Suomi

Utön majakkasaari Saaristomeren syleilyssä

22.11.2016

Kuva12


Marraskuisena perjantai-iltana kello kuusi on jo säkkipimeää, kun saariston yhteysalus Eivor aloittaa nelituntisen matkansa Pärnäisistä kauas ulkosaaristoon. Perillä odottaa Utö ja saaren maisemaa verkkaisesti pyyhkivä majakanvalo. Maassa on ohut, tuore lumipeite.

Säätiedotus merenkulkijoille. Odotettavissa huomiseen iltapäivään asti: Vähitellen heikkenevää etelätuulta, aluksi 10-14, illalla 7-11 m/s. Yöllä tuuli heikkenee edelleen, aamupäivällä 5-9 m/s. Enimmäkseen hyvä näkyvyys.

Seuraavana aamuna, kun lähdemme tutkimaan saarta, on kylätie hiljainen. Utöllä on asunut majakanvartijoita, luotseja ja tullimiehiä jo ainakin 1600-luvulta lähtien, mutta tätä nykyä saarella asuu vain viitisenkymmentä ihmistä. Kesäisin väkilukua kasvattavat matkailijat.


Kuva11
Kuva10


Utön saarella voi vierailla läpi vuoden

Utö on saavutettavissa yhteysaluksella läpi vuoden. Suosittelen vierailemaan saarella myös muina vuodenaikoina kuin kesällä: saari näyttäytyy täysin erilaisena talvella lumipeitteessä tai kevään herätellessä luontoa. Kaukana ulkosaaristossa saari toimii esimerkiksi levähdyspaikkana monille muuttolinnuille. Toivoisin myös pääseväni joskus kokemaan majakkasaaren julmien syysmyrskyjen aikaan (joskaan laivassa en juuri silloin toivoisi olevani).

Myrskyt ovatkin isossa osassa saaren historiaa. Utön vesillä on tapahtunut vuosisatojen saatossa useita haaksirikkoja ja saaren karikkoja onkin joskus kutsuttu laivojen hautausmaaksi. Tunnetuin onnettomuus Utön lähivesillä on Estonian uppoaminen. Vaikka onnettomuuspaikka ei itse asiassa ihan vieressä ollutkaan, oli Utö kuitenkin lähin saari, jolta pelastustoimia pystyttiin järjestämään. Helikopterit lensivät Utölle läpi yön ja seuraavan aamun tuoden saarelle ensin selviytyneitä, mutta myöhemmin enää onnettomuuden uhreja. Saarelle lennätettiin myös pelastus- ja sairaanhoitohenkilökuntaa Turusta.


Kuva9
Näin pimeää on marraskuussa yöllä. En voinut olla ajattelematta miten kamalaa on ollut pimeällä, myrskyävällä merellä Estonian upotessa.
Kuva8


Estonialle ei löydy (ainakaan vielä) muistomerkkiä. Tämä risti ja tähti on rakennettu kaljaasi Drakenin muistolle, joka haaksirikkoutui aivan Utön edustalla 1929. Pelastuneet pääsivät luodolle, josta myrskyssä kaksi ihmistä lähti uimalla yrittämään Utölle. Heistä toinen hukkui ja toinen selviytyi. Saarelaiset rakensivat puusta merkiksi ristin ja tähden, joilla he viestittivät luodolla värjötteleville miehille uimareiden kohtalon. Lopulta yhdestätoista miehistön jäsenistä pelastui kuusi.

Utön majakka

Saaren majakka, itse asiassa Suomen ihkaensimmäinen valomajakka, rakennettiin vuonna 1753. Se tuhoutui sittemmin Suomen sodan aikana 1808-09 ja nykyinen majakka on vuodelta 1814. Majakkaan kannattaa ehdottomasti tilata opastus ja vierailla myös sisällä, sillä sieltä löytyy varsinainen erikoisuus: kirkko korkealla tornissa puisten portaiden päässä.


Kuva7
Kuva6
Kuva5
Majakan linssihuone on 40 metriä merenpinnan yläpuolella.

Utöllä on elämää ympäri vuoden. Täällä toimii muun muassa koulu, jota käy tällä hetkellä viisi oppilasta. Saaren pieni K-kauppa Utö Handel on auki tunnin tai kaksi joka päivä. Majoitusta on tarjolla kesäisin Utö Havshotellissa, Puolustusvoimilta ostetulla vanhalla kasarmialueella toimivassa hotellissa, sekä ympäri vuoden aamiaismajoitusta mm. Hannas Horisontin kautta. Hannalta voi tilata myös saaren ja majakan opastusta sekä käydä hänen kahvilassaan syömässä ja matkamuisto-ostoksilla.

Utön kaunis saari on täynnä tarinoita, historiaa ja karua luontoa. Siellä voi ymmärtää, miltä tuntuu todellinen yksinäisyys ja eristyneisyys, miltä tuntuu olla äärettömän meren armoilla kun ulapalta puhaltaa kylmä pohjoistuuli. Elämä saarella ei ole ollut helppoa ja merelle lähtijöiden puolesta on alati pelätty. Majakka valaisee kuitenkin lohdullisesti yöllä: se on edelleen tärkeä Saaristomeren merenkulun turvallisuuden varmistaja.


Kuva4
Kuva3
Kuva2
Kuva1


  • Stacy Siivonen
    28.11.2016 at 18:43

    Joo, tota, meillä on tuo oma majakka, Russarö, tuossa vierellä ja sen valokiila pyyhkii yöllä rantaa. On aika kovasti lumeneita sen lampussa. Utö on paikka, jonne olen ollut monesti menossa, mutta toistaiseksi päässyt vain naapurisaareen Jurmoon. Jurmossa on ollut muun muassa merisirrejä ja tunturikiuruja. Tunturikiurut ovat sillä tavalla jänniä, että täällä ne ovat kolmannen luokan harvinaisuuksia, kun taas Amerikassa niitä lentelee pitkin poikin.

    • Emma
      5.12.2016 at 06:43

      Jurmo näytti myös upealta mereltä käsin, sinne täytyy myös päästä ensi kesänä!

  • Pirkko / Meriharakka
    2.12.2016 at 08:27

    Mielenkiintoinen ajatus käydä Utöllä talvella! Me olemme purjeveneellä käyneet siellä useasti, mutta aina tietysti kesällä. Kovin on erilainen kylänraitti pienen lumikerroksen peittämänä ja ilman veneilyturisteja …

    • Emma
      5.12.2016 at 06:48

      Talvi on ihanan tunnelmallista aikaa Utöllä!

  • Sanna I Siveltimellä
    3.12.2016 at 11:40

    Voi ihanuutta miten kaunista tuolla on näin talviaikaankin! Hirmuinen inspiraatio nousi että tuonne on päästävä kesällä omalla veneellä – tulispa kesä vaan ja hyvät kelit 🙂

    • Emma
      5.12.2016 at 06:53

      Oi, omalla veneellä ois niin upeeta kierrellä meidän ihanaa saaristoa!

  • Aina on hyvä tarkistaa paikallisilta!
    8.7.2020 at 18:45

    Utössä, ei Utöllä!

    • Emma
      12.7.2020 at 20:54

      Selvä juttu!