Pamirin valtatiellä Tadžikistanin ja Afganistanin rajalla

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Kalai-Khumbissa nukutun yön jälkeen lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle. Pamirin valtatien roadtripin kakkospäivälle oli tiedossa vain 240 kilometrin matka, mutta kuulemma ”vähän eilistä huonommalla tiellä”. Me poloiset pyörittelimme silmiämme ja nauroimme, että miten tiet muka voivat enää tästä huonommaksi mennä. Vähänpä me silloin tiesimme…

Reitti Kalai-Khumbista Khorogiin seuraili koko päivän Afganistanin rajaa ja me katselimme toiselle puolelle uteliaina. Rajajoki kiemurteli maiden välissä niinkuin edellisenäkin päivänä: välillä leveänä ja laiskana melkein kuivuneena tasankona ja välillä vuorten välissä kapeammassa kohdassa syvempänä, vuolaana virtana. Olimme välillä niin lähellä Afganistania, että joen toisella törmällä olevan ihmisen kanssa olisi voinut vaikka jutella. Aikoinaan, ennen maiden välisen rajan vetoa karttoihin, täällä onkin asunut yksi ja sama kansa. Edelleen sukuja ja perheitä asuu rajan molemmin puolin ja yhteistyö on vilkasta. Enää tosin tätä nykyä ei kuulemma esimerkiksi uusia avioliittoja juurikaan solmita rajan yli.

Siinä missä tiet olivat eilen olleet huonossa kunnossa, oli niissä kuitenkin ollut yleensä edes jonkinlainen päällyste. Tänään se loppui ja teissä oli enemmän kuoppia kuin tasaista pintaa. Syviä kuoppia. Tiet myös kapenivat niin, että jopa kokenut (kuolemaa uhmaava jos minulta kysytään) kuskimme joutui välillä etsimään erillisen paikan mahtuakseen päästämään vastaantulevan auton ohi. Monta kertaa kuitenkin kiljuimme pelosta, kun väistimme täydessä vauhdissa vastaantulijaa aivan jyrkänteen reunalle tiellä, jolla ei normaalitilanteessakaan näyttäisi mahtuvan ajamaan kaksi autoa rinnakkain.

Kaikkein pelottavimpia olivat silloin tällöin vastaantulleet isot rekat. Tuntui, että pelkästään niiden paino saattaisi romahduttaa koko tien koska tahansa ja niiden korkeat vuorenseiniä raapivat kyljet laukaista seuraavan maanvyöryn hetkenä minä hyvänsä. On sekin ammatti, ajaa rekkaa Kiinasta Tadžikistaniin Pamirin valtatiellä, huh huh!

Kalai-Khumbista lähtien koko roadtripimme Tadžikistanin puolella aina Kirgisian rajalle asti ajeltiin muuten Vuoristo-Badakhshan autonomisella alueella (GBAO). Se tarkoittaa etukäteen anottua erikoislupaa ja passien tarkastuspisteitä vähän väliä alueen pienissä kylissä ja sisäisiä rajoja ylittäessä. Ulkoasiainministeriön matkustustiedote kehottaa GBAO:lla erityiseen varovaisuuteen muun muassa luonnonolojen ja vanhojen miinakenttien, mutta myös mahdollisten terrori-iskujen takia. Ikävä kyllä muun muassa Afganistanin läheisyys ja maan köyhyys vaikuttavat siihen, että ääri-islamilaiset liikkeet leviävät myös täällä (mielenkiintoista taustatietoa löytyy muun muassa Ulkoasiainministeriön sivuilta). Myös miinavaroituksia näkyi matkallamme aina siellä täällä, joten alueen tunteva opas, joka tietää missä kohtaa tien vieressä ei kannata lähteä puskapissalle, on kultaakin kalliimpi.

Lähestyimme lopulta Khorogia yhdeksän tunnin ajamisen jälkeen. Määränpäässä tuntui siltä, kun olisimme pyörineet päivän kuivausrummussa ja selkärangan nikamia sai asetella vähän aikaa oikeille paikoilleen. Jos voisin nyt jälkikäteen lähettää viestin itselleni Khorogiin, niin lohduttautuisin sillä, että vaikka tiet eivät tästä vähään aikaan tulisikaan varsinaisesti paranemaan, niin ainakin ne kaikkein pelottavimmat kallioon hakatut osuudet olivat nyt takanapäin!

Dushanbesta Khorogiin pääsee muuten myös lentämällä – jota suosittelisinkin tämän ajokokemuksen jälkeen ellei oppaamme olisi varoitellut, että oikukkaiden sääolosuhteiden vuoksi lentoja perutaan useammin kuin lennetään, eli niihin ei ehkä sittenkään kannata turvautua ainakaan jos aikataulu on tiukka.

Khorogissa meillä oli aikaa hengähtää kokonainen päivä ja kaksi yötä. Pidempi pysähdys tässä pikkukaupungissa oli sikälikin ihan tarpeellinen juttu, että nyt olimme nousseet jo noin 2 200 metrin korkeuteen ja elimistön on hyvä saada aikaa sopeutua siihen – ennenkuin noustaan taas ylemmäs. Khorog on myös oikein miellyttävä ja eläväinen 30 000 asukkaan kaupunki, josta löytyy muun muassa mielenkiintoinen basaari sekä maailman toiseksi korkein kasvitieteellinen puutarha.

<< Edellinen etappi: Dushanbesta Kalai-Khumbiin
>> Seuraava etappi: Khorogista Yamgiin – mineraalikylpyjä ja kansantansseja!