Sipulitie kiemurtelee Itä-Viron vanhauskoisten mailla

Pressimatka: Visit Peipsi

Itä-Virossa Peipsijärven rannoilla elää pienissä kylissä vanhoja ortodoksiperinteitä hartaasti kunnioittavia Viron vanhauskoisia. He ovat yli 300 vuotta sitten Venäjältä kirkkouudistuksen myötä vainoja paenneita ortodokseja, jotka noudattavat edelleen tiukkoja, vanhakantaisia perinteitä ja rituaaleja. Vanhauskoiset ovat alueella tunnettuja myös ahkeruudestaan ja rehellisyydestään – sekä sipulinviljelytaidoistaan! Peipsijärven rannan kylät ovat nimittäin vähintään maankuuluja (elleivät jopa maailmankuuluja) herkullisista sipuleistaan. Pieniä kyliä yhdistävää päätietä kutsutaankin nykyään Sipulitieksi, ja sipuli tuo tähän köyhään maankolkkaan elannon lähes jokaiselle sen asukkaalle.

Sipulinviljely tuo alueelle rahaa myös matkailun muodossa: kesäaikaan alueella on tarjolla kotimajoitusta ja monenlaisia aktiviteetteja ja tapahtumia. Yksi kohokohdista on Sipulitien ravintolapäivä syyskuun alussa. Mutta mennäänpä ennen ravintolapäivän kuulumisia ensin pääasiaan, eli Peipsin sipuliin!

Peipsin sipuli – miten se eroaa tavallisesta sipulista?

Mikä niistä kuuluisista Peipsin sipuleista tekee kaupan perussipuleita erikoisempia? Asian selvittämiseksi piti päästä tietysti sipulitilalle ja kuulla vastaus suoraan viljelijältä. Bonuksena saimme Kostjan sipulitilalla myös vasta leivottuja sipulipiirakoita teen ja perinteisen itsekeitetyn sokerin kanssa.

Peipsin sipuli on ryvässipuli eli yhdestä siemensipulista kasvaa ryppäänä useita sipuleita. Sipuleita ostaessa on helppo tarkastaa että kyseessä on varmasti ryppäänä kasvanut sipuli: ne ovat aavistuksen litteitä eivätkä täydellisen pyöreitä, ja niissä voi nähdä myös pienen viereisen sipulin tekemän painauman. Peipsin sipulissa on voimakas, mutta lempeä maku, joka syntyy tietysti Peipsijärven suotuisan maaperän ja lannoitteena käytettävän mineraalipitoisen järven mudan yhdistelmästä. Sipulia viljellään perinteisesti korkeissa penkeissä ja kaikki tehdään käsityönä.

Elokuu on sipulikuu

Varmin Peipsin sipulin satokuukausi on elokuu, jolloin sipulin pääsato on valmista myytäväksi ja sitä riittää kaikille ostajille. Monesti sipulia löytyy kylistä jo heinäkuussakin ja vielä syyskuun loppuun asti, mutta esimerkiksi tänä vuonna syyskuun alussa Tallinnaan asti oli kantautunut jo huolestuttavia huhuja, että Peipsin sipulit on myyty loppuun. Onneksi Sipulitien varrelta löytyi vielä muutama myyjä ja saimme ostettua sipulilettejä kotiin viemisiksikin.

Sipulitiellä on paljon muutakin nähtävää kuin sipulit

Sipulitielle ja Peipsimaalle kannattaa lähteä autolla ja ajan kanssa, sillä nähtävää riittää. Vanhauskoisuuteen voi tutustua esimerkiksi Kolkjan vanhauskoisten museossa tai Peipsimaan vierailukeskuksessa (joka on tosi sympaattinen kotiseutumuseo, jossa on vanhauskoisten perinteen lisäksi esillä paljon muutakin mielenkiintoista). Vanhauskoisuuden lisäksi tällä alueella on yhtä lailla vaikutteita niin baltti-saksalaisesta kartanokulttuurista kuin perinteisestä virolaisesta talonpoikaiselämästäkin. Vanhanajan maalaiselämään pääsee tutustumaan esimerkiksi Liivin museossa, ja jos upeat kartanot ja linnat kiinnostavat, niin ihan ehdoton käyntikohde on Alatskiven hienosti vanhaan loistoonsa entisöity 1800-luvun linna. Näin hienoja prinsessalinnoja ei taida edes olla Suomessa!

Yksi Sipulitien kesäkauden mukavimmista tapahtumista on Sipulitien ravintolapäivä, joka järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Päivän aikana Peipsijärven kylissä pääsi kiertämään parissakymmenessä kotiravintolassa ja -kahvilassa – me ehdimme käydä kaikkiaan kahdeksassa. Olin huikean yllättynyt tapahtuman korkeasta tasosta: kaikki vierailemamme kohteet olivat kauniisti laitettuja, tarjolla olevat ruuat upean näköisiä ja tapahtumapäivään oli kokonaisuutena selkeästi panostettu. Oi olisinpa ehtinyt käydä kaikissa ravintoloissa ja kahviloissa, mutta päivä loppui ihan kesken kun jokaisessa paikassa olisi helposti viettänyt tunteja ihaillen kaikkia kauniita yksityiskohtia ja maistellen herkkuja.

Mesi Tare Varnjan kylässä tarjosi kattauksen erilaisia sipulileivonnaisia kauniissa puutarhassaan. Pääsimme kurkistamaan myös sisälle kunnostettuun perinteiseen vanhauskoisten taloon, jossa voi myös majoittua. Voi että se oli kaunis! Mesi Taresta voit lukea myös Kaukokaipuu-blogista.

Mäng ja Muusika -kotiravintola Vanaussaian kylässä tarjosi herkkuleivonnaisten lisäksi musiikkia ja tuliaisostoksiksi oman sadon säilykkeitä ja viinejä. Pääsimme maistamaan myös säilöttyjä valkosipulinvarsia, nam!

Kesäaikaan päivittäin auki olevan Voronja Galerii -taidekahvilan ravintolapäivän tarjonta koostui muun muassa itse leivotusta sipulipiirakasta, tomaattikeitosta, suklaakakusta ja herkullisesta raparperiviinistä. Koko pihapiiri ja vanhat rakennukset ovat lisäksi täynnä taidetta!

Päivän aikana maistelimme lisäksi muun muassa porkkana-sikuritorttua Tädi Šuran kahvilassa Peipsimaan vierailukeskuksessa, savustettua lahnaa ja borschkeittoa Vainon tilalla, paikallisia juustoja ja marjaviinejä Veinikeldrin ravintolassa, ja perinteistä virolaista talkkunajälkiruokaa, kamavahtoa, Turgi Käsitöötalun vanhassa navetassa.

Matkustin ensimmäistä kertaa Itä-Viroon – mutta en taatusti viimeistä! Vaikka Peipsimaa on Viron köyhintä aluetta, se on varmasti myös kauneinta ja omalaatuisinta. Ruoka on herkullista, ihmiset ovat vieraanvaraisia, perinteet ovat kunniassa ja matkailija voi vielä löytää täältä jotain ihan ainutlaatuista. Unohda siis ensi kesänä Tallinna ja lähde tutustumaan ihanaan Itä-Viroon!