Pekingin värikäs taidealue 798 Art District

798 Art District on nykytaiteen ystävälle pakollinen päiväretkikohde Pekingissä, mutta aivan yhtä antoisa paikka perusmatkailijallekin. Täällä on niin paljon nähtävää, tutkittavaa, seikkailtavaa – katutaidetta, värikkäitä gallerioita, hauskoja kahviloita ja yllätyksiä joka kulman takana – että tätä aluetta ei kannata Pekingin reissulla jättää väliin!

Suurin osa gallerioista ja näyttelyistä on ilmaisia, joihinkin on pieni sisäänpääsymaksu (yleensä max. 1,50 euroa). Talvella pieni maksu kannattaa välillä maksaa jo pelkästään siitä ilosta, että pääsee sisälle lämmittelemään (ja kesällä voisin kuvitella viilennyksen olevan yhtä kiva juttu) vaikkei ulkoapäin pystykään sanomaan minkälaisia taide-elämyksiä rahalleen saa vastineeksi. Melkein aina yllätyin kuitenkin iloisesti. Tykkään itse etenkin teoksista, joissa käytetään paljon värejä ja isoja pintoja, ja vielä parempi jos teos onnistuu lisäksi herättämään jonkinlaisia tunteita tai ajatuksia. Paljon juuri tällaista taidetta osuikin kohdalleni. Myös uniikkeja pieniä putiikkeja oli hauska kiertää.

798 Art Districtillä on mielenkiintoinen historia. 1950-luvulla Dashanzin alue oli pelkkä peltotilkku keskellä koillis-Pekingin maaseutua. Neuvostoliiton ystävällisesti tarjoaman rahoituksen avulla juuri sinne päätettiin kuitenkin rakentaa sotateollisuuden tarpeisiin mittava tehdaskompleksi. Töihin värvättiin itä-saksalaisia insinöörejä ja arkkitehteja ja niinpä rakennuksista tulikin vallitsevan Bauhaus-koulukunnan näyttäviä edustajia.

Alueen tehdas aloitti tuotannon vuonna 1957 ja pian sitä pidettiin yhtenä Kiinan parhaista teollisuuslaitoksista. Se tarjosi 20 000 työntekijälleen asuntoja, harrastusmahdollisuuksia ja jopa terveydenhuollon aikansa parhailla, saksalaisvalmisteisilla laitteilla.

1980-luvulla tehdas ajettiin vähitellen kannattamattomana alas Deng Xiaopingin taloudellisten reformien seurauksena. 1990-luvulla tehtaassa työskenteli enää kourallinen työntekijöitä, jotka vastasivat tyhjän tehtaan ylläpidosta ja tilojen vuokraamisesta. Ja onneksi uusia vuokralaisia löytyi: 90-luvun lopulta ja 2000-luvun alusta lähtien taiteilijat alkoivat vuokrata työtiloja tyhjillään olleista tehdashalleista ja toimistotiloista ja vähitellen alueelle syntyi menestyksekäs 798 Art District.

Etsin itse etukäteen alueen gallerioihin ja museoihin jotain suosituksia, mutta en oikein löytänyt mitään kovin kattavaa infoa – eikä alueesta oikein löytynyt kunnollista karttaakaan. Mutta lopulta kaikkein parasta olikin antaa itsensä vain eksyä kujille ja sisäpihoille, kurkistella sisään ovista ja ikkunoista ja astua sattumanvaraisesti sisälle gallerioihin.

Vinkkaan kuitenkin tielleni osuneista onnistuneista ravintola- ja kahvilalöydöstä. Tälle ravintolalle, johon astuin sisään luullen sitä ensin galleriaksi, en löytänyt mistään nimeä, mutta se löytyy 798 West Streetiltä. Tämäkin tila on kaunis ja mahtipontinen vanha tehdashalli (ja miten hienot kapeat ikkunat!), joka on nyt sisustettu ihanan värikkäällä taiteella, päivänvarjoilla, vanhoilla radioilla ja ties millä jännillä yksityiskohdilla. Ruokakin oli herkullista ja kohtuuhintaista.

Kivoin löytämäni kahvila taas oli alueen teemaan sopiva At Café, jonka alakerran seinät oli koristeltu värikkäillä julisteilla ja yläkerran tilat oli sisustettu vanhaa tehdashistoriaa korostaen.