Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy
Tänään on matkamme viimeinen päivä Tadžikistanin puolella, huomenna ylitetään raja Kirgisiaan. Ajamme koko päivän korkealla Pamirin valtatiellä, joka on iloksemme päällystetty, joskin silti kovin kuoppainen ja huonokuntoinen. Osia tiestä on vuosien saatossa korjailtu, osin se on edelleen alkuperäisessä vuoden 1934 kunnossaan. Tie kulkee täällä Kirgisian rajan tuntumassa korkeimmillaan eikä korkeusmittari putoa koko päivänä alle 3 900 metrin. Parhaimmillaan käydään 4 200 metrissä. Lämmintä on kymmenisen astetta.
Kirgisian läheisyys näkyy muutenkin jo selvästi. Ihmisten kasvonpiirteet ja vaatetus muuttuvat lähemmäksi mielikuvaani Keski-Aasian paimentolaisista. Kirgisialaiset miehet on erityisen helppo erottaa tadžikkimiehistä erikoisten korkeiden hattujensa ansiosta. Samoin näillä seuduilla alkaa ensimmäistä kertaa näkyä aiempaa suuremmassa määrin paimentolaisten jurttia, ja monessa paikassa on seinällä kaksi kelloa vierekkäin: toinen näyttää Tadžikistanin aikaa ja toinen Kirgisian (maiden välillä on tunnin aikaero).
Matkalla Bulunkulista Murgabiin pysähdymme muun muassa käsittämättömän kirkkaalla pyhällä Ak Balyk -lammella. Se miksi se on pyhä, ei ihan selviä meille, mutta yleensä lampi on kuulemma täynnä kirkkaanvalkoisia kaloja. Nyt ei näy ensimmäistäkään, onkohan kalojen olemassaolo ihan totta vai legendaa?
Jaa, mutta ehkä tässä taustalla tosiaan on jotain mystistä, sillä seuraavana päivänä, kun ajamme Murgabista poispäin kohti Kirgisian rajaa, selviää että tasankoa, joka levittäytyy heti Murgabin kaupungin ulkopuolella pidetään hyvin salaperäisenä ja outona alueena, paikallisena Area 51:nä. Jossain täällä tasankoa ympäröivillä vuorilla on kuulemma venäläisten salainen sotilastukikohta, jossa tehdään huippusalaisia kokeita. Alueella on nähty niin ufoja kuin koettu muitakin paranormaaleja ilmiöitä. On kuulemma esimerkiksi ihan yleistä, että alueella otetut kuvat häviävät kameroista! Ooh ja vau! Ja miksei mulle kerrottu tästä aikaisemmin, olisin ehdottomasti tullut tänne telttaan yöpymään ja ufoja bongailemaan!
Murgabin kaupungissa päivän kohokohta on paikalliset konttimarkkinat, joilla suurin osa myyjistä tuntuu olevan kirgiisejä. Myynnissä on vaikka mitä niistä korkeista hatuista elintarvikkeisiin – ja tietysti täällä on myös yksi kontillinen tuttua vihreää kultaa, vesimeloneja. Parasta antia on kuitenkin vain katsella ihmisiä ja markkinahumua.
Kaikki meistä odottavat tänään majoitukselta paljon. Viimeiset kolme yötä (Yamgissa, Langarissa ja Bulunkulissa) on nukuttu lattialla, peseytymismahdollisuudet on olleet välttäviä tai olemattomia ja kännykät ja kamerat kaipaavat virtaa eikä wifikään olisi pitkästä aikaa pahitteeksi. Kun sitten lopulta pääsemme hotelliimme (nimitys ”hotelli” sai meidät ehkä odottamaan liikoja) Murgabissa on meille varatut huoneet annettu aiemmin tulleelle seurueelle ja käy ilmi ettei luvattua wifiäkään löydy.
Meille löytyy lopulta toiset huoneet, mutta minä häviän huonelotossa ja saan vessattoman. Käytävällä sijaitsevista jaetuista suihkuista tulee vain kylmää vettä. Generaattorin tuottamalla sähköllä saa sentään laitteet ladattua huomista matkapäivää varten. Luksus saa siis edelleen odottaa ja sometauko jatkua.
