Monaco – Michelin-ravintolassa miljonäärien minivaltiossa

Monaco on se ”pakollinen” päiväretkikohde Nizzasta: siitä saa helposti uuden maan käytyjen listaan (passiinkin saa halutessaan leiman turistitoimistosta) ja pääsee ihmettelemään ökyluksusta ja rikkaiden kummallisuuksia koko rahan edestä. Ja miksikäs ei, kun Nizzasta Monacoon pääsee junalla parissakymmenessä minuutissa ja muutamalla eurolla!

Vaikka ollaan miljonäärien maaperällä, ei Monacossa välttämättä tarvitse kuluttaa päiväretkellä yhtään sen enempää rahaa kuin kuluisi Nizzassakaan – kukaan ei pakota shoppailemaan niihin merkkiliikkeisiin eikä juomaan huvijahdille shamppanjaa jos ei huvita. Minua kuitenkin kutkutteli saada edes pieni maistiainen rikkaiden ja kuuluisien elämästä sen kerran kun Monacossa olin, joten päätin aloittaa edes syömällä kunnolla – Michelin-tähden ravintolassa.

Michelin-tähtilounaalla Monacossa

Olen jo aiemminkin tainnut mainostaa tätä vinkkiä, jonka olen havainnut toimivaksi monessa kaupungissa ja huippuravintolassa ympäri maailmaa: jos à la carte on liian kallis, mene lounaalle! Lounasmenu on yleensä aina ravintoloissa kohtuuhintainen tai jopa halpa, jopa sellaisissa joihin ei olisi varaa mennä illalliselle ilman lottovoittoa. Näin myös Monacon yhden Michelin-tähden Yoshissa.

Varasin siis itselleni pöydän kolmen ruokalajin lounaalle, joka maksoi 45 euroa (sen lisäksi maksoin kivennäisvedestä 9 euroa). Varausvahvistuksen yhteydessä sain myös pukeutumisohjeet, jotka toivat perusturistin arkeen vähän lisää jännitystä:

Code vestimentaire:
Le port du costume et de la cravate n’est pas obligatoire mais une tenue élégante est tout de même demandée. Les t-shirts, polos, shorts, bermudas, maillots de bain et autres baskets et tongs sont interdits.

Yleensähän en edes varaudu kaupunkilomalle millään farkkuja ja tennareita kummemmilla kamppeilla, mutta onneksi olin ottanut Nizzaan mukaan sentään yhden mekon, eli se oli oleva nyt se élégante asuni.

Yoshi on japanilainen ravintola Metropole-hotellin yhteydessä. Sen edullisin lounasmenu sisälsi alkuruuan, pääruan ja jälkiruuan muutamien vaihtoehtojen joukosta itse valittuna, misokeiton sekä ruuan kanssa naposteltavaksi edamame-papuja ja loppuun Yoshin omia suklaita ja pikkuleipiä.

Palvelu pelasi viiden tähden arvoisesti heti eteisestä alkaen koko lounaan ajan. Tosin ehkä se kahdeskymmenes ”how’s your lunch” oli jo vähän liikaa. It’s just fine thanks (wish you’d stop asking already)!

Monaco ei ole kävelijän kaupunki

Mitä muuta Monacossa ehtii päiväretkellä? No, kannattaa ainakin harkita kaksi kertaa kiertääkö kaupunkia kävellen vai esimerkiksi hop on hop off -bussilla. Nimittäin vaikka etäisyydet eivät kartasta katsottuna näytä mahdottomilta, niin Monaco on täynnä korkeuseroja ja tietyömaita. Sain esimerkiksi kulumaan yhden kilometrin matkaan juna-asemalta lounasravintolaani kävellen puoli tuntia. Juna-asemalla huomasin liian myöhään tulleeni ulos sen väärästä päästä, sen jälkeen eksyin jonnekin maanalaisiin alikulkutunneleihin, kiipesin turhaan jyrkkiä mäkiä, koska en löytänyt sisäänkäyntiä hissille… ja huh, saavuin hiestä märkänä lopulta puolen tunnin jälkeen juuri ajoissa pöytävaraukselleni. Olin varmaan tosi élégante.

Kävellä toki voi jos haluaa ja varautuu hyvillä kengillä, sinänsä jalankulkijan infra on kunnossa ja kai ne tietyötkin joskus valmistuvat. Vaihtoehtona on kiertoajelubussi ja kaupunkijuna, mutta myös ihan normaaleilla kaupunkiliikenteen busseilla pääsee kätevästi pelipaikoille kun vaan bongaa linjakartasta haluamansa nähtävyydet. Tavallisen bussin lippukaan ei maksa kuin 1,50 euroa automaatista ostettuna.

Monacossa on tosiaan muutamassa paikassa myös julkisia (ja ilmaisia) hissejä, joilla säästää jalkojaan suurimpien korkeuserojen suhteen, mutta kaupunkia etukäteen tuntemattomalle opasteet hisseille on huonot ja ne löytääkin lähinnä sattumalta.

