Siikaneva – suoretki mystisiin tunnelmiin

Suo on mystinen paikka. Pitkospuiden päästä aukeaa aivan erilainen näkymä kuin millaiseen metsäisessä maisemassa patikoinut on tottunut. Laakeaa vetistä suota silmänkantamattomiin, laakeaa mutta ei tasaista tai tylsää. Salakavalan upottavaa sammalta, pehmeitä tupasvillan tupsuja ja myöhemmin kesällä huumaava suopursun tuoksu. Kallisarvoisen karpalon vieressä kukkii hennon vaaleanpunaisena kaunis, vaatimattomasti nimetty suokukka. Mutta suolla kaikki ei ole sitä miltä näyttää – kaunis suokukkakin on itse asiassa myrkyllinen.

Suohon liittyy paljon tarinoita ja uskomuksia. Suo ei ole maata muttei vettäkään – se on jonkinlainen välitila ja sellaisena pelottava tarujen synnyinsija. Soilla on nähty mystisiä virvatulia ja Suomessa esimerkiksi Leväluhdan suohautaan on laskettu rautakaudella useita ruumiita. Kuka tietää minkälaisia maahisia ja haltijoita soilla aarnihautojen aarteita vartioi.

Jotenkin suon maagisuus ja mystisyys on helppo aistia nykypäivänäkin, kun vaan retkeilee aistit avoinna. Turvallisesti ja jalat kuivina pitkospuita pitkin kävellessä tulee väkisinkin mieleen lapsuuden pelottelut suonsilmään tippumisesta ja tekisi vähän (aika paljonkin jos totta puhutaan) mieli kokeilla kuinka upottavaa rahkasammal oikeasti olisikaan. Ja jos sinne silmäkkeeseen uppoaisi, niin eihän sitä tiedä mikä portti se olisi johonkin toiseen maailmaan..

Siikanevan pitkospuureitit

Ruovedellä sijaitseva Siikaneva on Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue. Se on myös virallinen soidensuojelualue ja arvokas lintusuo. Etenkin kevätmuuton aikaan kannattaa siis ottaa kiikarit mukaan retkelle. Siikanevalle on rakennettu retkeilijöitä varten yli 10 kilometriä reittiä, joka kulkee pääosin pitkospuita pitkin. Valittavana on pieni 2,5 kilometrin tai pidempi 10 kilometrin mittainen rengasreitti. Kummallakin reitillä on nuotiopaikka, pidemmällä lisäksi laavu ja kuivakäymälä. Reitit näkyvät Luontoon.fi-palvelun kartassa. Kartasta katsottuna reitti pohjoisen ja eteläisen pysäköintipaikan välillä kulkee metsässä tai pitkin metsän vierustaa, koko muu reitti kulkee suolla ja poikkeaa välillä pienille aarnimetsäsaarekkeille. Suomaisemien ystävä voisi siis rengasreitin sijaan patikoida jommaltakummalta pysäköintipaikalta myös esimerkiksi Jaarikanmaan laavulle ja takaisin.

Alkukesästä suopursut eivät vielä kukkineet, pikkuiset tupasvillan tupsut taas alkoivat jo menettää parasta pörröisyyttään. Toivoimme näkevämme kurkia, mutta niitä ei tällä kertaa osunut silmiin. Käki kyllä kukkui ja peloton sisilisko askelsi pitkospuilla edellämme. Näimme myös suohon painuneet isot jäljet (tai sitten vaan kuvittelimme ne), ei kai se sentään ollut itse metsän valtias?