Skotlannin roadtrip | osa 3/3: Isle of Mull – Edinburgh

Tämä juttu on jatkoa jo julkaistuille roadtripjutuilleni Edinburghista Durnessiin ja Durnessista Isle of Skyelle. Nyt matka jatkuu edelleen Isle of Skyelta etelään ja lopulta kommelluksien kautta takaisin Edinburghiin.

Skotlannin roadtrip: Isle of Mull – Oban

Ardnamurchanin ”koiramajakalta”, josta kerroin edellisessä jutussa, ajelimme Kilchoaniin ja siellä Isle of Mullin lauttaan. Isle of Mull, toisin kuin Isle of Skye, on saavutettavissa vain meriteitse eikä sinne ole mantereelta siltaa. Varustamon henkilökunta kyselikin hyvin tarkkaan kaikilta lautalle tulijoilta, että onhan liput Mullilta takaisin mantereelle hoidossa ettei kukaan jää tahtomattaan jumiin saarelle.

Isle of Mullilla huomasi heti huomattavan eron Skyen väkimääriin, ehkä osin juuri sen hankalamman saavutettavuuden takia. Ja rehellisesti sanottuna eihän Mullilla ihan Skyeä vastaavia luonnonnähtävyyksiäkään toki ole. Mutta mistä se sitten lopulta johtuikaan, niin kaiken kaikkiaan minulle jäi Mullin saaresta jotenkin miellyttävämpi kuva kuin Skyestä.

Isle of Mullin pääkaupunki Tobermory on kaunis pieni satamakaupunki. Sataman ympäristöstä löytyvät käytännössä lähes kaikki saaren pubit, ravintolat ja majatalot, ja kaikki on kävelyetäisyydellä.

Mullin saarella pääsimme vihdoinkin myös viskitislaamoon kierrokselle ja maistelemaan. Kiersimme vuonna 1798 perustettua Tobermory Distilleryä ja opimme kaiken viskin valmistusprosessista aina oikeiden ohranjyvien valinnasta viskin kypsytykseen asti. Kierroksen lopussa maistelimme Tobermory-nimistä lopputuotetta.

Vaikka Tobermory Distillery on Mullin saaren ainoa viskinvalmistamo, niin koko Skotlannista löytyy tislaamoja niin paljon, että jos viskikierros kiinnostaisi enemmän kuin majakkakierros, niin varmasti löytyisi käytävää sillekin matkalle kymmeneksi päiväksi!

Tobermoryssä nukutun yön jälkeen jatkoimme taas matkaamme. Isle of Mullilla ei ole mitään kuuluisia must see -kohteita, joten ajelimme katselemassa (sumuisia) maisemia ilman sen suurempia suunnitelmia. Pysähdyimme muun muassa valokuvaamaan näitä jo aikoja sitten hylättyjä kalastusaluksia ja bongasimme samalla luodolta myös ison joukon hylkeitä.

Sopivasti lounasaikaan osuimme saaren länsipuolella rantaan, josta kulki kartan mukaan lautta noin sadan metrin päähän Ulvan saarelle, ja saaressa näytti olevan jopa jonkinlainen kahvilantapainenkin. ”Lautta” kutsuttiin rantaan varsin perinteisellä menetelmällä.

Ulvan saari olikin aika iso ja oikein positiivinen yllätys. Herkullista ruokaa (tuoretta hummeria lounaaksi!) tarjoilevan kahvilan lisäksi saarella pääsi tutustumaan pieneen museoon ja patikoimaan eri pituisia merkittyjä luontopolkuja. Ulvalta on löydetty jälkiä ihmisasutuksesta jopa yli 3 500 vuoden takaa ja vielä viime vuosisadalla siellä on asunut 600 ihmisen yhteisö, joka on saanut toimeentulonsa merilevästä. Tänä päivänä saaren omistaa Howardin suku, joka pitää siellä kahvilaa, laiduntaa karjaa ja kasvattaa muun muassa ostereita.

Hummerilounaan jälkeen vene tuo meidät takaisin laituriin ja on aika ajella kohti isompaa lauttasatamaa ja matkata takaisin mantereelle. Mutta ennen sitä matkan varrella avautuu vihdoinkin näkymä, jota olen odottanut: laitumen täydeltä karvaista ylämaan karjaa! Ai että nämä karvalehmät ovat sitten söpöjä! Ja vielä taustalla kaunis ikivanha hautausmaa ja linnanrauniot – can it get anymore Scottish than this?

Illansuussa lautta tuo meidät Isle of Mullin Craignuresta takaisin mantereelle Obaniin. Merimatkalla bongataan Lismoren majakka.

