Kaikki luontoihmiset ovat varmaan joskus haaveilleet siitä – roadtripistä Skotlannin karuissa ja koskemattomissa maisemissa, sen tuulenpieksämillä rannikoilla ja villeillä ylämailla. Minun haaveeni toteutui tänä kesänä, kun lähdin Suomen Majakkaseuran matkalle kiertämään koko Skotlannin huikean rannikon!
Majakkaseuran puolesta matkan järjestelyihin kuului muun muassa reitin yleinen suunnittelu sekä muutamia yhteisiä museo- ja majakkavierailuja. Jokainen matkaan lähtenyt autokunta hoiti oman autonvuokrauksensa ja laati oman tarkemman päiväreittinsä – näin matkan kaikkiaan yhdeksällä autokunnalla oli siis jokaisella vähän oman näköisensä reissu.
Tämä roadtrip tehtiin siis erityisesti Skotlannin upeiden majakoiden kiertäminen edellä, mutta paljon muutakin tietysti mahtui kymmeneen päivään. Etukäteissuunnitelmien lisäksi paikan päällä ohjelmaan vaikutti paljon sää. Osasin odottaa sadekuuroja, mutta kyllä jossain kohtaa suoraan sanottuna alkoi jo vit väsyttääkin se jatkuva sade. Pohjoisessa oli myös heinä-elokuussakin viileää ja olin lopulta pakannut liian vähän lämpimiä vaatteita mukaan. No, hyvä tekosyy ostaa matkamuistoksi Isle of Mull -huppari! Ja toisaalta sää kyllä vaihteli myös jokaisen päivän aikana niin että vain puoli tuntia rankkasateen jälkeen taivas saattoi olla ihan kirkas – kunnes taas hetken päästä satoi.
Kilometrejä kertyi kymmenessä päivässä mittariin reilusti yli 2 000, lampaita laskettiin matkan varrella yli 30 000 ja majakoitakin nähtiin ainakin 20. Tähän juttuun kokosin parhaat palat matkan varrelta. Vaikket kaltaiseni majakkabongari olisikaan, niin ehkä löydät tästä joitakin vinkkejä tai käyntikohteita omalle reissullesi. Tai ehkä huomaat, että sinunkin on ihan pakko päästä Skotlantiin!
Tässä majakkareissupäiväkirjan ensimmäinen osa itärannikolta. Toisen osan voit lukea täältä tai jatkaa siihen suoraan jutun lopusta klikkaamalla.
Skotlannin roadtrip: Edinburgh – Aberdeen
Roadtrippimme alkoi Edinburghin lentokentältä, josta vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Aberdeenia. Sään suhteen saimme kokea heti ensimmäisenä päivänä mitä tuleman pitää: Edinburghissa meitä vastassa oli helle, joka muuttui parin tunnin päästä pilviseksi, joka muuttui pian ukkoseksi, joka muuttuui pian sateeksi. Päivän viimeisiltä pysähdyspaikoilta minulla ei ole valokuviakaan, koska satoi niin rankasti että en uskaltanut edes yrittää ottaa kameraa tai puhelinta esiin.
Reissun ensimmäiset majakat löytyivät lyhyen ajomatkan päästä: North Queensferryn satamamajakka melkein lentokentän kupeesta ja North Carrin surullinen, ruostumaan jätetty majakkalaiva Dundeesta.
Niiden jälkeen seuraava kohteemme oli Arbroathin ihanan värikäs ja eloisa satama. Juuri sellainen postikorttimaisema, joita toivoin Skotlannissa näkevänikin!
Iltapäivään ja matkalle Arbroathista Aberdeeniin mahtui tämän jälkeen vielä kaikkiaan kolme majakkaa. Niistä Scurdie Ness oli se ehdottomasti kaunein. Pitkän autossa istumisen jälkeen oli myös kiva jaloitella vähän niemen kärkeen kävelemällä.
Scurdie Nessillä helle oli muuttunut painostavan kuumaksi ja pian sen jälkeen alkoikin sade ja ukkonen. Pysähdyimme vielä muutamalla majakalla sadetta uhmaten ja ajoimme sen jälkeen illan jo pimettyä yöpuulle Aberdeen Youth Hostelliin (Skotlannissa on muuten yleisesti ottaen todella siistit hostellit ja niissä laadukkaat yksityishuoneet!).
