Normandian upea rannikko

Olen jo vuosia haaveillut Normandian valkoisista kallioista, Mont Saint-Michelin vuoroveden ympäröimästä luostarisaaresta, ja ajelusta pitkin Atlantin rannikon teitä pienten kylien läpi. Tänä kesänä haave toteutui, ja oikeastaan se vielä kasvoi syödessä – kiersin nimittäin pitkin paitsi Normandian niin myös Bretagnen rannikkoa! Upeita maisemia, aivan hurmaavia ja huimaavia paikkoja kesälomareissun täydeltä! Mutta Bretagnesta lisää omassa jutussaan kunhan pääsen sinne asti, ensin haluan palata Normandian muistoihin, niihin valkoisiin kalliohin, vuoroveden ihmeisiin ja ihaniin maisemiin!

Normandian valkoiset kalliot

Laskeuduimme Pariisiin aikaisin aamulla ja saimme kentältä nopeasti vuokra-auton alle. Navigaattoriin syötettiin heti ensimmäiseksi kohteeksi rannikon Fécamp, jossa olin etukäteen lukenut avautuvan parhaat näkymät Atlantin rannikon valkoisille kallioille. Ja totta tosiaan, maisema ei pettänyt!

Ylhäälle kallioiden laelle pääsi Fécampissa ajamaan helposti. Auton sai jätettyä parkkiin ja kävelypolkuja pitkin olisi päässyt patikoimaan vaikka kuinka pitkälle upeille näköalapaikoille. Ainoastaan se jäi harmittamaan, että kuvittelin vielä tässä vaiheessa, että näen valkoisia kallioita vielä lisääkin – jos olisin tajunnut, että tämä todellakin oli ihan ylivertainen näköalapaikka niille, olisin viettänyt täällä tuntikausia ja lähtenyt patikoimaan pidemmälle. Maisemat ylhäältä olivat joka tapauksessa huikeat ja heti tämän meidän ekan pysähdyksen jälkeen tuntui, että vaikka en näkisi mitään muuta kuin tämän maiseman, niin reissu olisi ollut tekemisen arvoinen.

Ajoimme seuraavaksi Fécampista lyhyen matkan päähän Étretatin pikkukaupunkiin, joka on myös valkoisten kallioiden aluetta. Ero Fécampiin oli kuitenkin kuin yöllä ja päivällä – 100 – 0 Fécampin eduksi. Étretatin keskustan uimarannalta näkee erikoisen ”norsunkärsäkallion” ja rannalta voisi myös kiivetä kallioille, mutta tämä maisema ja ryysis ei kyllä sytyttänyt yhtään. Pienen kaupungin keskusta oli tupaten täynnä ihmisiä uimarenkaiden ja -patjojen kanssa, kapeat yksisuuntaiset kadut oli parkkeerattu täyteen autoja. Keski-Euroopan lomakausi oli selkeästi pyörähtänyt heinäkuun viimeisenä viikonloppuna käyntiin, ja jostain kumman syystä Étretat tuntui olevan kovemmassa maineessa matkailijoiden keskuudessa kuin Fécamp ja kaikki olivat päättäneet tulla tänne. No, sain sentään Étretatissa herkullisen pistaasipehmiksen pettymystä parantelemaan.

Illaksi Honfleuriin

Illaksi ajoimme Honfleurin pikkukaupunkiin. Aikaisen aamulennon ja koko päivän ajamisen aikaansama väsymys painoi, mutta kaupunki oli niin viehättävä – ja simpukkaillallinen satamassa niin herkullinen – että jaksoimme vielä kierrellä illan Honfleurin kapeita kujia. Täällä olisi ollut kiva viettää vaikka parikin yötä!

Normandian maihinnousun tapahtumapaikoilla

Seuraavan päivän agendalla oli pikkuveljen valitsemia sotahistoriakohteita. Overlord Museum (erikoinen nimi tulee Normandian maihinnousun Overlord-koodinimestä) kertoo maihinnousun vaiheista liittoutuneiden joukkojen maihinnoususta aina Pariisin vapauttamiseen asti.

Overlord Museum on lyhyen matkan päässä kuuluisasta Amerikkalaisesta hautausmaasta. Alue on valtava ja vaikuttava: tänne on haudattu lähes 10 000 amerikkalaista Normandian maihinnousussa ja sen jälkeen vuonna 1944 taisteluissa kuollutta sotilasta, ja heille jokaiselle on pystytetty samanlainen valkoinen risti. Ristejä on silmänkantamattomiin, ja niiden takana aukeaa meri ja ranta, joka koitui niin monen sotilaan kohtaloksi. Hautausmaalle on myös pystytetty muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien niiden sotilaiden nimet, joiden ruumiita ei koskaan löydetty.

Omaha Beach, se varsinainen maihinnousun näyttämö, on nykyään paitsi muistomerkki ja sotahistoriasta kiinnostuneiden ehdoton vierailukohde, myös ihan tavallinen, kaunis uimaranta. On varsin erikoinen fiilis kävellä tällä kauniilla, kaukaisuuteen ulottuvalla pitkällä hiekkarannalla, jossa lapsiperheet tekevät hiekkalinnoja, ja kuvitella mereltä vyöryvät sotalaivat ja -joukot. Kuvitella, että juuri siinä missä minä seison tänään, tapahtui jotain historiaa mullistavaa 78 vuotta sitten.

