Pohjois-Sardinian Santa Teresa Gallura

Sardinia on siintänyt haaveissani jo useamman vuoden ajan. Olin kuullut juttuja upeasta, luonnonkauniista saaresta, jonka rannat olivat kuulemma kuin suoraan Karibialta tai Malediiveilta. Ja sardinialaiset kuuleman mukaan kovin ystävällistä väkeä – ja no, kuka nyt ei italialaisesta ruuasta tykkäisi! Tänä keväänä päätin sitten pitää ensimmäisen kesälomaviikkoni jo toukokuussa (koska se on mielestäni ihan parhaita ajankohtia lomailla Välimerellä) ja lähteä vihdoinkin ottamaan selvää tuosta satujen Sardiniasta!

Lensin Olbian lentokentälle Costa Smeraldaan, smaragdirannikolle, mutta halusin kuitenkin majoittua vähän tuon hienostoalueen ulkopuolella, ja valitsin tukikohdakseni Santa Teresa Galluran (kirjoitusasuna myös Santa Teresa di Gallura) kylän. Halusin mahdollisimman paikallisen kokemuksen ja lisäksi vaakakupissa painoi se, että Santa Teresasta pääsee helposti retkelle sekä Korsikan Bonifacioon että Sardinian kauniiseen La Maddalenan saaristoon.

Ja aidon elämyksen todellakin sain! Ensimmäisenä aamuna pakkasin reppuni ja lähdin ulos: kirkonkellot soivat, kollikissat mourusivat ja uneliaan kylän raitilla tuli vastaan vain koiraansa ulkoiluttava mummo. Taisin olla innoissani liikkeellä vähän liian aikaisin, suurin osa kyläläisistä nukkui vielä. Taivas oli yön jäljiltä pilvinen ja ilmassa tuoksuivat villiyrtit ja suolainen Välimeri.

Lucan ja mamman hellässä huomassa

Majoituin pienessä kolmen huoneen B&B:ssä, joka oli paikallisen (melko söpön suklaasilmäisen) Lucan ja hänen äitinsä ylläpitämä. Sain kauniin vaaleanpunasävyisen ja ruusukuosisen huoneen isolla avoimella ikkunalla – ja pidinkin ikkunaluukkuja koko viikon auki ja nautin raikkaasta meri-ilmasta. Tämä kuuluu myös niihin toukokuun hyviin puoliin: ilma on vielä raikasta eikä tukahduttavan kuumaa ja ilmastoinniksi riittää avoin ikkuna.

Luca, saati hänen äitinsä, eivät puhuneet montaakaan sanaa englantia, mutta se ei juuri hidastanut kommunikointiamme. Ja loppuviikosta Luca ei enää edes yrittänyt löytää niitä harvoja englanninkielisiä sanoja vaan puhua posotti minulle italiaa ja minä ymmärsin yksittäisten sanojen ja eleiden perusteella ehkä puolet. Tähän tyyliin hänen onnistui kuitenkin suositella minulle paikkoja missä käydä, kertoa aamuisin tulevan päivän säästä ja hän jopa varasi puolestani haluamani veneretket!

Äiti huolehti aamuisin vieraille aamupalaa pöytään. Aamiaishuoneen pöytä notkui, mutta vähän erikoisesti lähes pelkästään makeista herkuista. Parhaimmillaan tarjolla taisi olla yli kymmentä eri kakku-, piirakka- ja keksilaatua!

Sardinialaiset häät

Sinä ensimmäisenä aamuna lähdin ensin katsastamaan lähirannan, kuljeskelin sen vieressä kivikkoisella niemellä kiemurtelevia polkuja ja sitten palasin kylän keskustaan. Ja siellähän olikin käynnissä varsinainen kansanjuhla! Ensin vaikutti siltä, että kylän keskusaukiolla oli menossa jonkinlainen kansantanssiesitys, ja sen jälkeen perinnevaatteisiin pukeutunut joukko jatkoi kulkueena läheisen kirkon pihamaalle. Ja minä tietysti uteliaana seurasin. Kirkon pihassa suoritettiin kaikenlaisia seremonioita, kuten rikottiin lautasia maahan, ja hetken päästä joukko muodosti taas kulkueen ja alkoi liikkua eteenpäin. En ollut edelleenkään varma mistä oli kyse: oliko tämä joku paikallinen juhla, miksi kaikki olivat pukeutuneet niin hienosti ja mitä seuraavaksi tapahtuisi? Mutta seurasin muiden mukana nyt jo kovin isoksi kasvanutta ihmisjoukkoa läpi Santa Teresan keskustan kapeiden kivisten kujien.

Kulkueen edellä heiteltiin kukkien terälehtiä ja rikottiin lautasia kun se hetken päästä saapui kylän toisen kirkon luo. Ja lopulta minulle valkeni mistä juhlasta oli kyse: häistä! Ja vähän myöhemmin ymmärsin myös, että häät olivat osa kylän perinteistä juhlaa, jota vietetään vanhojen tapojen, pukujen ja tanssien säilyttämiseksi. Juhlan tuntu oli käsinkosketeltavan aito, mutta ilmeisesti häät oli järjestänyt paikallinen perinneseura eikä hääparia siunattu oikeaan avioliittoon. Mutta ei se estänyt minua liikuttumasta kyyneliin kun ylpeä isä halasi morsianta!  Nämä ihmiset todellakin arvostavat kulttuuriaan ja haluavat pitää sen elävänä tuleville sukupolville.

