Ranska

Normandian upea rannikko

11.9.2022

Olen jo vuosia haaveillut Normandian valkoisista kallioista, Mont Saint-Michelin vuoroveden ympäröimästä luostarisaaresta, ja ajelusta pitkin Atlantin rannikon teitä pienten kylien läpi. Tänä kesänä haave toteutui, ja oikeastaan se vielä kasvoi syödessä – kiersin nimittäin pitkin paitsi Normandian niin myös Bretagnen rannikkoa! Upeita maisemia, aivan hurmaavia ja huimaavia paikkoja kesälomareissun täydeltä! Mutta Bretagnesta lisää omassa jutussaan kunhan pääsen sinne asti, ensin haluan palata Normandian muistoihin, niihin valkoisiin kalliohin, vuoroveden ihmeisiin ja ihaniin maisemiin!

Normandian valkoiset kalliot

Laskeuduimme Pariisiin aikaisin aamulla ja saimme kentältä nopeasti vuokra-auton alle. Navigaattoriin syötettiin heti ensimmäiseksi kohteeksi rannikon Fécamp, jossa olin etukäteen lukenut avautuvan parhaat näkymät Atlantin rannikon valkoisille kallioille. Ja totta tosiaan, maisema ei pettänyt!


20220730_140039
20220730_140508
20220730_134948


Ylhäälle kallioiden laelle pääsi Fécampissa ajamaan helposti. Auton sai jätettyä parkkiin ja kävelypolkuja pitkin olisi päässyt patikoimaan vaikka kuinka pitkälle upeille näköalapaikoille. Ainoastaan se jäi harmittamaan, että kuvittelin vielä tässä vaiheessa, että näen valkoisia kallioita vielä lisääkin – jos olisin tajunnut, että tämä todellakin oli ihan ylivertainen näköalapaikka niille, olisin viettänyt täällä tuntikausia ja lähtenyt patikoimaan pidemmälle. Maisemat ylhäältä olivat joka tapauksessa huikeat ja heti tämän meidän ekan pysähdyksen jälkeen tuntui, että vaikka en näkisi mitään muuta kuin tämän maiseman, niin reissu olisi ollut tekemisen arvoinen.

Ajoimme seuraavaksi Fécampista lyhyen matkan päähän Étretatin pikkukaupunkiin, joka on myös valkoisten kallioiden aluetta. Ero Fécampiin oli kuitenkin kuin yöllä ja päivällä – 100 – 0 Fécampin eduksi. Étretatin keskustan uimarannalta näkee erikoisen ”norsunkärsäkallion” ja rannalta voisi myös kiivetä kallioille, mutta tämä maisema ja ryysis ei kyllä sytyttänyt yhtään. Pienen kaupungin keskusta oli tupaten täynnä ihmisiä uimarenkaiden ja -patjojen kanssa, kapeat yksisuuntaiset kadut oli parkkeerattu täyteen autoja. Keski-Euroopan lomakausi oli selkeästi pyörähtänyt heinäkuun viimeisenä viikonloppuna käyntiin, ja jostain kumman syystä Étretat tuntui olevan kovemmassa maineessa matkailijoiden keskuudessa kuin Fécamp ja kaikki olivat päättäneet tulla tänne. No, sain sentään Étretatissa herkullisen pistaasipehmiksen pettymystä parantelemaan.


20220730_162131
20220730_160950


Illaksi Honfleuriin

Illaksi ajoimme Honfleurin pikkukaupunkiin. Aikaisen aamulennon ja koko päivän ajamisen aikaansama väsymys painoi, mutta kaupunki oli niin viehättävä – ja simpukkaillallinen satamassa niin herkullinen – että jaksoimme vielä kierrellä illan Honfleurin kapeita kujia. Täällä olisi ollut kiva viettää vaikka parikin yötä!


20220730_200131
20220730_200247
20220730_200708
Satamaan oli parkkeerannut myös sympaattinen osteribaarivene
20220730_200750
20220731_092124
Honfleurin pieni satamamajakka
20220730_201552
20220730_202955
20220730_203012
20220730_190945
Heti ensimmäisestä illallisesta lähtien löysimme molemmat suosikkimme: minä taisin syödä simpukoita reissussa joka päivä ja pikkuveli ihastui perinteisiin täytettyihin tattarilettuihin
20220730_195846
Jälkkäriksi oli pakko maistaa camembert-jäätelöä, mutta kuten arvata saattaa, se oli aivan kamalaa.


