Pakkasin tänä aamuna matkalaukkuani jo tämän kuukauden kolmannelle ulkomaanreissulleni. Siinä välissä silmäilin myös somea ja törmäsin otsikkoon, jota en voinut ohittaa. Matkapsykologi-blogin juttu kysyi voiko matkailusta tulla addiktio –psyykkinen riippuvuus ja tapa hakea pikatyydytystä?
Olen jo jonkin aikaa miettinyt omia motivaatioitani matkustaa. Olen miettinyt sitä, miksi matkustan melkein pakonomaisesti ja/vaikka en enää usein koe edes mitään erityistä matkalle lähdön riemua. Sitä on muuten ihan kamala myöntää. Tänä aamuna pohdin ensimmäistä kertaa, että mitä jos tämä on oikeasti jonkin sortin riippuvuutta?
Mistä ihmeestä juontaa tämä hullu levottomuus? Miksi on niin kova tarve nähdä koko maailma?
Viime aikoina useampi paljon matkustava ystäväni on pohtinut sitä pakenevatko he matkustamalla jotain mikä arkielämässä mättää. Huonoa parisuhdetta, tylsää työelämää, lapsettomuutta, yksinäisyyttä tai jotain muuta. En ole itse löytänyt mitään näin selkeää syytä tälle levottomuudelle, joka pakottaa matkustamaan, mutta ehkä sille kuitenkin on olemassa jokin syvemmällä oleva syy. Ehkä en pääse arjessa toteuttamaan itseäni niinkuin toivoisin, ehkä arki on liian tasapaksua. Ja sitten yhtäkkiä huomasin ajattelevani että jos en matkustaisi, elämäni olisi ihan helvetin tylsää. Auts.
Haluaisin päästä eroon tästä epäterveestä ajatuksesta, että koko ajan pitää olla reissu (tai reissuja – mitä useampi, sen parempi) varattuna. Nimenomaan varattuna, sillä kun tarkemmin ajattelen niin se on ehkä juuri siinä matkojen varaamisessa se koukuttava juttu. Hyvän diilin löytäminen koukuttaa niinkuin voisin kuvitella alkoholin koukuttavan alkoholistin. Sitä täytyy saada lisää! Ja uusia reissuja haaliessa siitä varsinaisesta matkustamisesta tulee vain se suorittamisen kohde.
Haluan olla taas se tyyppi, joka odottaa joka reissua kuin kuuta nousevaa ja jolle jokainen matka on erikoistapaus!
Määrä korvaa laadun?
Reissuaddiktioni näkyy myös siinä, että reissujen määrä korvaa laadun. Reissuun on päästävä – pian, koko ajan, aina uudestaan. Mieluummin siis viisi lyhyttä ja edullista reissua kuin yksi laadukkaampi ja pidempi. Ei mitään järkeä.
Haluan oppia sanomaan ei halvoille lennoille ja reissuille, joita en edes oikeastaan välittäisi tehdä. Haluan pystyä tekemään reissuja, jotka oikeasti kiehtovat ja inspiroivat vaikka niitä sitten olisi vain kaksi vuodessa (juuri nyt addikti sisälläni nauraa hysteerisesti: kaksi matkaa vuodessa!), mieluummin kuin tarttumaan sekopäisesti jokaiseen halpaan lentotarjoukseen ja päähänpistoon.
Mikä on sopiva reissutahti?
Noin vuosi sitten olin mielestäni löytänyt täydellisen matkustustahdin: reissu noin joka toinen kuukausi. Oli sopivassa suhteessa sitä reissussa olemista, aikaa suunnitella seuraavaa, eikä koskaan liian pitkää taukoa matkojen välissä. Ja jo tuo kuusi matkaa vuodessa kuulostaa monelle varmaan paljolta. No, fast-forward vuosi eteenpäin: nyt eletään syyskuuta ja tämän vuoden viidestoista ulkomaanmatka (jos muistin laskea kaikki) on juuri alkamassa. I need help.