Seuraavana päivänä kävimme vielä Airborne Museumissa, joka kertoi maihinnoususta laskuvarjojoukkojen näkökulmasta. Museo oli todella hienosti ja mukaansatempaavasti rakennettu, kannattaa käydä! Museo on rakennettu Sainte-Mère-Eglisen kylään, jonka kirkontorniin eräs laskuvarjojääkäri jäi maihinnousun alkaessa D-Daynä roikkumaan. Kyseinen sotilas, John Steele, sai nimensä historiankirjoihin: hän selvisi alas kirkontornista, joutui saksalaisten vangiksi, mutta onnistui pakenemaan, ja oli lopulta yksi harvoista maihinnoususta hengissä selvinneistä laskuvarjojääkäreistä. Tänäkin päivänä Sainte-Mère-Eglisen kirkontornissa roikkuu muuten aidonkokoinen John Steele -nukke.

Normandian reissun ensimmäinen majakka

Reissun ensimmäinen varsinainen majakka, jos Honfleurin pientä satamamajakkaa ei lasketa, löytyi Barfleurista. Ainakin yhtä onnekas löytö olivat myös majakan lähellä laiduntaneet aasit – jotka olivat kyllä selkeästi tottuneet ohikulkeviin potentiaalisiin rapsuttelijoihin.

Itse Barfleurin pikkukylää oli kehuttu kovin kauniiksi, mutta harmaa ilma ja laskuvesi vähän verottivat näkymiä. Vuorovesi sinänsä on kyllä ilmiö, jota rakastan, ja joka saa minut aina ja ikuisesti hämmentymään ja ihastumaan. Oli siis kyllä toisaalta hienoa nähdä näinkin iso satama-allas kokonaan ilman vettä!

Jäimme pitkäksi toviksi katselemaan paikallista koiraa, joka otti ilon irti laskuvedestä omalla tavallaan. Se juoksi portaat satamasta alas merenpohjaan ja kirmaili pitkin mutaa ja lätäköitä minkä tassuistaan pääsi!

Vietimme yhden yön ihan Normandian sotahistoriallisten kohteiden nurkilla Château de Quinévillessä lähellä Sainte-Mère-Eglisen kylää. Tiesimme toki etukäteen, että olimme varanneet yön jonkin sortin linnasta tai kartanosta, mutta kohteessa odotti kyllä silti varsin positiivinen yllätys! Kartano itsessään on upea ja sen lisäksi palvelu ja vastaanotto oli aivan käsittämättömän lämmintä. Meillä oli varattuna yksi huone ilman aamupalaa, mutta koska huoneita oli vapaana halusi kartanon emäntä tarjota meille omat huoneet (reissukaverinani oli siis pikkuveljeni) ja lopulta myös aamupalan! Suurensuuri ja lämmin suositus tälle paikalle!

Normandian helmi: Mont Saint-Michelin luostarisaari

Viimeinen kohteemme Normandian puolella oli jo vuosia haaveissani siintänyt Mont Saint-Michelin erikoinen luostarisaari. Kaikki kehut tämän kohteen osalta pitävät todellakin paikkansa: se on uskomattoman kaunis ja jotenkin aivan taianomainen. Merestä nouseva keskiaikainen satulinna. Kaikkein erikoisimmaksi tämän paikan tekee se, että nousuvedellä kyseessä todellakin on saari, jota meri ympäröi joka puolelta, ja laskuvedellä taas linnoitukselle voi vaikka kävellä merenpohjaa pitkin. Nykyään ei tosin tarvitse – mantereelta perille saakka on rakennettu puinen kävelysilta, joka pysyy nousuvedelläkin merenpinnan yläpuolella.

Mont Saint-Michelin suosio yllätti, vaikka se onkin täysin ymmärrettävää. Ihmisiä oli valtavasti. Ja kaikki muutkin olivat meidän laillamme ajatelleet ”järkevästi” ja tulleet paikalle aikaisin aamulla, sillä huomasimme, että iltapäivällä olisi lopulta ollut rauhallisempaa kuin aamupäivällä.

Autot jätetään täällä noin 3 kilometrin päähän maksullisille parkkipaikoille, ja perille saarelle pääsee joko kävellen, ilmaisilla sähköbusseilla (joihin pitää kuitenkin jonottaa) tai lisämaksusta hevoskärryillä. Vierailuun kannattaa siis varata aikaa. Paikan päälle itse saareen ei ole pääsymaksua. Vanhoilla kujilla ja linnanmuureilla saa kierrellä maksutta. Varsinaiseen luostariin ylhäällä kukkulan päällä on erillinen pääsymaksu.

Mont Saint-Michel on paikka, johon haluan vielä joskus palata uudelleen. Vaikka viivyimme täällä puoli päivää, ei linnoituksesta ehtinyt vielä saada kuin pienen maistiaisen. Päivä oli kuuma ja halusimme ehtiä vielä illaksi seuraavaan kohteeseen, joten emme kiivenneet ihan ylös asti. Haluan lisäksi ehdottomasti päästä näkemään luostarisaaren nousuveden aikaan. Täällä voisi myös yöpyä, linnoituksessa on muutama hotelli. Ja kuinka tunnelmallista täällä olisi vaikka talvella! Tämä ei jää siis tähän!