Road trip Tadžikistanista Kirgisiaan alkaa!

Yhteistyössä Matkatoimisto Traveller Oy

Onneksi Turkish Airlinesin lento Istanbulista Dushanbeen laskeutuu keskellä pimeintä yötä, niin että kaupunkia ympäröiviä korkeita vuoria ei erota lentokoneen ikkunasta. Näiden vuorien keskelle laskeutuminen vaatii kuulemma nimittäin erityistä taitoa. Kun päivä valkenee, vuoret näkeekin sitten kaikkialla kaupungin horisontissa. Osa niistä on jo lumihuippuisia – seuraa matkan ensimmäinen wow-fiilis!

Vietämme  ensimmäisen päivän ennen roadtripin alkamista Dushanbessa, Tadžikistanin pääkaupungissa. Täällä voi tehdä vielä viime hetken ostoksia tulevaa seikkailua varten ja vaihtaa rahaa matkalle. Vuorilta ei automaatteja löydy.

Tänne tuloni syy ei kuitenkaan ole pääkaupungin basaarissa pyöriminen: tämä on lähtöpiste legendaariselle roadtripille seikkailijoiden Pamir Highwaylle, muinaiselle kamelikaravaanien reitille, maailman toiseksi korkeimmalle tielle! Aion seurata vanhaa Silkkitietä – nyt kiinalaisten 60-tonnisten rekkojen alla vähitellen murenevaa tietä seuraavat 2 000 kilometriä yhdessä pienen suomalaisryhmän ja paikallisoppaan kanssa. Juuri ennen lähtöä tajusin, etten tiedä yhtään mitä tuleman pitää – paitsi että nyt mennään totisesti mukavuusalueeni ulkopuolelle!

Raftem – eli tadžikiksi nyt mennään!

Heti kun ajamme ulos kaupungin porteista, maisemat muuttuvat karusta neuvostoarkkitehtuurista valtaviin peltoihin. Täällä viljellään muun muassa kirsikkaa, maissia, puuvillaa, omenaa ja luumua. Yksinvaltaisen presidentti Emomalii Rahmonin suuret kuvat (kuvissa presidentti työskentelee kansan parissa puuvillapelloilla, maistaa satoa, käskee joukkoja ja mitä milloinkin) tervehtivät meitä tien varsilla vähintään kilometrin välein. Maantiellä ajelee vastaan meloneilla ja tomaateilla täyteen lastattuja ladoja ja opeleita.

Meloneista puheen ollen, olen tullut paratiisiin! Vesimelonisesonki on juuri nyt kuumimmillaan ja meloneilla täytettyjä rekkoja, traktoreita ja takakontteja on parkkeerattuna lähes jokaiseen kadunkulmaan. Myös torit ja basaarit pullistelevat tummanvihreistä herkkupalloista ja tien varsilla pikkupojat ovat asettaneet melonikasan odottamaan ohiajavia ostajia puun varjoon. Ajamme myös melonin muotoisen teehuoneen ohi ja saamme kuulla paikallisoppaalta, että vesimeloneille on maassa pyhitetty ihan oma juhlapäivänsäkin.

Ensimmäinen etappi Dushanbe – Kalai-Khumb

Roadtripimme ensimmäinen etappi Dushanbesta Kalai-Khumbiin on pituudeltaan 370 kilometriä. Ajamme läpi maalaismaisemien ja pienten kylien. Tie nousee heti Dushanben ulkopuolella ensin 1 200 metrin korkeuteen ja laskee sitten 600 metriin. Korvat menevät lukkoon. Ylös, alas, oikealle ja vasemmalle kiemurtelevat vuoristotiet tulevat tutuiksi heti ensimmäisenä matkapäivänä. Tien varsilla ratsastaa pikkupoikia aaseilla ja paimenet paimentavat pieniä vuohilaumojaan kuivilla vuorenrinteillä. Välillä pitää jarruttaa kun tiellä löntystää lehmiä. Ajoa hidastavat silloin tällöin myös valtavissa olkikuormissa puksuttelevat traktorit.

Korkein sola, jonka ylitämme ensimmäisenä päivänä on 2 000 metrissä. Solan kautta kulkevaa tietä korjataan maanvyörymän jäljiltä ja se on auki liikenteelle vain muutaman tunnin ajan. Pari päivää myöhemmin solan ylityksen jälkeen kuulemme, että tiellä on ollut uusi maanvyörymä ja se on kokonaan suljettu. Solan jälkeen tiet käyvät entistä kapeammiksi ja kiharaisemmiksi. Matka etenee keskimäärin 20 kilometriä tunnissa ja välillä pitää sulkea silmät ja ajatella jotain ihan muita mukavampia juttuja kuin satojen metrien pystysuoraa pudotusta 10 sentin päässä auton renkaista. Meidät hetkeä aikaisemmin solan leveällä kohdalla ohittanut täyteen lastattu jeeppi on seuraavassa mutkassa ajanut ruttuun pieneen sillankaiteeseen. Onneksi se on pysähtynyt kaiteeseen!

Retkilounas (note to self: suklaapatukat ei ole kaikkein kätevintä evästä 40 asteen helteessä) syödään Tadžikistania ja Afganistania erottavan rajajoen törmällä solasta alas laskeutuvassa laaksossa. Afganistanin läheisyydessä riittää ihmeteltävää ensimmäisinä päivinä, kunnes rajan seuraaminen käy ihan jokapäiväiseksi jutuksi. Ensimmäiset näkymät Afganistaniin olivat joka tapauksessa mykistävän kauniit:

Elämä Afganistanin puolella näytti ihan samanlaiselta kuin omalla puolellammekin. Naiset kulkivat kauniissa värikkäissä vaatteissa, lapset leikkivät pihoilla, miehet paimensivat karjaa. Rajan toisella puolella näkyy myös liikennettä – aaseja, mopoja ja autoja – ihan saman verran kuin Tadžikistanissakin. Eli yhtä vähän. Maasto Afganistanin puolella on todella vehreää, jotkin kylät näyttävät suorastaan keitailta karussa vuoristomaisemassa.

Roadtripin ensimmäisen yön vietimme majatalossa Kalai-Khumbissa noin 1 200 metrin korkeudessa rajajoen törmällä. Illalla kävelin pienen kylän keskustaan. Sen keskipisteenä tuntuivat olevan kolme melonirekkaa, joiden ympärillä kävi kova kuhina.

Kylän lapset juoksivat perässäni ja useampi joukko pysäytti minut kysyäkseen”what’s your name” tai jotakin muuta koulussa englannintunnilla opittua. Tämä joukkio halusi myös tietää mikä minusta tulee isona – oli muuten hankala kysymys (päädyin vastaamaan, että eläinlääkäri)!

>> Seuraava etappi: reitin pelottavimmat 240 kilometriä Kalai-Khumbista Khorogiin.