Skotlannin roadtrip: Oban – Campbeltown

Tänään suurin osa päivästä kuluu retkeen Campbeltownissa sijaitsevalle Davaar Islandin majakalle. Davaar Island on vähän erikoisempi retkikohde sikäli, että sinne pääsee vain laskuveden ollessa matalimmillaan. Retken ajoitus kannattaa laskea huolella ja tarkastaa päivittäinen vuorovesiennuste ettei nousuvesi pääse yllättämään kesken matkan.

Minä rakastan vuorovettä ja merenpohjan tutkimista! Onneksi olin ottanut tälle reissulle mukaan myös nilkkapituiset kumisaappaat, joten pääsin kahlaamaan laskuveden jälkeensä jättämissä matalissa lätäköissä sydämeni kyllyydestä! Mikä määrä kaikkea mielenkiintoista elämää! Unohduin merenpohjaan niin pitkäksi aikaa, että havahduin jatkamaan matkaani majakalle vasta, kun muut jo palailivat sieltä.

Skotlannin roadtrip: Campbeltown – Edinburgh

Viimeinen matkapäivämme ei sujunut ihan etukäteissuunnitelmien mukaan. Lähdimme Campbeltownista aikaisin aamulla kohti Tarbertin lauttasatamaa. Suunnittelimme säästävämme matka-aikaa  kahden lautan taktiikalla sen sijaan että ajaisimme maanteitä pitkin. Määränpäänä oli paluu lähtöpisteeseen Edinburghin lentokentälle noin kello 17 mennessä. Jos kaikki siirtymiset menisivät sujuvasti, meille jäisi mukavasti aikaa pysähtyä matkalla Glasgowiin, syödä siellä lounasta ja tutustua kaupunkiin.

Ensimmäinen lauttamatka Tarbertista Portavadieen meni mukavissa merkeissä, aurinkokin melkein paistoi ja suunnittelimme missä kaikkialla poikettaisiin Glasgowssa…

Kunnes matka tyssäsi vain muutaman kilometrin Portavadiesta eteenpäin ajettuamme kun autosta puhkesi rengas. Kymmenen päivää olimme ajaneet pikkumersulla vaikka minkälaisia kärrypolkuja ja tiepahasia ilman ongelmia (jälkikäteen ajatellen Luojan kiitos siitä – reitin varrella oli paljon paikkoja, joissa ei ollut edes puhelimissa kenttää ja avun saaminen olisi ollut silkasta tuurista kiinni), mutta nyt viimeisenä päivänä huono tuuri sitten osui kohdalle.

Autosta ei löytynyt vararengasta eikä edes renkaan paikkausvälineitä. Ei muuta kuin puhelu vuokra-autofirman päivystykseen – josta ensinnä ehdotettiin, että me jäisimme odottelemaan mekaanikkoa, joka olisi ehkä tulossa muutaman tunnin päästä Glasgowsta, mutta että hän todennäköisesti vain hinaisi auton jonnekin huoltoon emmekä pääsisi jatkamaan sillä matkaamme. Ei kuulostanut hyvältä. Tässä kohtaa kävi selväksi, että Glasgow jäisi meiltä tällä kertaa näkemättä, mutta jotenkin pitäisi kuitenkin järjestää itsensä täältä 200 kilometrin ja yhden lauttamatkan päästä illaksi lennolle.

Ja silloin luoksemme lehahti pelastava enkeli Alan. Alan asui sen kadun päässä, johon automme oli hyytynyt, ja oli pelastusliivit päällä ja kumisaappaat jalassa matkalla satamaan. Hän tuli kysymään tarvitsemmeko apua ja vaikka suomalaiseen tapaan koitimme alkuun kieltäytyä, hän selkeästi huomasi että tässä tarvitaan nyt paikallista apua. Ja apua hänestä todellakin oli!

Alan jutteli puolestamme autonvuokrausfirman kanssa puhelimessa, kertoi heille miten ja missä renkaanvaihdon voisi hoitaa, ja kun lopulta viikonloppuna ei löytynyt sellaista vaihtoehtoa jossa rengas olisi ehditty vaihtaa ja me päässeet uudella renkaalla jatkamaan, järjesti Alan lopulta tutun taksikuskin (kylän ainoan, sunnuntaivapaitansa viettäneen) viemään meidät suoraan Edinburghin lentokentälle. Auto puhjenneine renkaineen jäi Alanin kotikadulle odottamaan arkea ja mekaanikkoa.

Glasgow jäi siis tältä reissulta käymättä, mutta ehdimme lopulta ajoissa lennollemme, ja pikkukylän taksikuskikin teki ehkä uransa rahakkaimman keikan. Niin ja vielä matkalla bongattiin bonusmajakkakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihana Skotlanti ja sen ihanat, avuliaat ihmiset!

<< Palaa edelliseen juttuun: Skotlannin roadtrip osa 2 | Durness – Isle of Skye