Haluaisin yrittää pitää matkapaastoa, mutta kun alan miettiä sitä käytännössä alan hyperventiloimaan pelkästä ajatuksesta. Vuosi ilman matkoja, täysin absurdi ajatus. Puoli vuotta, sula mahdottomuus. Jo kuukauden matkapaastoon tuntuisi vaikealta sitoutua – mitä jos eteen tulisi vaikka ihan sikahalpa äkkilähtö? Mitä jos joku kaveri kysyisi mukaan reissuun?
Olenko kehittänyt rakkaasta harrastuksesta addiktion? Olen ainakin jos Matkapsykologin seitsemän kohdan testiä on uskominen. Vastasin ihan liian moneen kohtaan kyllä…
1. Onko sinulla pakonomainen tarve varata matkoja kokeaksesi tietynlaista tunnetta? Synnyttääkö matkan varaaminen sinulle voimakasta hetkellistä mielihyvää?
2. Onko matkustelusta tullut vähän kuin huume, joka on alkanut hallita omaa elämääsi ja syrjäyttänyt muut tarpeet tai tärkeät elämänalueesi? Esim. onko parisuhteesi/ystävyyssuhteesi kärsineet? Entä työ/opiskelu?
3. Mitä mietit eniten arjessasi – uutta reissua? Onko matkustelusta tullut sinulle elämäsi tärkein asia?
4. Oletko alkanut piilottelemaan reissujasi, koska koet häpeää tai syyllisyyttä siitä, kun TAAS olet menossa reissuun
5. Aiheuttaako matkustelu sinulle jatkuvia taloudellisia ongelmia?
6. Vaikuttaako jatkuva matkustelu lähipiiriisi negatiivisesti?
7. Onko sinulla paha olla reissun päällä tai reissun jälkeen?
***
Jätin tarkoituksella jutun ulkopuolelle lentämisen ympäristönäkökulman. En ole niin paatunut ettenkö kokisi matkustamisestani myös huonoa omatuntoa, mutta se on ihan oman juttunsa aihe enkä yritäkään tässä yhteydessä puolustella valintojani vaikka voisin. Linkkaan tähän tällä erää muutaman ajatuksia herättävän artikkelin matkailun ilmastonäkökulmasta:
- Vaihda vapaalle -matkablogi: Mitä jos kaikki lopettaisivat matkustamisen?
- Riku Rantala: Miljoonan lentokilometrin jälkeen syyllistäminen ei enää pure ilmastorikoksiini – päättäjät, laittakaa minut ruotuun vaikka väkisin!
- Adalmina’s Adventures -blogi: Lentomatkailun päästöt ja mitä niille tulisi tehdä
- Studying the World -blogi: Ilmastokeskustelun ongelmakohdat
- Live now dream later -blogi: Arjen ilmastohaaste
Laura /Irtiottoja maailmalle
22.9.2018 at 19:09Heh, ainakin alkupuoliskon osalta niin kovin tuttuja ajatuksia, että en voi kuin nyökytellä täällä.
Mä olen tässä jo hetken ajatellut että pitäisi rauhoittaa tahtia, kun eihän tässä mitään järkeä ole – muuta kuin että mulla on kivaa matkustaessa. Mutta olen tosissani miettinyt, että voisiko olla kivaa myös jotain muuta tehden. En vielä vaan tiedä mitä se joku muu olisi, nykyisen arjen ympärillä sitä virikettä on vaikea nähdä löytyväksi riittävissä määrin, eli jotain pitäisi muuttaa.
Mä jopa ihan tosissaan mietin että pitäisikö kokeilla että ensi vuoden reissaisi vain Suomessa ja siten vähän rauhoittaa tätä menoa. Nopeasti totesin että ajatus on ihan tuhoon tuomittu kaikessa naurettavuudessaan, mutta ehkä askel kerrallaan tätä voisi lähteä muuttamaan. Sen mä kuitenkin tiedostan, että olen hyvin pahasti addiktoitunut matkustamiseen ja että asialle voisi jotain yrittää tehdä. Aika näyttää kuinka tässä käy, sillä tässä viikonlopun aikana (Kolilla) olen jo metsästänyt lentoja kolmelle eri reissuille.. ?? #sendhelp!!