Normandian maihinnousun tapahtumapaikoilla

Seuraavan päivän agendalla oli pikkuveljen valitsemia sotahistoriakohteita. Overlord Museum (erikoinen nimi tulee Normandian maihinnousun Overlord-koodinimestä) kertoo maihinnousun vaiheista liittoutuneiden joukkojen maihinnoususta aina Pariisin vapauttamiseen asti.


20220731_130857
20220731_130159
20220731_130749
20220731_131500
Normandian maihinnousun veteraanien kuvat ja tarinat olivat pysäyttäviä


Overlord Museum on lyhyen matkan päässä kuuluisasta Amerikkalaisesta hautausmaasta. Alue on valtava ja vaikuttava: tänne on haudattu lähes 10 000 amerikkalaista Normandian maihinnousussa ja sen jälkeen vuonna 1944 taisteluissa kuollutta sotilasta, ja heille jokaiselle on pystytetty samanlainen valkoinen risti. Ristejä on silmänkantamattomiin, ja niiden takana aukeaa meri ja ranta, joka koitui niin monen sotilaan kohtaloksi. Hautausmaalle on myös pystytetty muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien niiden sotilaiden nimet, joiden ruumiita ei koskaan löydetty.


20220731_140249
20220731_141235


Omaha Beach, se varsinainen maihinnousun näyttämö, on nykyään paitsi muistomerkki ja sotahistoriasta kiinnostuneiden ehdoton vierailukohde, myös ihan tavallinen, kaunis uimaranta. On varsin erikoinen fiilis kävellä tällä kauniilla, kaukaisuuteen ulottuvalla pitkällä hiekkarannalla, jossa lapsiperheet tekevät hiekkalinnoja, ja kuvitella mereltä vyöryvät sotalaivat ja -joukot. Kuvitella, että juuri siinä missä minä seison tänään, tapahtui jotain historiaa mullistavaa 78 vuotta sitten.


20220731_145626
P7311579
P7311571


Seuraavana päivänä kävimme vielä Airborne Museumissa, joka kertoi maihinnoususta laskuvarjojoukkojen näkökulmasta. Museo oli todella hienosti ja mukaansatempaavasti rakennettu, kannattaa käydä! Museo on rakennettu Sainte-Mère-Eglisen kylään, jonka kirkontorniin eräs laskuvarjojääkäri jäi maihinnousun alkaessa D-Daynä roikkumaan. Kyseinen sotilas, John Steele, sai nimensä historiankirjoihin: hän selvisi alas kirkontornista, joutui saksalaisten vangiksi, mutta onnistui pakenemaan, ja oli lopulta yksi harvoista maihinnoususta hengissä selvinneistä laskuvarjojääkäreistä. Tänäkin päivänä Sainte-Mère-Eglisen kirkontornissa roikkuu muuten aidonkokoinen John Steele -nukke.


20220801_102119
20220801_104120
20220801_103028
IMG-20220801-WA0002
Kappas, tutun näköinen laskuvarjojääkäri!

Normandian reissun ensimmäinen majakka

Reissun ensimmäinen varsinainen majakka, jos Honfleurin pientä satamamajakkaa ei lasketa, löytyi Barfleurista. Ainakin yhtä onnekas löytö olivat myös majakan lähellä laiduntaneet aasit – jotka olivat kyllä selkeästi tottuneet ohikulkeviin potentiaalisiin rapsuttelijoihin.


20220731_184643
20220731_184515
20220731_184518


Itse Barfleurin pikkukylää oli kehuttu kovin kauniiksi, mutta harmaa ilma ja laskuvesi vähän verottivat näkymiä. Vuorovesi sinänsä on kyllä ilmiö, jota rakastan, ja joka saa minut aina ja ikuisesti hämmentymään ja ihastumaan. Oli siis kyllä toisaalta hienoa nähdä näinkin iso satama-allas kokonaan ilman vettä!


20220731_190945
20220731_190257
P7311618


Jäimme pitkäksi toviksi katselemaan paikallista koiraa, joka otti ilon irti laskuvedestä omalla tavallaan. Se juoksi portaat satamasta alas merenpohjaan ja kirmaili pitkin mutaa ja lätäköitä minkä tassuistaan pääsi!