Skotlannin roadtrip: Aberdeen – Inverness
Aamulla satoi edelleen ja matka alkoi sakean sumun keskellä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Bullers of Buchan, suuren romahtaneen luolan muodostama kraateri meren rantatörmällä. Korkeanpaikankammoista vähän hirvitti kävellä jyrkänteillä (korkeanpaikankammo + ahtaanpaikankammo ei ole muuten majakkafanille kovin kätevä yhdistelmä), mutta näkymät olivat vaikuttavat. Jyrkänteiden rinteillä pesi satamäärin lintuja, mutta lunneja en tähystyksestä huolimatta nähnyt. Lunniodotukset olivat nimittäin reissulla korkealla.
On sumussa kyllä jotain kovin kaunistakin. Ja onhan se toki myös yksi syy miksi majakoita (ja sumutorvia) on aikoinaan rakennettu näillekin rannikoille. Buchan Nessin majakalla ilma muistutti jo aika paljon sitä kuuluisaa hernerokkaa.
Mutta lehmät sumussa – ne vasta kuvauksellisia onkin! Tämän lauman bongasin matkalla seuraavalle majakalle, Rattray Headille.
Ja oi Rattray Head, sinä kaunokainen! Tämä oli yksi matkan lempimajakoistani – niin yksinkertainen ja samalla kaunis majakka yksinäisenä tyrskyjen keskellä. Ja rannalla valkeita hiekkadyynejä kumpaankin suuntaan silmänkantamattomiin (no ainakin sumussa, missä silmä ei kyllä kanna kovin kauas).
Seuraavaksi ajoimme Fraserburghiin, jossa kiipesimme Kinnaird Headin majakan torniin, söimme lounasta Museum of Scottish Lighthousesin hienossa majakkamaisessa kahvilassa (ikkunasta näkyy Kinnaird Headin sumutorvi!) ja ihastelimme värikästä satamaa. Ai että kuinka tykkään katsella noita kalastusveneitä!
Majakkamuseossa viettämämme parituntisen jälkeen ulkona paistoi taas aurinko! Jatkoimme matkaamme pieneen Pennan-nimiseen kylään, joka on rakennettu erikoiseen paikkaan merenrantaan aivan jyrkänteen alle. Pikkuruinen siksak-tie alas kylään tuntui melkein pystysuoralta!
Illansuussa ennen Invernessin yöpaikkamme etsimistä kävimme vielä bongaamassa Covesea Skerries -nimisen majakan horsmien keskeltä Lossiemouthista (miten ihana paikannimi!).
Skotlannin roadtrip: Inverness – Durness
Kolmas päivä alkoi auringon paistaessa ja elämä hymyili muutenkin. Päivän ensimmäisen majakan, Chanonry Pointin, ohella bongasimme nimittäin villejä delfiinejä! Ihan huippua! Delfiinejä mitä ilmeisimmin voi nähdä täällä ihan päivittäin, eli tämä on ihan ehdoton retkikohde Invernessistä muillekin kuin majakkabongareille. Eli siis delfiinibongareille. Mutta kuka nyt ei haluaisi nähdä villejä delfiinejä?
Chanonry Pointilta ajoimme lyhyen matkan niemen kärkeen Cromartyyn, jossa sijaitsi paitsi pieni majakka, niin myös satama, josta oli lyhyt lauttayhteys Niggiin. Tätä lauttaa ei ollut voinut varata etukäteen, joten olimme liikkeellä aikaisin aamusta ja toivoimme parasta. Jos lautalle olisi pitkät jonot, joutuisimme palaamaan takaisinpäin ja ajamaan seuraavaan kohteeseemme useamman kymmenen kilometrin lenkin.
Cromartyn satamaan saapuessamme lauttasatamassa oli kuin olikin jono – kaksi autoa edellämme! Kaikkien maailman muiden lauttojen kohdalla se olisi tarkoittanut, että pääsemme ilman muuta kyytiin, mutta tälle kyseiselle lautalle se oli maksimikuorma. No, onneksi sataman kahvilasta sai hyvää kahvia ja me odotimme sen aikaa, että lautta vei kaksi ensimmäistä autoa vastarannalle ja otti sen jälkeen kyytiin meidät sekä yhden moottoripyörän.
Ja miten kaunis majakka sieltä vastarannalta sitten löytyikään! Ylväs Tarbat Ness upealla paikalla rantakalliolla – ja uteliaat lehmät, jotka halusivat kuvaan myös!
Sää alkoi taas muuttua pilviseksi ja sateiseksi kun suuntasimme Tarbat Nessin jälkeen seuraavaan kohteeseen, Britannian mantereen pohjoisimpaan pisteeseen, Dunnet Headin majakalle. Täälläkin lupailtiin olevan niitä lunneja, mutta eipä näkynyt vieläkään.
