Venetsia – onko tämä kauneus unta vai totta?

Venetsia on maaginen. Lumoavan kaunis. Joka sanoo, ettei ihastunut Venetsiaan, on hullu.

En osaa kirjoittaa Venetsiasta mitään tavanomaista vinkkipostausta. En pysty selittämään Venetsiaa tai sen kauneutta saati kertomaan kenellekään minne mennä ja mitä tehdä.

Venetsian kauneus on nimittäin juuri siinä, ettei niihin kaikkein kauneimpiin paikkoihin pysty antamaan mitään koordinaatteja enkä ehkä löytäisi niitä enää itsekään toiste. Ja toisaalta se on siinä, ettei se haittaa, koska Venetsia on niin kaunis meni siellä minne hyvänsä.

Kaikista noista rapistuneista ja aikaa nähneistä seinistä ja ikkunanpielistä, suolaisen meriveden syövyttämistä portaista ja laitureista, niistä näkyy historia ja elämä. Sillä niin uskomaton kuin tämä veden päälle rakennettu kaupunki onkin, se ei ole mikään huvipuisto tai elokuvalavaste, vaan paikka missä on asuttu ja eletty jo melkein 2 000 vuoden ajan.

Koin Venetsiassa monta sellaista hetkeä, jolloin liikutuin itsekseni kyyneliin saakka kaikesta kauneudesta enkä osaa jakaa niitäkään hetkiä täällä. Neuvon vain, että mene ja kokeile onko Venetsialla sama vaikutus sinuun!

Minua varmaan puri (Venetsiaa oikeastikin piinaavien laguunihyttysten lisäksi) joku maailmojensyleilykärpänen. Ehkä kliseistä, mutta Venetsian ylitsevuotavaa upeutta katsellessani en voinut olla huokailematta koko maapallomme upeutta. Ja sitä miten etuoikeutettuja olemme me, jotka voimme matkustaa sen erilaisia kolkkia katsomaan. Näin ilmastotekojen aikana ja vastuullisen matkailun teesien puolestapuhujana, on tietyssä mielessä sulaa hulluutta minulta hehkuttaa matkustamista nimenomaan turisteista kärsivään ja uppoavaan Venetsiaan. Olisi kai pitänyt jättää koko juttu kirjoittamatta. Mutta toisaalta en minä ainakaan väitä olevani aikeissa lopettaa matkustamista kokonaan – vähentää aion kyllä ja opetella vastuullisemmaksi. Aion erityisesti keskittyä määrän sijasta laatuun ja tehdä tulevaisuudessa merkityksellisiä matkoja. Venetsia oli juuri sellainen.

Sen verran osaan vinkata Venetsiaan matkaaville, että anna Venetsialle aikaa, älä kiirehdi. Päiväretki ei todellakaan ole tarpeeksi. Mikään aika maailmassa ei varmasti olisi liikaa. Ja kun viivyt Venetsiassa useamman päivän, koe sen kujat ja kanaalit keskipäivän tungoksen lisäksi myös aamun hiljaisessa usvassa ja illan salaperäisessä hämärässä.

Jos olet Venetsiassa ensimmäistä kertaa, käy katsomassa kaikki ne kuuluisat paikat, joissa kaikki muutkin käyvät – San Marcon aukio, Rialton silta, kirkot ja museot. Mutta älä jää niihin. Jo Venetsian pääsaari koostuu seitsemästä alueesta, joista jokainen on kaunis ja joista jokaista voisi helposti tutkia lähemmin ainakin viikon. Puhumattakaan esimerkiksi sateenkaaren väreissä hehkuvasta Buranon saaresta.

Canal Grandella Venetsian läpi kulkevat vesibussit ovat käteviä pidempien matkojen taittamiseen ja niitä kannattaa ehdottomasti koittaa jo kokemuksenkin takia, mutta sen Venetsian maagisen kauneuden näet parhaiten liikkumalla jalkaisin pienempien kanaalien varsilla ja puikkelehtimalla pastelliväristen talojen välisillä sokkeloisilla kujilla. Niillä kannattaa myös pysähtyä syömään Venetsian tapaksia, cicchettejä, tai juomaan Venetsian nimikkojuomaa Spritziä.