Kaikkein paras osuus tuli sen jälkeen kun hääpari oli saanut toisensa. Haitarinsoittaja säesti kirkon pihalla perinteisiä tansseja, onnittelulauluja laulettiin, ja juhlimaan otettiin mukaan hääseurueen lisäksi kaikki katsojat ja koko naapurusto. Ruokaa ja juomaa tarjottiin kaikille – hääparin tehtävänä näytti olevan leivän tarjoaminen. Kukkurallisia tarjottimia herkullista paikallista juustoa ja makkaraa kiersi vieraiden joukossa, seuraavaksi suussasulavaa kakkua, ja palanpainikkeeksi tietysti viiniä. Tällainen ruuan – ja sitä kautta onnen ja ilon – jakaminen kaikille tuntemattomillekin, jotka halusivat jakaa juhlapäivän, tuntui niin paljon hienommalta kuin perinteinen hääpönötys plaseerattuna ravintolan pöydän ääressä ja buffettiin jonottaminen. Eikä hääpari istunut eristettynä missään omassa pöydässään vaan kiersi ja juhli vieraiden joukossa. Minä olin onnellinen juuri tässä hetkessä siitä, että pääsin mukaan tähän ihanaan perinteeseen.

Ranta melkein takapihalla

Santa Teresa Galluran kylässä on oma kaunis ranta, Rena Bianca, jolta on näkymät suoraan Korsikalle (etäisyys sinne lahden yli on noin 16 kilometriä). Toukokuussa rannalla sai vielä olla aika rauhassa, mutta on se sen verran pieni, että täyttä varmasti tulee heinä-elokuussa. Lisää biitsivaihtoehtoja löytyy kuitenkin läheltä! Pyörällä tai autolla pääsee helposti muutaman kilometrin säteellä Spiaggia Rena di Ponentelle, Spiaggia Santa Reparatalle tai Spiaggia La Marmoratalle. Kesäaikaan näille rannoille pääsee myös Beach Bussilla, joka kiertää tunnin välein lenkin kaikkien lähirantojen kautta.

Patikointia Capo Testan erikoisissa maisemissa

Capo Testan erikoinen niemi sijaitsee noin 6 kilometrin päässä Santa Teresa Galluran keskustasta. Merituuli on muovannut kivet täällä erikoisen muotoisiksi ja silottanut jopa korkealla kalliollakin olevat kiviröykkiöt. Capo Testan kivikkomaisemissa risteilee useita patikointipolkuja ja moni niistä laskeutuu pienille paratiisimaisille hiekkarantakaistaleille. Täältä voit siis löytää ihan oman uimarannan – jos vaan kunto ja uskallus kestää patkoida niille jyrkkiä kalliojyrkänteitä pitkin! Niemen korkeimmalla kohdalla on myös vanha, mutta toimiva majakka.

Merisiiliä, hummeria ja muita paikallisia erikoisuuksia

Pasta, ah pasta! Minun tulee jostain syystä liian harvoin tilattua Suomessa pastaruokia ravintolassa, mutta Italiassa tuo ihana hiilaripommi kuuluu jokaiseen päivään! Sardinian reissullani pitikin lähinnä päivittäin valita vaan, että mitä pastaa sitä mahtaisi tänään tehdä mieli. Vain muutama pizza ja kalaruoka katkaisi viikon pastakuurini.

Kaikenlaiset merenelävät ovat luonnollisesti isossa osassa sardinialaisessa ruokavaliossa, saarella kun ollaan. Että miten olisi raputagliatelle, hummerispagetti, merisiilipasta tai simpukoita tomaattikastikkeessa? Tai paikallinen pastaerikoisuus culurguones: suussasulavan pehmeitä pastanyyttejä perunalla, pecorino-juustolla, valkosipulilla ja mintulla täytettynä ja voin kanssa tarjoiltuna?

Santa Teresa Gallura on mainio tukikohta Pohjois-Sardinian tutkimiseen

Paitsi että Santa Teresa Gallura oli ihana pikkukylä ja viehättävä paikka jo itsessäänkin, se osoittautui myös oikein onnistuneeksi valinnaksi Pohjois-Sardinian tutkimiseen. Jopa ilman autoa – vaikka täytyy kyllä sanoa, että Sardinian saarella on niin hurjasti nähtävää, että autonvuokrausta kannattaa vakavasti harkita! Kaltaisteni ajokortittomien taas kannattaa huomioida se, että vaikka toukokuu muuten onkin ihan parasta aikaa matkustaa Sardiniaan, niin julkisilla liikkuminen helpottuu huomattavasti kun siirrytään kesäkuuhun ja ylimääräiset bussilinjat alkavat liikennöidä ja järjestetyt päiväretket pyöriä säännöllisesti. Polkupyöriä, sähköpyöriä (suosittelen, maasto on todella mäkistä!) ja skoottereita tietysti saa vuokrattua läpi vuoden, sillä italialaiset rakastavat pyöräilyä!

Onnistuin kuitenkin jo toukokuussakin tekemään kaikki ne retket, joita etukäteen suunnittelinkin eli käymään Korsikalla (autolautoilla pääsee Santa Teresasta Bonifacioon läpi vuoden, päiväretket pienemmillä veneillä alkavat säiden mukaan toukokuun loppupuolella) ja La Maddalenan saaristossa (tännekin pääsee kesäaikaan päivittäin, toukokuussa hyvällä säällä ja tuurilla). Lisäksi kävin yhtenä päivänä paikallisbussilla 1,5 tunnin matkan päässä Castelsardossa länsirannikolla.

Kaikesta näkemästäni ja kokemastani jäi kyllä sellainen fiilis, että Sardinia on kaikin puolin varsinainen paratiisisaari eikä viikossa ehdi tutkia siitä kuin pikkiriikkisen osan. Tänne palaan ihan taatusti uudestaan!