Tiivistettynä: you are not alone! ?
Emma
23.9.2018 at 13:24Hei ihana saada vertaistukea, kiitos Laura! Mä oon myös miettinyt, että pitäisikö matkustaa enemmän kotimaassa. Mutta kun siitä vaan monesti puuttuu se tarpeellinen ero arkeen, jota mä ainakin matkustamisessa haen. Kaikki paikat Suomessa näyttää talvella samalta.
Sitten olen miettinyt, että jos nyt vihdoinkin olisi aika ottaa koira. Sehän on ollut mulla haaveissa aina, mutta matkustustahti on estänyt. No mitä jos antaisikin sen koiran nyt estää matkustelun vähäksi aikaa? Sulla on tätä koirakokemusta, niin olisko sulla tähän ideaan näkemystä? ?
Meidän pitää perustaa joku vertaistukiryhmiä ja tukea toisiamme ei-matkustamisessa! ?
Laura / Irtiottoja maailmalle
24.9.2018 at 21:26Kyllä, vertaistukiryhmälle olis ehdottomasti tarvetta! Mä totesin tuon kotimaanmatkustelun osalta, että keksin kyllä keväälle, kesälle ja alkusyksylle siitä korviketta ulkomaanmatkailuun, mutta loppusyksy ja alkutalvi oli se, mikä tästä teki omalla kohdalla ihan sulan mahdottomuuden tuosta ”koko vuosi Suomessa”-ajatuksesta. Sitä loskaa ja pimeyttä on vaan päästävä pakoon ja ajatuskin siitä että koko talvi pitäisi kärvistellä kotimaassa saa mut lähinnä hapuamaan sitä tylsää leipäveistä kohti ranteita… 😀
Koira varmasti auttaa tuossa tahdin hidastamisessa monessa tapauksessa, meillä tosin vanhemmat taitaa enempikin vaan yllyttää varailemaan niitä reissuja jotta he saavat koiran hoitoonsa, se kun käy kylässä kuulemma aivan liian harvoin.. Että sori, just tähän ongelmaan en osaa antaa hyviä vinkkejä, paitsi että hanki sellainen jota kukaan ei halua ottaa hoitoon! 😀 😀
Emma
27.9.2018 at 12:05Joo sama homma tuon talven kanssa. Mä en edes ole yhtään talvi-ihminen: en innostu talvilajeista eikä musta ole yhtään kivaa ulkoilla posket jäässä. Joo, ne Lapin talvikuvat on kauniita, mutta sinnehän jäätyy!! Enkä siis vissiin voi ainakaan ottaa sitä haaveilemaani kultaistanoutajaa, koska kukapa sellaista nyt ei hoitoon haluaisi. Täytyy alkaa googlaamaan maailman inhotuimpia koirarotuja…
piyya
23.9.2018 at 13:03Ihanan avoin omaa matka käyttäytymistä avaava ja pohdiskeleva postaus.
Rakastan matkustamista – kuka meistä täällä kirjoittavista ei sitä tekisi – mutta rakastan myös arkea. Uskon että 15 matkaa tähän asti vuoden sisällä olisi minulle liikaa, vaikka toisaalta haaveilen ja ihailen, että olet saanut sen aikaiseksi.
