Skotlannin roadtrip | osa 2/3: Durness – Isle of Skye

Kiersin viime kesänä kymmenessä päivässä Skotlannin rannikolta rannikolle. Roadtripin ensimmäisistä päivistä Edinburghista pohjoiseen Durnessiin asti voit lukea edellisestä jutusta.  Tässä jutussa matka jatkuu Durnessista länsirannikon Isle of Skyelle. Koko reissumme reitin ja pääpysähdyspaikat näet tästä kartasta:

Skotlannin roadtrip: Durness – Gairloch

Durnessissa oli tiedossa taas aikainen herätys ja koko reissuporukan yhteinen päiväretki erikoiselle Cape Wrathin niemelle. Cape Wrath on Britannian mantereen luoteisin ja melko varmasti myös syrjäisin kolkka, ja vaikkei se olekaan saari, täytyy sinne päästäkseen ensin ylittää Kyle of Durnessin vuono. Majakalle ajetaan sen jälkeen vielä lähes tunnin verran alueen ainoaa nummia halkovaa hiekkatietä. Majakalla matkailijoita palvelee kahvila, josta saa ostaa myös majakka-aiheisia matkamuistoja.

Cape Wrathilla aikamme seikkailtuamme palasimme iltapäivällä venekyydillä autollemme Durnessiin ja lähdimme ajamaan rannikkoa alaspäin. Nyt muuten ollaan todellakin asumattomilla syrjäseuduilla: vastaan tulee vain yksittäinen auto silloin tällöin eikä edes lampaita juuri näy. Myös matkaeväiden merkitys alkaa viimeistään tässä kohtaa reissua käydä selväksi, kun kauppoja tai edes huoltoasemia ei näy pitkiin aikoihin ja vatsassa jo kurnii majakalla tunteja sitten syödyn aamupalan jälkeen.

Mutta ennen lounastaukoa on ohjelmassa vielä yksi majakka! Seuraava pysähdyspaikkamme on Stoer Head, jonka jyrkkiä rinteitä pitää kotinaan myös lauma lampaita. En uskalla välillä edes katsoa miten ne tasapainoilevat kapeilla askelmilla jyrkänteiden reunalla. Välillä ne katoavat ihan yhtäkkiä reunan toiselle puolelle ja pelkään jo pahinta, kunnes ihan yhtä äkkiä villainen pallero taas pomppaa takaisin näkyviin.

Mutta nämäpä ei olekaan mitään ihan turhia lampaita – niillä on selkeästi hallussa paitsi vuoristokiipeilyn taito niin myös käytöstavat. Hienosti antavat tietä ja väistävät ohituslevikkeille, ja lehmät myös!

Matka jatkuu taas, löydämme vihdoin lounastakin, ja jälleen yhdet linnanrauniot. Ardvreckin linna sijaitsee varsin kuvauksellisessa maisemassa pienellä saarella Loch Assynt -järvellä.

Päivät kuluvat ihan uskomattoman nopeasti kun tekemistä ja näkemistä on niin paljon! Reissun neljäs päiväkin laskee mailleen kun ajelemme kohti Gairlochia ja seuraavaa yöpaikkaamme.

Skotlannin roadtrip: Gairloch – Isle of Skye

Tänään on vuorossa kauan odottamani Isle of Skyen saari. Skyeä on sanottu muun muassa Skotlannin kauneimmaksi saareksi: se on patikoijan ja luontomatkailijan vihreä paratiisi, josta löytyy satumaisia maisemia, vaikuttavia luonnonmuodostelmia, vuoria ja vesiputouksia. Niiden lisäksi se tunnetaan myös viskitislaamoistaan. Isle of Skye oli myös reissumme ainoa paikka, jossa yöpyisimme kaksi peräkkäistä yötä, eli siellä olisi kerrankin kunnolla aikaa tutustua myös muihin nähtävyyksiin kuin majakoihin. Tosin eihän se sitten ihan niin mennytkään.

No mutta palataan ensin Gairlochin kylään mantereen puolelle. Aamun sarastaessa pakkasimme siellä taas vuokra-automme  täyteen ja suuntasimme Rua Reidh -majakalle pitkin kapeaa ja pelottavaa jyrkänteen partaalla kulkevaa pikkutietä (alla olevat kuvat eivät ole siltä pelottavalta osuudelta).

Vielä majakalla ei satanut, mutta kappas vaan, kun matka jatkui ja lähestyimme seuraavaa kohdettamme, Skotlannin ehkä kuuluisinta linnaa Eilean Donia, niin jopas se taivas taas repesi. How nice.

Eilean Donin vierailun jälkeen olikin sitten vihdoin aika suunnata Isle of Skyelle. Saarelle vievän sillan alta bongasimme pienen Kyleakin-majakankin. Ja saimme harmikseni vasta myöhemmin kuulla, että sinne olisi helposti päässyt käymään ja siellä olisi kaiken lisäksi saattanut bongata saukkojakin! Tosin niitä nyt on lupailtu jo siellä täällä pitkin matkaa enkä vieläkään ole nähnyt yhtäkään!

