Rajan yli Tadzikistanista Kirgisiaan

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Pakkaamme tänään viimeistä kertaa autot Tadžikistanin puolella ja lähdemme ajamaan kohti Kirgisian rajaa. Pilvet roikkuvat Murgabissa tosi matalalla. Alkumatkasta ajamme välillä pieneen sadekuuroon ja sitten paistaa taas aurinko. Kauempana vuorilla sataa lunta. 4 000 metrissä lämpötila on alle 10 asteeessa. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana on sen verran kylmä, että mukaan pakatuille pipoille ja hanskoille olisi käyttöä – elleivät ne siis olisi pakattuina autojen uumeniin päivärepun sijasta. Ollaan edelleen lisäksi niin korkealla, että pieninkin liike hengästyttää ja päänsärky odottelee takaraivolla.

Ajamme pitkän pätkän Kiinan rajalla. Raja-aita on aivan tien vieressä – tosin maiden välinen rajavyöhyke on tässä kohtaa useamman kilometrin levyinen eli varsinaisesti emme pääse ihan Kiinan puolelle kurkistamaan.

Ylitämme myös koko reissun korkeimman solan 4 655 metrin korkeudessa. Nyt on aika kunnioitettavat korkeudet!

Ennenkuin saavutamme Kirgisian rajan pysähdymme lounaalle pieneen kylään Tadžikistanin puolella Karakul-järven rannalla 3 950 metrin korkeudessa. Kauniin turkoosi Karakul-järvi on jäässä pitkän talven aina toukokuuhun saakka, mutta kesäisin täällä sitten järjestetäänkin maailman korkein purjehduskisa, Roof of the World Regatta.

Lounaan jälkeen ajamme  rajalle: Tadžikistanin raja-asema sijaitsee 4 200 metrin korkeudessa. Maasta poistuvien rajamuodollisuudet on hoidettu nopeasti.  Tadžikistanilaiset oppaamme ja meitä jo lähes 2 000 kilometriä kunniakkaasti kyydinneet autot jäävät rajalle, ja meitä vastassa on Kirgisian puolella uusi opas ja auto. Sen jälkeen ajelemme pitkän tovin huonokuntoisia, mutaisia teitä rajavyöhykkeellä, kunnes lopulta saavumme Kirgisian 700 metriä alempana sijaitsevalle raja-asemalle. Tätä korkealla sijaitsevaa maarajaa ei voi ylittääkään kuin muutamana kuukautena kesäaikaan, muun vuoden tie on suljettu. Passimme tarkastetaan, huumekoira haistelee matkatavaramme ja muutama laukku joutuu satunnaistarkastukseen, mutta tämäkin rajanylitys on lopulta nopea ja tehokas.

Kun sitten lähdemme ajamaan kohti ensimmäistä majapaikkaamme Kirgisian puolella maisemat ympärillämme muuttuvat kuin taikaiskusta. Siinä missä Tadžikistanin puolella olimme jo pitkään ajaneet karuissa hiekkamaisemissa ja vuoristoaavikoilla, ovat kirgisialaiset vuorenrinteet aivan vihreitä. Maisemista tulee mieleen Irlannin nummet. Aivan käsittämätön muutos! Myös murmelipopulaatio tuntuu tuplaantuneen ja tasankoja täplittävät murmelien lisäksi paimentolaisten jurtat sekä valtavat jakki- ja hevoslaumat.

Paikallinen opas kertoo meille tarinan, joka selittää maisemien kauneuden. Tarina kertoo, että aikojen alussa kun Jumala jakoi eri kansoille maita, nukkuivat kirgisialaiset pommiin. Kun he ehtivät mukaan jaolle, oli kaikki maat jo jaettu muille. Tiukan paikan edessä Jumala kuitenkin heltyi ja lahjoitti kirgiiseille sen parhaan palan, jonka oli aikonut säästää itselleen.

Illalla pääsemme pitkästä aikaa (4 pitkää päivää!) wifin äärelle ja voi sitä iloa ja onnea! Yövymme Sary-Tashin kylässä paikallisen perheen luona. Pihassa on iso jurtta, jonne katetaan meille illalliseksi jakkipataa ja kyytipojaksi paikallista vodkaa. Pihan toisella laidalla emäntä lypsää lehmiä.

<< Edellinen etappi: Bulunkulista Murgabiin
>> Seuraava etappi: Kirgisian historialliset kaupungit Osh ja Bishkek