Haluan edelleen nimenomaan tuntea sen kutkuttavan fiiliksen kun on varannut matkan ja saa aloittaa tutkimaan varsinkin uutta kohdetta. Jos matkoja on liian tiheään en ehdi fiilistellä ja silloin tosiaan tulee se tunne,e ttä matkalle lähtö ei enää oikein tunnukaan millekään. Silloinotan pinen , sopivan tauon itselleni ja sitten on taas kivaa. Ehkä onneksi elämäntilanteeni tällä hetkellä ei anna mahdollisuutta kuin ehkä max. 5-6 matkaa vuodessa. Ja kuitenkin haaveilen koko ajan ja etsin halpoja lentoja 🙂
Tekstistäni huomaa etten oikein itsekään tiedä mikä olisi hyvä 🙂
Emma
25.9.2018 at 14:08Kiitos Piyya! 5-6 matkaa on ihan täydellinen tahti, siinä pysyy juuri se matkustuksen into ja huumakin yllä! Mutta ainahan me kaikki haaveillaan siitä mitä ei ole – pitäisi olla joko enemmän tai vähemmän matkoja että olisi täydellistä! ?
Helena
24.9.2018 at 22:53Vertaistuen tarpeessa olisin itekin, pitäs kyllä varata aika matkapsykologille!
Emma
25.9.2018 at 15:05Joo, tän addiktion syihin olisi kyllä hyvä pureutua! ?
Mira
25.9.2018 at 20:43Tunnistan itseni tästä todellakin… ennen kuin asui suomen ulkopuolella ei tehnyt mieli koko ajan päästä jonnekkin, ehkä pelkkä arki siellä muualla hidasti sitä pakollista tarvetta matkustaa kun vähän kuin olisi matkalla kun ei ollut suomessa ja ympärillä tapahtui aina jotain uutta. Nyt kun takaisin täällä Suomessa, tarve matkustaa on isompi kuin koskaan…??☀#vertaistukiryhmä
Emma
27.9.2018 at 12:09Jep. Sehän on sinänsä sääli, että omalle kotimaalle ja kotikaupungille tulee vähän sokeaksi eikä muka keksi siellä enää mitään uutta nähtävää. Vaikka oikeasti kyllä tykkään tosi paljon matkustaa kotimaassakin. Mutta ei kotimaan matkailu vaan koskaan voi täysin korvata juuri niitä ihan erilaisia elämyksiä, mitä saa kun matkustaa ihan erilaisiin kulttuureihin!
Miralovestotravel
25.9.2018 at 21:41Mä olen joutunut myöntymään vähempiin lomiin. Mä haluaisin reissata parin kk välein. Mutta todellisuudessa se on noin 3-4 kertaa vuodessa. Tavoite on saada kolme uutta maata vuodessa, eikä yleensä samoihin paikkoihin mennä uudestaan. Paitsi Aasiassa.
Mun teini vihaa matkustamista. Ja koska mä reissaan aina lasten kanssa, joudun tekemään myönnytyksiä. Luultavasti jopa lähtemään laivalle. Teinille joulu-tammikuun 3 viikon Aasian reissu on viimeinen reissu minne pakotan mukaan. Ens kesänä on suunnitelmissa Tansania ja sinne lähtee nuorempi poika mukaan.
Mä haluaisin käydä edullisilla viikonloppureissuilla. Mutta mä vietän tämän syksyn lähes kaikki viikonloput säbähalleilla. Toisaalta 10 vuoden päästä lapset ovat muuttaneet pois kotoa eikä mulla ole asuntolainaa. Ehkä mä pääsen silloin reissaan niin paljon kun oikeasti haluan. Nyt ei anna budjetti eikä työnantaja siihen mahdollisuuksia.
