Seilin saari on kaunis ja surullinen

Seilin saarella on synkkä ja kiehtova historia. Seili tunnetaan kadotettujen sielujen saarena: sinne on lähetetty mielisairaita, spitaalisia, hysteerikkoja ja murhaajia, ja heille kaikille se on lopulta ollut maallisen tien pää. Tarina kertoo jopa, että kaikkien Seiliin lähetettyjen piti tuoda mukanaan laudat omaa ruumisarkkuaan varten.

Seilin saarelle pääsee tänä kesänä erityisen helposti uusien reittiavausten myötä. Turusta käsin voi tehdä päiväretken M/S Norrskärillä suoraan Aurajoen varresta Seiliin, tai hypätä yhteysaluksen kyytiin Nauvosta, Röölasta tai Hangasta pienen saariston rengastien varrelta. Näiden lisäksi heinäkuussa pääsee myös Launokorven busseilla suoraan Helsingistä Nauvon satamaan niin, että bussista pääsee kätevästi vaihtamaan Seilin laivaan. Seiliin pääsee myös talvella.

Seilin saaren synkkää historiaa etsimässä

Laivamatka Aurajoelta Seiliin kestää pari tuntia, Nauvosta ja Naantalista vain puolisen tuntia. M/S Norrskär kyntää saaristomeren aaltoja tasaisesti läpi kauniiden maisemien ja ankkuroituu lopulta vehreän saaren laituriin. Aurinko paistaa, kukat kukkivat, perhoset lentelevät – missä synkkyys ja menneisyyden kummitukset? Kävelen maalaismaisemien halki laiturilta päärakennukselle eikä mikään näytä edelleenkään yhtään pelottavalta. Päinvastoin.

Päiväretkeläisiä ja yöpyjiä palvelee entisessä mielisairaalan päärakennuksessa sijaitseva kesäravintola, josta saa aamiaista, kahvia ja lounasta. Päärakennuksessa on myös entiselleen jätetty mielisairaalan potilashuone ja yläkerrassa, Saaristomeren tutkimuslaitoksen entisessä kirjastossa, pieni näyttely, joka esittelee Seilin hospitaaliaikaa ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen toimintaa.

Jos rakennusten ja saaren historia kiinnostaa enemmän, kannattaa osallistua opastetulle kierrokselle. Varaan paikan kierrokselle kahvilan tiskiltä – ja aion kysellä oppaalta niistä kummituksista jos eivät kerran itse aio minulle näyttäytyä!

Lähdemme kierrokselle ja opas kertoo, että Seilin sairaalan historian ensimmäisessä vaiheessa, 1600-luvun alkupuolella, tälle syrjäiselle saarelle tuotiin spitaalisia. Potilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa, vaan hoitokeinoihin kuuluivat lähinnä paloviina ja Jumalan sana. Lepraa eli spitaalia pidettiin Jumalan rangaistuksena ja spitaalisia siten syystä rangaistuina. Saaren ”puhtaat” potilaat tai hoitajat eivät halunneet olla heidän kanssaan missään tekemisissä taudin ja synnin tarttumisen pelossa.

Viimeinen spitaalitautipotilas menehtyi Seilin saarella vuonna 1775. Jo sitä ennen saarelle oli tuotu spitaalisten lisäksi mielisairaita ”houruinhuoneelle”. Ajan kuluessa Seilin saaren mielisairaala muutettiin naiskroonikkojen sairaalaksi. Päärakennuksen yläkerrassa asuivat muun muassa tuhopolttajat ja lapsimurhaajat, alhaalla niin sanotut vapaakävelijät, vähemmän kriminaalit potilaat, jotka saivat tai joutuivat osallistumaan saaren töihin. Potilaiden diagnoosit vaihtelivat imbesilleistä epileptikkoihin ja hyperseksuaaleista hysteerikkoihin.