Monaco on ruma ja täyteen ahdettu

Monaco ei ole kaunis – mikä tuli vähän yllätyksenä kaikkien niiden Rivieran toinen toistaan kauniimpien kaupunkien jälkeen. Jos itse olisin miljonääri ajaisin (tai siis henkilökuntani ajaisi) jahtini kyllä johonkin ihan muuhun satamaan.

Pahinta oli omasta mielestäni lähes klaustrofobinen ahtaus. Monaco on (ymmärrettävästi kun pinta-ala on rajallinen) rakennettu täyteen, kadut ovat kapeita, ja ökyautojen moottorit tuntuvat karjuvan ja ärisevän joka paikassa. Ja sen päälle on ne rasittavat tietyöt ja epäselvät opasteet. Kaupunki tuntui paitsi ahtaalta niin myös epäloogiselta.

Tämä kaikki huomioiden on jännä ajatella, että näille kaduille mahtuvat formulatkin ajamaan Monacon osakilpailussa kerran vuodessa! Luinkin myöhemmin, että Monacon katurataa pidetään sen kapeiden katujen takia ehkä sinä kaikkein vaikeimpana osakilpailuna, mutta toisaalta rataa on kritisoitu jo vuosikymmeniä siitä, että kapeilla kaduilla on mahdoton tehdä ohituksia. Formularadan (joka toimii siis ihan normaalina autotienä muun ajan vuodesta) voi Monacossa halutessaan vaikka kävellä läpi – minäkin tallustelin sen viertä tietämättäni noin puolet sen pituudesta. Kiinnitin huomioni toki mustiin jarrutusjälkiin asfaltissa ja puna-valkoisiin varoitusmaaleihin tien laidassa, muuten siitä ei huomaa että nyt ollaan formularadalla.

Missä se Monacon luksus sitten lymyilee?

Luksus ja miljoonat eivät alkuun näy katukuvassa ollenkaan, ennenkuin liikenteestä alkaa bongailla Ferrareita ja Alfa Romeoita. Monacon Casino ja sen edustalla sijaitseva Café de Paris ovat jokaisen luksuksen nälkäisen pakollisia kohteita, joko sisältä tai ainakin ulkoapäin ihmetellen. Kun kasinolta laskeutuu alas satamaan, näkeekin sitten rahaa silmänkantamattomiin. Tänne on ankkuroitu toinen toistaan hulppeampia huvipursia ja kelluvia hotelleja, joihin helikopterifirmat ja limusiinit tuovat Nizzan lentokentältä tai viiden tähden hotelleista asiakkaita. Satamasta saa tietysti ostettua myös kaikki tuikitarpeelliset tykötarpeet, kuten Rolexit ja merkkishampanjat, veneeseen.

Luksusveneitä ja niiden kauniita omistajia katsellessani mieleeni tuli vapauttava ajatus, että tällainen viiden tähden elämäntyyli on niin epätodellinen, niin kaukana omasta todellisuudestani, että en edes osaa olla heille siitä kateellinen.

Monacon vanha kaupunki on rauhan tyyssija

Päivän tätä minivaltiota ihmeteltyäni päädyin taas ylös toiselle kukkulalle (tällä kertaa löysin sentään hissin!) ja Monacon vanhaankaupunkiin. Lopultakin hiukan tilaa ja rauhaa. Autoja on vähän, siisteillä kaduilla tungeksivat lähinnä turistit. Monacon vanhakaupunki on vähän disneymäinen, viimeisen päälle puunattu ja laitettu, mutta silti nautin tästä paikasta eniten Monacossa.

Vanhastakaupungista löytyy muun muassa kehuttu Merimuseo ja Ruhtinaan Palatsi. Palatsiin pääsee myös sisälle huhti-lokakuussa, talviaikaan saa tyytyä palatsin viralliseen matkamuistokauppaan ja seuraamaan palatsin pihalla vahdinvaihtoa.

Monacon vanhastakaupungista löytyy myös minivaltion virallisen suklaatehtailijan, Chocolaterie de Monacon, kahvila-myymälä. Täältä saa ostettua uniikkeja tuliaisia, ei tosin ihan halpaan hintaan, tai jos haluaa vaan päästä koittamaan maistuuko suklaakin täällä luksukselle, suosittelen kahvilan suklaatasting-annosta, joka oli ihan kohtuuhintainen.

Näköalat ovat vanhastakaupungista myös Monacon parhaat. Täältä näkee käytännössä koko maan: toisella puolella aukeaa näkymät Port Hercule -satamaan ja Monte Carloon kasinoineen, ja toisella puolella Port de Fontvieille -satamaan ja heti sen takana alkavalle Ranskan Rivieralle.

Monaco oli omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen paikka, mutta minulle riitti kyllä päiväretki tähän omalaatuiseen kaupunkivaltioon. Naapurista Nizzasta ja ihastuttavalta Ranskan Rivieralta löytyy niin paljon muutakin nähtävää, että tuskin toiste Monacoon palaan.