P7311626
P7311621
P7311632
P7311630
20220731_195913
Söimme Barfleurissa pienessä kalaravintolassa simpukat ja kalakeiton
20220731_203056
Illallisen aikana, eli noin tunnissa, vesi oli palannut peittämään merenpohjan satamassa
20220731_203059


Vietimme yhden yön ihan Normandian sotahistoriallisten kohteiden nurkilla Château de Quinévillessä lähellä Sainte-Mère-Eglisen kylää. Tiesimme toki etukäteen, että olimme varanneet yön jonkin sortin linnasta tai kartanosta, mutta kohteessa odotti kyllä silti varsin positiivinen yllätys! Kartano itsessään on upea ja sen lisäksi palvelu ja vastaanotto oli aivan käsittämättömän lämmintä. Meillä oli varattuna yksi huone ilman aamupalaa, mutta koska huoneita oli vapaana halusi kartanon emäntä tarjota meille omat huoneet (reissukaverinani oli siis pikkuveljeni) ja lopulta myös aamupalan! Suurensuuri ja lämmin suositus tälle paikalle!


20220801_090329
20220801_075956
20220801_091020
Salaisesta puutarhasta löytyi myös uima-allas, josta emme harmillisesti ehtineet nauttia

Normandian helmi: Mont Saint-Michelin luostarisaari

Viimeinen kohteemme Normandian puolella oli jo vuosia haaveissani siintänyt Mont Saint-Michelin erikoinen luostarisaari. Kaikki kehut tämän kohteen osalta pitävät todellakin paikkansa: se on uskomattoman kaunis ja jotenkin aivan taianomainen. Merestä nouseva keskiaikainen satulinna. Kaikkein erikoisimmaksi tämän paikan tekee se, että nousuvedellä kyseessä todellakin on saari, jota meri ympäröi joka puolelta, ja laskuvedellä taas linnoitukselle voi vaikka kävellä merenpohjaa pitkin. Nykyään ei tosin tarvitse – mantereelta perille saakka on rakennettu puinen kävelysilta, joka pysyy nousuvedelläkin merenpinnan yläpuolella.

Mont Saint-Michelin suosio yllätti, vaikka se onkin täysin ymmärrettävää. Ihmisiä oli valtavasti. Ja kaikki muutkin olivat meidän laillamme ajatelleet ”järkevästi” ja tulleet paikalle aikaisin aamulla, sillä huomasimme, että iltapäivällä olisi lopulta ollut rauhallisempaa kuin aamupäivällä.

Autot jätetään täällä noin 3 kilometrin päähän maksullisille parkkipaikoille, ja perille saarelle pääsee joko kävellen, ilmaisilla sähköbusseilla (joihin pitää kuitenkin jonottaa) tai lisämaksusta hevoskärryillä. Vierailuun kannattaa siis varata aikaa. Paikan päälle itse saareen ei ole pääsymaksua. Vanhoilla kujilla ja linnanmuureilla saa kierrellä maksutta. Varsinaiseen luostariin ylhäällä kukkulan päällä on erillinen pääsymaksu.


20220801_155609

20220801_135739
Linnoituksessa on myös muutamia ravintoloita
20220801_154251

20220801_140138
20220801_154846
20220801_154528
20220801_154323
20220801_161359
Kävellen ehtii ihailla näitä upeita maisemia rauhassa
P8011665
Lampaat laiduntavat mantereen puolen nurmikentillä
P8011672


Mont Saint-Michel on paikka, johon haluan vielä joskus palata uudelleen. Vaikka viivyimme täällä puoli päivää, ei linnoituksesta ehtinyt vielä saada kuin pienen maistiaisen. Päivä oli kuuma ja halusimme ehtiä vielä illaksi seuraavaan kohteeseen, joten emme kiivenneet ihan ylös asti. Haluan lisäksi ehdottomasti päästä näkemään luostarisaaren nousuveden aikaan. Täällä voisi myös yöpyä, linnoituksessa on muutama hotelli. Ja kuinka tunnelmallista täällä olisi vaikka talvella! Tämä ei jää siis tähän!


  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    12.9.2022 at 06:57

    Tosi kivalta näyttää tuo Honfleurin rantakatu ja satama. Itselleni tulee Normandiasta aina mieleen juurikin tuo maihinnousu, jonka vuoksi paikka kiinnostaa. Olen myös siinä uskossa, että paikka on kuuluisa myös siidereistään, mutta niistä en niin perusta. Aikamoinen tuo Barfleurin laskuvesi, enpä muista, että ihan vastaavaa olisi tullut missään vastaan.

    • Reply
      emma
      19.9.2022 at 22:12

      Joo, totta, siiderialue on Normandiassa myös! Muutaman kerran maistettiin paikallista siideriä (ja omenamehua) – oli hyvää, mutta yllättävän arvokasta myös!

Leave a Reply