Kesäpäivä Mikkelissä

Yhteistyössä Suur-Savon Osuuskauppa

Me tehtiin toissa kesänä hieno Itä-Suomen kierros, mutta mentiin silloin vähän säiden mukaan ja sateinen Mikkeli jäi lopulta vain pysähdykseksi Kenkäverossa. Jäin jo silloin harmittelemaan sitä, koska Kenkäverokin oli jo niin kiva, että siellä olisi viettänyt aikaa pidempäänkin, saati kaikkea sitä muuta mitä Mikkelin seudulla jäi näkemättä. Olen kuitenkin sittemmin tajunnut, että eihän kaikkea tarvikaan edes yrittää nähdä kerralla – etenkään kotimaassa, jossa kyllä ehtii matkustella vaikka läpi vuoden. Siellähän se Mikkeli on paikallaan, ja itse asiasta sinne pääsee yllättävän nopeasti vaikka viikonloppulomalle (esim. Helsingistä jopa suoralla junayhteydellä parissa tunnissa)!

Nyt alkukesästä poikkesinkin taas Mikkeliin yhden yön lomalle ja pääsin muun muassa sinne Kenkäveroonkin uudestaan. Edelleen ihana paikka – ja aion muuten mennä vielä (ainakin) kolmannenkin kerran, koska se on vaan niin viehättävä ja esim. Pappilan kesäbrunssi on vielä testaamatta.

Hurmaava Kenkävero

Kenkäverolla ei ole siis mitään tekemistä kenkien tai verojen kanssa, vaan se on vanha pappila-alue suurine puutarhoineen. Nykyään pappilan päärakennuksessa on ravintola, piharakennuksissa käsityöläis- ja designpuoteja sekä leipomo, ja tunnelmallisessa vanhassa aitassa vaihtuvia näyttelyitä. Pappilan puutarhassa kasvaa erilaisia perinteisiä suomalaisia hyötykasveja ja keskikesällä kukkivat pionit.

Mikkelin Klubilla Mannerheimin tapaan

Mikkelillä on ollut myös merkittävä rooli Suomen sotahistoriassa. Kaupunki toimi Suomen sodanjohdon päämajana niin talvi- kuin jatkosodankin aikaan. Sotahistoriaan on mahdoton olla Mikkelissä törmäämättä, mutta missään muualla Mannerheimin muisto tuskin on niin elävästi läsnä kuin Mikkelin Klubilla.

Nautin varmaan yhden koko elämäni erikoisimmista ja upeimmista lounaista täällä Mannerheimin jalanjäljillä. Mikkelin Klubi, joka on edelleen kuin aikakapseli 1940-luvulta, toimii nykyään tilausravintolana. Se on sikäli harmi, ettei täällä voi käydä noin vaan koska tahansa lounaalla tai illallisella (jos voisi, olisin jo varannut pöydän uudestaan!), mutta tilaa tarjoiluineen voi varata juhliin tai yksityistilaisuuksiin.

Eikä lounasta suinkaan nautittu kuivin suin, vaan legendaarisen Marskin ryypyn kanssa. Marskin ryyppyyn liittyy monta tarinaa. Mannerheim oli tottunut Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellessaan venäläiseen juomakulttuuriin, jossa upseerien luontoisetuihin kuului lasillinen vodkaa lounaalla ja kaksi päivällisellä. Lasit täytettiin tietysti piripintaan. Tämän ruokaryyppyperinteen Marski toi mukanaan Mikkelin Klubille, jossa hänen adjutanttinsa kehitteli alkuperäisen akvaviittipohjaisen Marskin ryypyn. Nykyään salaisella reseptillä valmistettua snapsia saa Alkosta – tosin siitä maistuiko alkuperäinen Marskin ryyppy juuri tältä, on kiistelty vuosikymmeniä.

Marskin ryypyn tarjoilu ja juominen on tarkkaa puuhaa. Ensinnäkin ryyppy kuuluu tarjoilla korkeajalkaisesta snapsilasista ja juoman tulee olla jääkylmää. Lasi kaadetaan piripintaan ja jopa ”kukkuralleen”, juoma tulee onnistua juomaan läikyttämättä, ja juomaa juodessa tulee katsoa vastapäätä istuvaa silmiin. Tässäpä juomavinkki vaikka juhannuspöytään!

Mikkelin Klubilla noudatettiin siis hyvinkin tarkkoja ruokailuun liittyviä tapoja ja ohjeita. Lounas ja päivällinen nautittiin aina saman kaavan mukaan, ja ruokailun jälkeen siirryttiin juomaan kahvit erilliseen kahvipöytään. Tässä kohtaa oli sallittua myös sytyttää sikarit. Kahvipöydässä oltiin sen verran vapaamuotoisemmin, että vain Mannerheimilla itsellään oli nimetty paikka, muut saivat valita paikkansa vapaasti.

Sodan ja rauhan keskus Muisti

Mikkeli on historiansa johdosta hyvä paikka myös ”sotamuseolle”. Kun Sodan ja rauhan keskus Muisti avattiin viime kesänä ja luin siitä lehdistä, muistan, että ensimmäinen ajatukseni oli, että siis mikä ihmeen sotamuseo ja miksi kukaan muu kuin joku sotahistorioitsija tai -harrastaja erityisesti haluaisi sinne? Nyt siellä käytyäni uskallan sanoa, että tämä on paikka, jossa ihan jokaisen pitäisi käydä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on koskettanut ja liikuttanut minua tänä keväänä jotenkin todella syvältä, ja se teki tämän museokokemuksen osaltaan vielä entistäkin merkittävämmäksi.

Museo haluaa kertoo sodasta edistääkseen rauhaa.

Muisti ei ole tavallinen museo eikä se esittele sotaa perinteisesti esimerkiksi esineiden tai asioiden kautta. Museon näyttelyissä herätellään näkemään ja tuntemaan sota ja sen vaikutukset. Täällä voi muun muassa kuunnella sodan kokeneiden tarinoita, laittaa VR-lasit silmille ja kokea talvisodan taistelun Kannaksella (ikäraja K-12), kokeilla päätöksentekoa sodan keskellä, ja pohtia vakavia kysymyksiä pelosta, selviytymisestä ja mielenterveydestä. Osa Muistia on myös vanha Päämajamuseo, jossa pääsee näkemään muun muassa Marskin sodan aikaisen työhuoneen. Ota Muistiin mukaan nenäliinoja ja varaa museokäynnille tarpeeksi aikaa!

Yöpuulle Mannerheimin viereen

Sotahistoriasta kiinnostuneen kannattaa poiketa Mikkelissä myös Jalkaväkimuseossa ja Mannerheimin salonkivaunussa. Ja nähtävää toki riittää monipuolisemminkin: poikkea esimerkiksi Naisvuoren näkötorniin ja kahvilaan vohveleille, Mikkelin torille muikuille, Kauppahalliin, Tertin Kartanoon tai kävelylle Mikkelin satamaan.

Illan tullen me nautimme vielä Frans & Michellen simpukkaperjantaista ja köllähdimme sen jälkeen Marskin viereen yöunille. Mikkelin Vaakuna yllätti positiivisesti (sängyssä odottaneen Mannerheimin lisäksi) muun muassa kauniilla näköalasaunalla ja extrahyvällä aamiaisella, joten tänne tulen varmasti toistekin!