Uudenaikainen työterapia perustuu potilaiden houkuttelemiseen työhön, niin monen potilaan kuin suinkin voi. Potilaita jotka joutilaina katsovat työntekoa ei saa ajaa työmaalta pois. Potilas voi joutilaana seurata työntekoa viikkokausia ja kuukausiamääriä ennenkuin työhalu hänessä herää. Jos potilas suorastaan haittaa työntekoa häneltä täytyy kieltää työnteko, mutta ainoastaan lyhyeksi ajaksi, ja silloin on potilaalle nimenomaan sanottava, että häntä valitettavasti täytyy poistaa työstä. – Seilin sairaalassa 27.4.1944

Lopulta opas myös vahvistaa sen, että päärakennuksessa todellakin kummittelee. Henkilökunta on muun muassa kuullut askelia ja nähnyt ovien aukeavan.

Seilin saaren surulliset tarinat

Psykiatriaa ei Seilin mielisairaalan toimintavuosien aikana vielä ollut lääketieteen alana olemassakaan. Vielä 1940-luvulla Suomessa oli lääkäreiden joukossa vallalla käsitys, että mielisairautta ei voitu parantaa sen perinnöllisyyden vuoksi. Mielisairaita hoitavien laitosten tarkoituksena oli lähinnä potilaiden säilyttäminen ja vahinkojen ehkäiseminen.

Seilin saaren mielisairaalan potilaita hoidettiin pitkälti samoilla keinoilla kuin spitaalisiakin: viinalla ja Jumalan sanalla. Lisäksi suosittiin muun muassa kylmiä kylpyjä ja rauhoittavia värejä ja kuvioita.

Naispotilaiden yleisin syy Seiliin joutumiselle vielä 1900-luvullakin oli traaginen. Seilillä työskennellyt ja asunut Keijo Alastalo kertoo: ”Moni joutui sinne tapettuaan lapsensa. He olivat piikoja, jotka isäntä oli tehnyt raskaaksi ja hylännyt. Naiset olivat seonneet siitä.”

Studio55:n haastattelussa Keijo muistelee kesätöissä kohtaamiaan potilaita: ”Yksi karkasi heinäpellolta heinähangon kanssa. Häntä sitten yritettiin saada kiinni ja varoa ettei saa osumaa. Toinen osasi kaksinkertaisen kertotaulun, ja hänet lähetettiin aina kauppaveneelle, koska veneen kauppias saattoi laskea loppusumman tahallaan väärin. Kolmas saattoi puhua yhtenä päivänä vain ruotsia, toisena venäjää ja kolmantena saksaa”.

”Kerran kysyin eräältä potilaalta, että oletko hakenut pois täältä. Hän vastasi mulle, että Keijo en mä nyt niin hullu ole.”

• Kirkko ja kaupunki -lehden juttu Katja Kallion tositapahtumiin perustuvasta romaanista Seilin saarelle loppuelämäkseen passitetusta irtolaisnaisesta Amanda Aaltosesta.
• Seuran juttu Seilin viimeisestä leprapotilaasta Maalina Matintyttärestä.

Seilin kirkko on saaren kaunein nähtävyys

Seilin puinen museokirkko on saaren yksittäisistä kohteista kaunein ja vaikuttavin. Sen sisätiloihin kannattaa ehdottomasti tutustua (sisäänpääsy 3,50 tai maksullisen opastuksen yhteydessä), kuten myös sen takana sijaitsevaan pieneen hautausmaahan.

Seilin kadotettujen sielujen viimeisellä leposijallakaan ei kuitenkaan tunnu mitenkään synkältä enkä kohtaa täälläkään niitä kummituksia. Hautausmaan tunnelma on lähinnä surullinen – muistaako kukaan enää näiden ihmisten tarinoita, tai onko niillä koskaan ollut kenellekään mitään väliäkään?

***

Seilin saarelle voi jäädä myös yöksi tai saapua vierasvenesatamaan omalla veneellä. Yöpaikan voi valita muun muassa vanhasta sairaalarakennuksesta, sairaalan leipomosta, 1900-luvun työväentuvasta tai vähän modernimmasta asuntolasta.

Saarella järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja retkiä, esimerkiksi joogaviikonloppuja.