<< Edellinen etappi Langarista Bulunkuliin
>> Seuraava etappi: Rajanylitys Kirgisiaan
meizi
27.8.2017 at 09:18Tuntuu uskomattoalta ajatella että ajelette jossain 4km korkeudessa.huikea matka ollut teillä…mun unelma matka 🙂
Emma
28.8.2017 at 08:10Niin tuntuu itsestänikin näin jälkeenpäin ajatellen! :O Toivottavasti pääset toteuttamaan unelmamatkasi!
Reissu-Jani
27.8.2017 at 14:45Oli mielestäni erittäin hieno matka, vaikka välillä olikin hieman ”haasteita” joko teiden tai majoituksen (wc:n) kunnon suhteen – mutta aika kuultaa muistot ja tällä hetkellä muistelen Bulunkulua lämmöllä. Samaiselta matkalta löytyy kuvia myös blogistani: http://reissujani.blogspot.fi/search/label/Tadzikistan
Onneksi jäimme vielä matkan jälkeen kymmeneksi päiväksi Keski-Aasiaan niin saimme hieman ”enemmän perspektiiviä” kolmen eri stanin (maan) kulttuureihin ja luontoon.
Emma
28.8.2017 at 08:12Joo, niinhän siinä on käynyt, että Bulunkul on noussut muistoissa yhdeksi matkan kohokohdista 🙂 Mä luin sun juttuja teidän ”jatkoilta” Kirgisiasta ja näytti kyllä aivan mahtavalta! Kirgisiaan haluaisin kyllä vielä joskus uudestaan!
Suunnaton
27.8.2017 at 18:17Jännä miten paljon maisemat on muuttuneet edellisiin päiviin verrattuna. Blogista välittyy myös se, että koko fiilis olisi muuttunut kovin erilaiseksi.
Tää postaus sai taas entistä enemmän miettimään, että tuollainen reissu olisi kiva tehdä!
Emma
28.8.2017 at 08:14Joo ja seuraavana päivänä maisemat vasta muuttuivatkin kun mentiin rajan yli Kirgisiaan! Yhtäkkiä kaikkialla oli ihan vihreää! Täytyy myöntää, että Kirgisiasta jäi mulle vielä Tadzikistaniakin paremmat fiilikset ja Kirgisian luontoa haluaisin päästä toistekin ihailemaan.
Ne Tammelat
28.8.2017 at 15:04Melkoisen karua, mutta myös niin kaunista! Voin kuvitella vaan, miten ”iloinen” yllätys lämpimän veden ja netin puute on siinä kohtaa, kun niitä kaipaa. Ainakin itsellä usein juuri nämä tällaiset koettelemukset ovat myös niitä, jotka jäävät parhaiten mieleen ja osaa taas arvostaa perusasioita paremmin.
Emma
29.8.2017 at 08:12Joo, mä oon siis niin someriippuvainen, että huhheijaa! Se mua tolla reissulla etukäteen eniten pelottikin, että mitä jos ei pääse pitkään aikaan nettiin! :O Tosi noloa ja oikeesti aika järkyttävää. No, mutta kyllä mä sitten toisaalta myös huomasin kun oli oltu jo useampi päivä ilman, että maailma ei oo kaatunut, mun aivot ei oo räjähtäneet tiedonpuutteesta ja maisematkin on ihan yhtä kauniit vaikka en pääse niitä kenellekään jakamaankaan. Silti – voi sitä juhlaa kun Kirgisian puolelle päästiin nettiin! 😀 😀
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
2.9.2017 at 20:40Siis huhhuh noita maisemia! Mun on kyllä pakko päästä matkalle tuonne ja pian! Varmasti ollut ihan mieletön kokemus sinulla tuo koko matka, sellainen seikkailu että muistaa varmaan loppuelämänsä. Ja nuo maisemat ovat vertaansa vailla, jotain niin erilaista kuin muualla!
Emma
4.9.2017 at 08:22Toivottavasti pääset! Oispa hienoa lukea sun kokemuksia näiltä samoilta kulmilta!
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
11.9.2017 at 08:57Vau, todellakin vähän erilaisia matkakuvia kuin yleensä! Ja nuo otsikkoittesi paikkojen nimet: ihan kuin jostain Taru sormusten herrasta 🙂
Emma
12.9.2017 at 09:15Haha, niin tosiaan onkin! 😀