Sitten oli vuorossa taas kuvauksellinen kalastajasatama (ja sen vieressä myös iso, ei niin kuvauksellinen matkustajasatama, josta pääsee muun muassa Orkneysaarille) ja rannikon turvallisuutta valvova Holburn Headin majakka.
Strathy Pointille ajaessamme horisontissa näkyi jo kovin tummia pilviä, mutta onneksi ehdimme kierrellä niemellä majakkaa ja sen lampaita ihailemassa ennen isompaa sadekuuroa.
Yöksi ajelimme sateenkaarien saattelemana Durnessiin, josta seikkailut taas aamuvarhain jatkuisivat.
>> Jatka lukemista täällä: Skotlannin roadtrip | osa 2: Durness – Isle of Skye
tiatones
31.8.2018 at 22:15Kauniita maisemia ja ihania noi lehmät ja lampaat 🙂 Skotlanti on yks haavematkakohteeni. Taitaa siellä kyllä säät olla aika epävakaiset kesälläkin.
Emma
1.9.2018 at 21:23Lisää lehmien ja lampaiden kuvia on tiedossa! Myös karvaisia ylämaan lehmiä <3 <3 Säät olisi saaneet olla suotuisammat, mutta minkäs niille mahtaa…
Sisko / Hieman_vino
2.9.2018 at 10:07Tämä ei kyllä yhtään vähennä Skotlanti haavettani. 🙂 on juuri sen näköistä kuin olen kuvitellutkin: vihreää, sateista ja lampaita. 🙂
Emma
3.9.2018 at 09:48Haha joo, nämä ovat erottamaton osa Skotlantia!
Aron / Ja sitten matkaan...
2.9.2018 at 15:48Aivan mielettömän hienoja maisemia! Minäkin kyllä tykkään majakoista, mutta en oikein sateesta enkä etenkään kylmästä. Jotenkin noista kuvista tuli vahvasti mieleen kevään Islannin matka. Siellä tosin ei ollut lehmiä, mutta lampaita laskettavaksi kylläkin, ja niitä pieniä hevosia. Sääkin vaikutti vähän samaan tapaan nopeasti vaihtelevalta. Koska olen skottiviskin ystävä, on Skotlanti ehdottomasti vuorossa vielä jossain vaiheessa.
Emma
3.9.2018 at 09:50Joo, en ole itsekään sateen enkä kylmän fani. Vaikka väittävätkin, että molemmat ovat vaan pukeutumiskysymyksiä. Sä tykkäisit kyllä varmasti Skotlannista – ja sen viskeistä. Mekin käytiin yhdellä tislaamokierroksella maistiaisineen, mutta itse en kyllä viskin ystävä ole vaikka kuinka yrittäisin.
Janika / Matkamuistoja
5.9.2018 at 12:34VAU, upeita kuvia! Varsinkin nuo sumuiset luontomaisemat ja lehmät keskellä kukkapeltoa 🙂
Emma
6.9.2018 at 09:12Kiitos! Lehmät sumuisella kedolla oli kyllä hauska näky!
Travelloverin Annika
5.9.2018 at 20:45Skotlanti on kyllä upea. Sateelta siellä tosiaan tuskin välttyy, mutta jos märkää on about koko ajan… Minulle ehdoton lemppari oli Isle of Skye. Muuta Skotlantia en niin jäänyt kaipaamaan, mutta tuolle saarelle voisin hyvin mennä vaikka pidemmäksi aikaa laskemaan lampaita.
Emma
6.9.2018 at 09:15Joo, eihän keleistä saisi valittaa ja minkäs niille mahtaa, mutta ei voi olla harmittamatta kun näen vaikka instassa kuvista miltä jossain olisi voinut näyttää (enkä nyt meinaa mitään #instaperfect-kuvia vaan siis vaan sitä kun ei sada). Isle of Skye jäi mulle ehkä eniten ristiriitaiseksi ja kysymysmerkiksi, juuri samasta syystä, että koko ajan satoi enkä siis osaa sanoa mitään niistä maisemista joita en nähnyt. Siitä lisää kakkososassa: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2018/09/04/skotlanti-2/
Pirkko / Meriharakka
6.9.2018 at 10:44Me olimme liikkeellä vähän eri teemalla ja enemmän elokuun puolella kuin heinäkuun ja pääosin länsirannikolla. Joka päivä taisi sataa, mutta useimpina päivinä sittenkin vaan hetken – ja ilmat olivat kuitenkin lämpimiä. Kylmä ja sade on pahempi yhdistelmä kuin lämmin ja sade 🙂
Emma
9.9.2018 at 20:12Joo, onneksi säät vaihtelivat yhden vuorokauden sisälläkin, eli joku auringonpilkahdus edes oli yleensä joka päivässä. Pohjoisessa oltiin tosiaan monta päivää lähellä 10 astetta keskellä kesää, oli aika vilpoista!
