Tadžikistan – Pamirin valtatiellä Yamgista Langariin

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Liikenteen määrä Pamirin valtatiellä on vähentynyt reissumme jokaisena päivänä – tänään jatkaessamme matkaamme Yamgista itään on vastaantulijoita koko päivän aikana enää kourallinen. Karjalaumojen koot sen sijaan ovat kasvaneet sitten alkumatkan! Tien varsilla laiduntaa lampaita, lehmiä ja vuohia, usein pienten lasten paimentamina.

Varsinainen ajomatkamme on tänään lyhyt ja pysähtelemme useilla Wakhanin laakson vaatimattomilla nähtävyksillä. Käymme muun muassa paikallisen sufin – uskonnollisen ihmemiehen, ”Tadžikistanin da Vincin” – kotimuseossa, jossa hänen pojanpoikansa esittelee meille isoisänsä aikaansaannoksia: ihmepappa on muun muassa säveltänyt musiikkia, kirjoittanut runoja, keksinyt jos jonkinlaisia vempeleitä ja rakentanut kylään aurinkokellonkin. Museon esittelyn jälkeen pääsemme vielä pojanpojan kotiin teelle. Kotonaan hän kaivaa kirjahyllystä pölyttyneen vanhan kirjan, kirjasta mustavalkokuvan ja kertomuksen Kivekäs-nimisestä suomalaismiehestä, joka on aikoinaan asustellut näillä seuduilla ja vienyt täältä mukanaan paikallisen tytönkin Suomeen vaimokseen. Ohhoh!

Wakhanin laakson ihmiset ovat Shia Ismaili -muslimeja ja puhuvat tadžikin lisäksi ishkashimin kieltä. Rajat laakson maiden – Tadžikistanin, Afganistanin, Kiinan ja Pakistanin – välillä kulkevat siis käytännössä vain kartalla: ihmisillä kaikin puolin rajaa on samat juuret ja sama kulttuuriperintö. Alue on kaunis, mutta ihmiset köyhiä. Köyhyyden lisäksi alueen ongelmiin kuuluvat koulutuksen ja terveydenhuollon hankala saavutettavuus ja ruokahuollon epävarmuus. Kuten jo edellisen päivän matkakertomuksessa mainitsinkin, ovat matkailun alueelle tuomat tulot siis enemmän kuin siunaus.

Pysähdymme tänään myös Bibi Fatiman kuumilla lähteillä (3 200 metrissä), jotka vaikuttavat suotuisasti kuulemma erityisesti hedelmällisyyteen. Paikalliset naiset vaeltavatkin tänne sankoin joukoin – ja uusia lapsia tänne köyhälle maaseudulle tarvitaankin, sillä luin että väestön odotettavissa oleva elinikä pyörii täällä vain 43 vuoden kieppeillä.

Pysähdymme myös kahden eri linnoituksen rauniolla: niitä on aikoinaan ollut kokonainen ketju laakson pohjalla vartioimassa sen kyliä. Toisella linnoituksella on pieni afganistanilaisperheen pitämä myyntikoju, josta löytyy täydennystä muun muassa villasukka- ja huivituliaisiin. Sillä aikaa kun muut shoppailevat minä kesytän perheen uppiniskaista vuohta ja lopulta pääsen sen kanssa tarpeeksi läheiseen yhteistyöhön ottaakseni meistä muistoksi kaverikuvan.

Myös tämän yön, niinkuin edellisenkin, nukumme 2 800 metrissä paikallisessa majatalossa. Majapaikka on tähän astisista yösijoistamme vaatimattomin: vessa ja suihku ovat ulkona pihan perällä ja nukkumapaikoiksi sijataan lattialle itämaisia mattoja. Nukkumapaikkamme puitteet ovat kuitenkin muuten kunnossa: pääsemme yöpymään omistajaperheen taloon aitoon Pamiri-tyyliin rakennettuun huoneeseen.

Pamirin vuoristossa on perinteisesti harjoitettu zarathustralaisuutta ja sen jäänteitä on sittemmin sekoittunut paikalliseen islaminuskoon. Esimerkiksi Pamiri-tyyliin rakennettujen talojen symbolit ovat säilyneet samoina yli 2 000 vuoden ajan. Esimerkiksi talon tärkein huone, johon astutaan useamman eteisen kautta, koostuu muun muassa kolmesta oleskelualueesta, viidestä kattoa kannattelevasta pilarista, kahdesta poikittaisesta pilarista sekä tietystä määrästä kattohirsiä (joidenkin mielestä oikea luku on 49 imaamien määrän mukaan, joidenkin 72 profeetta Alin armeijan vahvuuden mukaan, mutta yleisimmin lukumäärä on 13). Kaikkein kaunein yksityiskohta on kattoikkuna, jota ympäröi neljä eri kerrosta zarathustralaisuuden symbolien maan, veden, ilman ja tulen mukaan.

Luin lattialle sijatulla matollani myöhään yöhön asti reissukaveriltani lainaksi saamaani kirgisialaisen kirjailija Chingiz Aitmatovin suomennettua toisen maailmansodan aikaiselle kirgisialaiselle kolhoosille sijoittuvaa Dzamilan ja Danilarin liikuttavaa rakkaustarinaa. Välillä katselin kattoikkunasta tummaa tähtitaivasta ja mietin lukemaani. Noissa hetkissä oli jotain harvinaista taikaa – mikä etuoikeus minulla olikaan olla täällä syrjässä maailman katolla, tämän vaatimattoman ja ystävällisen perheen vieraana, lukemassa niin kauniisti kirjoitettua, juuri tämän seudun historiaan sijoittuvaa, tarinaa.

Löysin muuten matkan jälkeen netistä novellin englanninkielisen käännöksen, suosittelen!

<< Edellinen etappi: Khorogista Yamgiin
>> Seuraava etappi: Yli 4 200 metrin korkeudessa sijaitsevan solan kautta Tadžikistanin kylmimpään paikkaan!