Tampereen Muumimuseo ja Ravintola Tuhto

Tampereen uusi Muumimuseo on upea! Hämärään näyttelytilaan astuu sisään kuin jännittävään muumisatuun, ja mielikuvitus on helppo päästää harhailemaan pyrstötähtien, taikatalvien ja eriskummallisten satuhahmojen maailmaan. Täydet pisteet näyttelyn suunnittelusta ja toteutuksesta!

Muumimuseo on rakennettu kahteen kerrokseen ja parhaat palat löytyvätkin alakerrasta kunhan olet ensin kiertänyt yläkerran pienemmän tilan. Näyttely on järjestetty niin, että sen voi kiertää muumikirjojen julkaisuajankohdan mukaan alkaen Muumit ja suuri tuhotulva -kirjan alkuperäisistä kuvituksista vuodelta 1945 (niissä ”esimuumit” ovat vielä huomattavasti nykyistä laihempia otuksia) aina vuonna 1980 julkaistuun Outo vieras Muumitalossa -kirjaan. Näyttely sisältää runsaasti Tove Janssonin piirroksia ja luonnoksia, mutta kaikkein parasta ovat Tuulikki Pietilän tekemät lukuisat hauskat pienoismallit ja kuvaelmat eri muumikirjojen tarinoista. Ne ovat niin aidon näköisiä ja kutsuvia, että tekisi mieli hypätä mukaan muumiperheen seikkailuihin! Ja mitä upeita yksityiskohtia!

”Noin siinä käy, kun lellittelee mörköjä ja luulee voivansa ystävystyä merihevosten kanssa.” -Pikku Myy

Olen itse kasvanut pienestä pitäen muumikirjoja iltasaduiksi kuunnellen ja varmaan myöhemmin oppinut lukemaankin niiden myötä. Muumimuseossa käynti oli siis minulle myös kuin matka lapsuuteen ja yli 30 vuoden takaisiin tunnelmiin. Jokaisen muumikuvaelman luona muistin, mitä tunteita tai ajatuksia tarina oli herättänyt minussa lapsena. Miten jännittävä ja salaperäinen oli Muumitalon hämärä kellari tai kaakeliuunin takana asunut esi-isä, miten surullinen oli tarina talvella jäätyneestä oravasta ja miten huikean kiehtovia Muumipapan tarinat meriltä.

”Koko huone oli muuttunut kylmäksi, joka nurkasta veti, ja äkkiä kummitus aivasti. En tiedä, miltä teistä olisi tuntunut, mutta minun kunnioitukseni sitä kohtaan laski heti paikalla.” -Muumipappa

Muumimuseossa ei tekijänoikeudellisista syistä saa ottaa lähikuvia teoksista, siksi tässä on vain alla olevat teaserit. Käy itse tutkimassa kaikki upeat yksityiskohdat!

Illallinen Ravintola Tuhtossa

Museovierailun jälkeen jäimme illalliselle Tampere-talon Tuhto-ravintolaan. Ravintola on saanut nimensä Muumilaakson marraskuu -kirjassa esiintyvän Tuhton mukaan: Tuhto on pieni homssu, joka majailee yleensä Hemulin veneen alla ja pitää tervan tuoksusta ja sateen ropinasta. Nimeä lukuunottamatta kyseessä ei kuitenkaan ole mikään teemaravintola – mikä on periaatteessa mielestäni ihan oikea ratkaisu kun ravintola palvelee muitakin Tampere-talon vieraita kuin museokävijöitä, mutta toisaalta ravintola menettää kyllä isot rahat kun ei tarjoa muumifaneille edes vähän instagrammattavaa esimerkiksi vaikka Muumi-latten tai leivoksen muodossa.

”Ruoanlaitosta esimerkiksi voi tulla hyvin jännittävää, jos kuvittelee olevansa haaksirikkoutunut!” – Muumimamma

Valitsin listalta Keittiömestari Kärkkäisen päivän kalan, joka oli tällä viikolla paistettua nieriää tillibearnaisekastikkeella polentan ja kantarellien kanssa. Polenta kalan kaverina vielä tilausvaiheessa epäilytti hiukan, mutta se sopi nieriälle mainiosti. Muutenkin annos oli täydellisen herkullinen ja maut tasapainossa. Ainoa moitteeni koskee annoksen kokoa, sillä mielikuvani ravintolasta oli enemmänkin laadukas bistro kuin fine dining -paikka, ja sen perusteella olisin odottanut hiukan tuhdimpaa annosta. Ilman jälkiruokaa olisin jäänyt nälkäiseksi.

Jälkiruuaksi tilasin suolakaramellikakkua popcornjäätelöllä. Annos oli todella kaunis ja nyt kokoakin löytyi! Itse tehty jäätelö oli herkullista, kakku taas olisi saanut minun makuuni olla vaikka vielä hiukan suolaisempaakin.

Herkullisen ruuan lisäksi plussaa tulee iloisesta ja aidosta asiakaspalvelusta ja kauniista, uniikista kattauksesta. Tulen varmasti sekä Muumimuseoon että Tuhtoon toistekin!

”Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.” – Muumipappa