kapeaa vuoristoista reittiä on matkallaan käyttänyt tarinan mukaan myös Marco Polo!

Ja rajalla nyt todellakin ollaan! Puhelimemme piippailevat ja operaattorien tekstiviestit toivottavat meidät tervetulleeksi Afganistaniin. Puhelimen karttaohjelmakaan ei välillä suostu uskomaan, että olemme edelleen Tadžikistanin puolella.

Tänään ajamme 100 kilometriä Khorogista pikkuruiseen Yamgin kylään. Olen tosin jo tottunut siihen, että kilometrimäärällä ei tällä reitillä oikeastaan ole mitään merkitystä, se ei kerro sitä kuinka kauan matka tulee kestämään – matka kestää minkä kestää ja perillä ollaan sitten kun ollaan.

Wakhanin laakson alueelle saavuttuamme alkaa toisella puolella jokea Afganistanissa elävillä ihmisillä näkyä kokopitkiä kaapuja aiempien värikkäiden vaatteiden sijaan. Oppaamme kertoo, että taliban on saanut täällä syrjäisellä seudulla Afganistanin puolella jalansijaa. Meidän oli tarkoitus käydä tänään myös Afganistanin puolella sijaitsevassa basaarissa, jonne myyjät ja ostaja molemmin puolin rajaa kokoontuvat viikottain käymään kauppaa ilman viisumia. Se ei kuitenkaan tällä reissulla onnistu, sillä taliban on tehnyt lähelle iskun vain joitakin päiviä sitten. Ajamme omaa puoltamme tyhjän basaarin ohi. Surullista.

Wakhanin laakso tunnetaan myös kuumista lähteistä, joilla on – ainakin paikallisten mukaan – kullakin erilaisia terveysvaikutuksia. Tänään pistäydymme erityisesti ihoa tervehdyttävässä kylvyssä. Altaissa ollaan alasti erillisillä naisten ja miesten vuoroilla. Kylpylän ulkopuolella paikallinen poppamies parantaa kyläläisten ihovaivoja.

Maisemat muuttuvat aiempia päiviä vehreämmiksi ja jylhemmiksi. Hindu Kush -vuoriston lisäksi meille näyttäytyvät myös Karl Marx (6 723 m) ja Engels (6 510 m) -vuorten korkeat huiput.

Reittimme käy tänään korkeimmillaan 2 900 metrissä ja yöksi laskeudumme 2 800 metriin. Illalla saamme kunnian olla majatalon isännän ensimmäiset vieraat uudessa matkailijoita varten rakennetussa majatalossa. Matkailu tuo paljon kaivattuja tuloja tälle Tadžikistanin köyhimmälle seudulle. Isäntä onkin juhlan kunniaksi pyytänyt kylän nuorison kansallispuvuissaan esittämään meille perinteisiä tansseja. Nuoria selvästi jännittää arvokkaille vieraille esiintyminen. Esitys kokonaisuudessaan paikallisine melodioineen, soittimineen ja tarinoineen on aivan huikean upea: olen liikuttunut siitä millä rakkaudella ja ylpeydellä nämä vaatimattomissa oloissa elävät ihmiset suhtautuvat omaan kulttuuriinsa ja perinteisiinsä.

Vaikka tunnenkin tänään myös vuoristotaudin ensimmäiset oireet (pienikin aktiivisuus hengästyttää ja paikallaan ollessakin tuntuu, että sisään hengittäessä ei saa tarpeeksi happea), on illan päätteeksi ihan pakko lähteä tanssijoiden kutsumana mukaan lattialle hengästymään vähän lisää. Itse asiassa pieni liikunta tuntuu tekevän korkeusoireille ihan hyvää ja yön nukuttuani herään aamulla taas ihan normaaliin oloon.

<< Edellinen etappi: Kalai-Khumbista Khorogiin
>> Seuraava etappi: Yamgista Langariin eli miten sain selfien afganistanilaisen vuohen kanssa!