Skyellä ajelemme sankassa sumussa ja sadekuurojen saattelemana suoraan hostelliimme Portreessa. Ei ole tarvetta pysähtyä missään matkalla koska mitään ei sumulta kuitenkaan näe. Hostellin vastaanotosta kysymme vinkkejä hyvistä simpukkaravintoloista ja saamme kuulla nuoren vastaanottovirkailijan äidin lempiravintolat: ”I don’t eat seafood myself” nääs. Äidillä on onneksi hyvä maku ja saamme Portreen söpössä satamassa illalliseksi taatusti tuoreita rapukakkuja ja sinisimpukoita.

Seuraavana aamuna saarikierroksemme ensimmäinen kohde on Neist Pointin majakka. Paikan päällä autoja on pysäköity tien varteen jo monta sataa metriä ennen majakkaa. On asuntoautoja, hippipakuja ja vuokra-autoja silmänkantamattomiin. On todella hämmentävää huomata tulleensa suosittuun turistinähtävyyteen sen jälkeen kun on viisi päivää rämpinyt melkein yksin majakoilla, jotka eivät ole turistilaumoja tuntuneet kiinnostavan. Asumattomien ylämaiden kiertelyn jälkeen tulo Isle of Skyelle tuntui muutenkin välillä siltä kuin olisi tullut keskelle sirkusta. Neist Pointin majakka ja maisemat olivat silti kerrassaan upeat!

Neist Pointin jälkeen jatkoimme toiselle Isle of Skyen ykkösnähtävyydelle, Fairy Pools -vesiputouksille. Mutta pettymys odotti: sateet olivat katkaisseet putouksille vievän polun. Jotkut uskalikot toki ylittivät vuolaan puron (tai ennen sateita se oli varmaan puro, nyt joki) sen kapeimmasta kohdasta kiviä pitkin, mutta kun olimme joen törmältä katselleet useamman ihmisen puoli- tai kokomulausta hyiseen veteen, päätimme että oli viisainta kääntyä takaisin autolle ja koittaa jotain vähemmän hasardia tekemistä.

Kolmas must-kohde Isle of Skyella on patikointi Old Man of Storrille. Old Man of Storr on näyttävä, korkea kivipilari, joka on jäänyt pystyyn kun muu vuorenseinämä on aikoinaan romahtanut sen ympäriltä pois. Olihan sitäkin siis päästävä katsomaan, mutta arvatkaa satoiko ja arvatkaa nähtiinkö mitään sumulta. Alla kuvapari siitä miltä siellä näytti ja miltä siellä olisi näyttänyt ilman sumua. Ehkä huomaatte, että sää-ärsytykseni alkoi olla tässä kohtaa aika tapissaan..

Lähdimmekin sitten seuraavaksi sadetta karkuun Dunveganin linnaan. Osin jopa 1300-luvulta asti säilynyt, MacLeodin suvulle kuuluva linna on ehdottomasti käymisen arvoinen niin sisätilojensa kuin upean puutarhansakin puolesta.

Isle of Skyen saaresta jäi minulle lopulta siis varsin sateiset ja sumuiset fiilikset. Ja vähän ristiriitaiset sen turistipaljouden takia. Ja harmittaa, että en edes päässyt näkemään niitä maisemia, joiden takia tämä saari on niin suosittu, enkä siis osaa edes sanoa onko suosio ansaittua verrattuna muihin upeisiin kohteisiin Skotlannissa.

Isle of Skyeltä mantereelle siirryimme autolautalla Armadalen satamasta. Lauttaa odotellessa kävimme vielä etsimässä sataman kyljestä niemeltä kartasta huomaamamme saukkojen bongailupaikan, mutta saukko-onni ei ollut tälläkään kertaa myötä. Hylkeitä täältä oli kyllä helppo bongata: ensimmäistä kertaa näin niitä näin paljon yhdellä kertaa! Ja kiikarit mukaan seuraavalle reissulle!

Mantereelle päästyämme navigaattoriin asetettiin seuraavaksi määränpääksi Ardnamurchanin majakka. Matkalla sinne kävimme katsastamassa myös hienot Tioramin linnan rauniot.

Ardnamurchanin majakalle ajattiin kapeaa, yksisuuntaista tietä. Ei siinä sinänsä Skotlannissa ole mitään ihmeellistä, mutta kun mutkaisen tien loppupätkä oli vielä kiviaidalla rajattu niin että ohituspaikkoja ei ollut, oli majakalla omat liikennevalot! Onneksi paikka ei ollut kovin ruuhkainen eikä valoissa tarvinnut jonottaa.

Ardnamurchanin majakan toinen erikoisuus oli sen karvaiset majakanvahdit Ted ja Peigi. Arvatkaa vaan nousiko tämä saman tien lempimajakkalistani ykkössijalle! Jos joskus muistan tältä reissulta vain yhden majakan, niin se on takuulla tämä – tai en minä ehkä siitä itse majakasta mitään muista, se oli aika tavanomainen, mutta Ted ja Peigi awwwww!

<< Palaa edelliseen juttuun: Skotlannin roadtrip | osa 1: Edinburgh – Durness
>> Jatka lukemista täällä: Skotlannin roadtrip | osa 3: Isle of Mull – Edinburgh