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
8.9.2018 at 09:27Noissa Skotlannin jylhissä maisemissa on kyllä ihan omanlaista voimaa, varsinkin nuo sumukuvat saa paikan näyttämään ihan eeppiseltä. Roadtripit ovat kyllä ihan parhaita kun pääsee samalla reissulla näkemään valtavasti ja kulkemaan kätevästi paikasta toiseen, just sinne minne haluaa. 🙂
Emma
9.9.2018 at 20:15Roadtripit on parhaita! Tekisin niitä varmasti enemmänkin, mutta vähän hidastaa se ettei ole omaa ajokorttia 😀
Sandra
8.9.2018 at 11:04Vähän tulee kaipuu joidenkin nuoruudessa luettujen kirjojen maailmaan, jotka kuljettivat jonnekin Skotlannin ylängöille. Aika hyvin kuvissa olit saanut sateen piiloon, sillä ei minulla ekana tullut mieleen, että koko ajan olisi satanut. Mielenkiintoinen tuo teema bongata majakoita 🙂
Emma
9.9.2018 at 20:23Tässä reissun alkupäivinä oli vielä enemmän niitä aurinkoisiakin hetkiä, ainakin jossain välissä joka päivä taisi pilkahtaa aurinko. Ja sitten oli tosiaan paikkoja, joista ei edes ole kuvia, kun satoi niin rankasti. Mutta mun täytyy selkeesti nyt yrittää päästä yli tästä sää-ärsytyksestä 😀
Jonnahah / Allergic to Kiwi
8.9.2018 at 21:03Majakkabongausta, mahtava syy reissulle! Skotlannin sää on kyllä omaa luokkaansa. Merenrantakaupungin asukkaana luulin tietäväni mitä tuuli on, mutta Skotlannissa oli niin hurjia tuulilukemia, että ei sellaista Suomessa tunne.
Emma
9.9.2018 at 20:24Haha joo, tuulikin tuli kyllä tutuksi tällä matkalla! 😀
Sonja | FIFTYFIFTY
9.9.2018 at 12:31Road trip Skotlannissa on yksi isoimmista lähtitulevaisuuden matkahaaveista. Varsinkin Ylämaat kiinnostavat, mutta ihania maisemia on kyllä ollut tällä majakkareitillä. Mäkin rakastan tuollaisia pieniä kuvankauniita kalastajakyliä. 🙂 Upea kuva muuten tuo, jossa on etualalla violetteja kanervia ja taustalla tyrskyävä meri!
Emma
10.9.2018 at 10:01Seuraavassa osassa (https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2018/09/04/skotlanti-2/) päästään sitten jo kunnolla pohjoiseen ja ylämaille! Kyllä niissä asumattomissa paikoissa oli tosiaan jotain maagista – joskin niin myös noissa ihanissa rannikoissa!
Maisemaonnellinen Johanna
9.9.2018 at 13:56Aivan huikea teemareissu! Tuleeko tuossa jo yliannos, kun noita näkee kymmenessä päivässä noin paljon?
Instagramin kautta olen oppinut rakastamaan sumuja. Juuri tuollainen lehmälaidun sumussa (tai vaihteleva havumetsän siluetti) on sumussa paljon kauniimpi kuin kirkkaassa kelissä. Mutta kyllä silti nuo aurikoisen päivän majakkakuvat ovat tämän jutun kauneimmat.
Ollaan joskus käyty Invernessissä kun oltiin Skotlannissa autoilemassa. Sääli ettei oltu majakkafaneja vielä silloin. Mutta itse asiassa yksi brittikauteni hienoin muistoista on se, kun vietimme vappua Jerseyn saarella. Katsoimme kuin nousuvesi peitti alleen yhdelle majakalle vieneen kävelypolun – jolla olimme juuri hetkeä aiemmin kävelleet.
Emma
10.9.2018 at 10:06Joo, se yliannostus oli kyllä vaarana, etenkin siinä kohtaa kun oli monta hyvin samantyyppistä majakka samantyyppisissä maisemissa. Mutta yleensä ne maisemat on vaan niin upeita, että oli majakkaa tai ei, niitä pysähtyy ilolla katsomaan. Ah Jersey, mä oon aivan rakastunut Jerseyn saareen! Tuo majakka oli aivan upea, mekin käytiin siellä kävellen, mutta ei ollut aikaa (aina pitäisi olla aikaa vuoroveden seuraamiseen!!) jäädä odottamaan nousuvettä. Jerseylle toivon pääseväni pian uudestaan.