Äkkilähtö Kreikkaan – Míthymnan tunnelmalliset postikorttimaisemat

Saavuin Míthymnaan (aiemmalta nimeltään Molivos) sysipimeässä illassa auringon laskettua jo monta tuntia sitten. Pienen huoneistohotellini omistaja, vanhempi herra joka puhui auttavasti englantia, saapui minua bussille vastaan ja ohjasi minut pitkin keskiaikaisen Míthymnan labyrinttimaisia kapeita kujia monen käännöksen kautta perille.

Huoneeseeni päästyäni avasin ensi töikseni parvekkeeni ovet ja ihailin mustaa pimeyttä ja sitä täplittäviä Míthymnan sataman valoja. Ilma oli yhtä aikaa lempeän lämmintä ja raikasta, mistään ei kuulunut rasahdustakaan. Oi ihana kreikkalainen paratiisini!

Nukuin koko yön parvekkeen ovet auki ja heräsin vasta aamulla kirkonkelloihin. Päivänvalossa parvekkeeltani avautuivat ihan uskomattomat näkymät alas merelle.

Halusin heti aamusta päästä näkemään sataman lähemmin, joten lähdin etsimään reittiä sokkeloisia kujia alaspäin. Sähköisistä kartoista ei ollut mitään apua, oikeat reitit oli opeteltava ensimmäisinä päivinä ulkoa enkä meinannut löytää iltapäivällä takaisin majapaikkaani. Sitten opin, että keltaisen talon kulmalta alas, aprikoosipuulta oikeaan ja leipomon ohi kunnes meri jo näkyykin. Kapeilla kujilla tuli siellä täällä vastaan pappoja ja mummuja, jotka tervehtivät kohteliaasti kalimera, jaloissa kiehnäsivät kaikki naapuruston kissat ja koirat, ja yhtenä aamuna törmäsin jopa hevoseen ja toisena aasiin.

Míthymnan satama on kaunis kuin postikortti. Pienessä satama-altaassa kelluu värikkäitä kalastusveneitä ja sitä reunustavat tunnelmalliset ravintolat, joissa voi syödä aivan veden rajassa. Mustekalan lonkeroita ripustetaan aurinkoon kuivumaan illalla ravintoloissa grillattaviksi ja kissat istuvat ruokailijoiden pöytien tuntumassa odottamassa herkkupaloja. Kissoja on Míthymnassa varmaan yhtä paljon kuin asukkaita (joita on täällä noin 1400)!

Ja illalla satamassa vasta tunnelmallista onkin kun voi seurata valon vaihtumista ensin kultaiseksi myöhäisiltapäivän auringoksi (joka on minun mielestäni muuten se päivän kaunein valo) ja sitten vähitellen syveneväksi vaaleanpunaiseksi. Kun valo taivaalla vähenee, syttyvät rannan ravintoloita valaisemaan kymmenet lamput ja lyhdyt.

Syötyäni satamassa ensimmäisen kreikkalaisen salaattini lähdin tutkimaan kylän toisella laidalla sijaitsevaa rantaa. Ranta on täällä kivinen ja kapea, ja rantatuoleja voi käyttää maksutta kahviloiden ja ravintoloiden edustalla kun vaan ostaa niistä jotain. Monena aamuna tulinkin tänne aamiaiselle ja pötkähdin siitä aamupäiväksi rantatuoliin varjon alle ja uskaltauduin jopa mereen uimaan. Ja pari tuntia varjon alla kirjaa luettuani saatoinkin jo nousta muutaman portaan rannasta ylös ravintolan terassille syömään lounasta.

Kreikkalainen ruoka on ihanaa, ja se oli hyvää ihan joka paikassa missä viikon aikana söin. Hinta-laatusuhde on myös ihan huikea enkä juuri koskaan saanut lounaaseen tai illalliseen kulumaan yli 15 euroa vaikka yleensä tilasin esimerkiksi salaatin, lämpimän ruuan ja ison pullon vettä. Fun fact: suomalainen käyttää ruuanlaittoon vuodessa litran oliiviöljyä, kreikkalainen keskimäärin 26 litraa – ja täällä Lesboksen saarella sitä käytetään 32 litraa per henkilö!

Tällä kaavalla nautin olostani suurimman osan viikosta. Erilaisia meriretkiä lähisaarille ja -kyliin ja jopa Turkkiinkin olisi ollut tarjolla, mutta juuri nyt halusin vaan viettää leppoisaa lomaa Míthymnan rauhassa – täällä ei ole bilepaikkoja, ei mitään shoppailtavaa, ei vesipuistoja eikä mitään muitakaan huvituksia. Ihmiset sen sijaan tuntuivat aidosti ystävällisiltä ja sydämellisiltä. Pisimmillään kävin retkellä minijunan kyydissä parin kilometrin päässä viereisessä Pétran kylässä ja saman matkan päässä patikoimassa pienelle majakalle.

Turkin läheisyydestä puheenollen, tämä Lesboksen saarihan on myös se vuoden 2015 pakolaiskriisistä surullisenkuuluisa saari. Turkista, johon on Lesbokselta lyhimmillään vain noin seitsemän kilometriä matkaa, tuli vuonna 2015 Lesbokselle jopa 500 000 pakolaista. Yhteensä saaren kautta EU:n alueelle on tullut lähes miljoona syyrialaista, irakilaista ja afganistanilaista pakolaista (lähde: Yle). Saarella on edelleen myös pakolaisleiri, jossa kohtaloaan odottaa noin 5000 ihmistä.

Asialla on kaksi puolta: etukäteen asia oli minulla luonnollisesti mielessä ja mietin onko oikein lähteä rantalomalle niille samoille rannoille, jonne monet pakolaiset hukkuivat. Ihmiskohtalot ja oma etuoikeutettu elämäni oli mielessä myös paikan päällä. Asian toinen puoli on tietysti se, että elämä Lesboksella jatkuu ja paikalliset ihmiset tarvitsevat matkailun tuomaa elantoa. Sitten vuoden 2015 Lesboksen matkailijamäärät tippuivat puolella ja esimerkiksi kaikki isot risteilijäalukset valitsivat pysähdyspaikakseen jonkun muun Kreikan saaren (esimerkiksi vuonna 2011 Lesboksella kävi 94 risteilyalusta ja tänä vuonna vain yksi, lähde: Helsingin Sanomat). Toivon todella, että sekä pakolaisten että Lesboksen matkailun tarinalla olisi onnellinen loppu.

Míthymna oli kaiken kaikkiaan aitoudessaan ja sydämellisyydessään juuri sitä mitä kaipasin. Jos etsit Kreikasta saarta, jossa ei tarvitse väistellä turistilaumoja ja jossa pääsee nauttimaan postikorttimaisemista, tule Lesbokseen ja Míthymnan pikkuiseen kylään!