Emma
27.9.2018 at 12:133-4 reissua vuodessa on jo aika muikea reissutahti! Mä en enää bongaile uusia maita (tai siis ihan kivahan se on niitäkin saada jos on tullakseen) ja olen löytänyt nautinnon myös siitä, että palaan tuttuun kohteeseen. Sä oot hei ihan paras äiti, ne teinit on outoja 😀 Oispa munkin äiti ”pakottanut” mut nuorena mukaansa Aasiaan ja Tansaniaan, ois ollut kyllä ihan kamalaa.. NOT 😀 😀
Frida Ingrid
25.9.2018 at 22:08Joo, siis kyllä tunnistan osittain itseni tästä postauksesta sekä tuon testin kysymyksistä. Oon itse aikeissa kirjoittaa tästä myös pian postauksen, mutta hiukan ehkä eri vinkkelistä. 🙂
Kyllä nyt kuulostaisi sun tapauksessa oikealta ratkaisulta hiukan himmailla tahtia reissujen suhteen. 🙂 Olen huomannut, että välillä itsellä reissaamisesta on tullut suorittamista ja sellaista kasvotonta massaa, jolloin päällimmäisenä asiana matkailusta jää käteen ehkä enemmän harmitusta (olisi pitänyt ehtiä sitä, minun pitäisi päästä jo sinne, ehtisinkö vielä tuonne) kuin onnellisuutta siitä, mitä on jo nähnyt, ja mitä taas tällä reissulla pääsi kokemaan. Tänä vuonna en ole vastaaviin negatiivisiin tunteisiin törmännyt. Olen matkaillut alkuvuodesta Etelä-Afrikassa ja Swasimaassa, kesällä kuukauden Eurooppaa autolla kiertäen ja nyt lähden parin päivän päästä 12 päivän roadtripille Pohjois-Espanjaan ja -Portugaliin. Joulukuussa olisi tarkoitus lähteä noin 4-5 vkon mittaiselle eteläisen Afrikan kierrokselle pitkän roadtripin muodossa. Lopulta näistä tulee siis ihan oikeasti niinkin vähän kuin 4 matkaa vuodessa, mutta – matkat ovat jokainen ihan reilun mittaisia, enkä ole yhtäkään viikonloppumatkaa tehnyt tänä vuonna enkä usko, että tulen tekemäänkään (en muutenkaan harrasta niitä hirveästi). Ja lisäksi siis minulla piti olla keväällä yksi matka, mutta se peruuntui sairastumisen vuoksi, ja osittain sen vuoksi matkamäärä jäi näin pieneksi.
Mutta pakko myöntää – nyt kun viime reissulta palaamisesta tuli juuri 3 kk täyteen, odottaa tätä perjantaina alkavaa roadtripiä AIVAN eri tavoin. Tänä vuonna olen nauttinut todennäköisesti enemmän matkoista muutenkin kuin parina aikaisempana vuotena (jolloin matkamäärä oli vähintään 1 matka / kuukausi ja vaihto-opiskelut toisessa maassa päälle), ja se liittyy varmasti ihan siihen, että matkoja ei ole ollut liian usein. Euroopan kiertueen jälkeen halusin pyhittää loppukesän muutenkin matkavapaalle ajalle, ja se tuntui ihanalle – kun sen päätöksen teki! 🙂 Ei mitään stressiä siitä, että ei ole matkoja lähikuukausille tiedossa, koska oli sen päättänyt ennalta itse.
Toki näissä pitkissä kiertomatkoissa (esim. loppuvuoden Afrikka, mutta myös lyhyemmätkin kiertomatkat ja roadtripit) on aina oma stressinsä, sillä suunniteltavaa on paljon enemmän kuin vaikka jossakin eurooppalaisen kohteen viikonloppumatkassa. Näihin saa truutattua vaikka sen 15 erillistä matkaa yhteen kahteen reissuun jos vain tahtoa riittää. 😉 Nytkin nimittäin minulla kertyy näistä ”vaivaisesta” neljästä matkasta aika kreisi 25 eri maan kattaus tälle vuodelle. 😀
https://www.rantapallo.fi/fridaingrid/
Emma
27.9.2018 at 12:22Mahtavaa, mä odotan mielenkiinnolla sun postausta aiheesta! Mullakin jäi vielä vaikka mitä sanottavaa tästä, tää mun juttuni syntyi ihan tosi nopeesti sen enempää ajattelematta, kun tuntui että on vaan pakko pukea sanoiksi se sekava ajatusvyyhti päästä. Voisin kirjoittaa tälle jatko-osan tuosta mainitsemastasi suorittamisesta, nimittäin toinen juttu jota mietin melkein joka matkalla on se, että miten ihmeessä sitä oppisi elämään hetkessä ja nauttimaan siitä mitä on juuri nyt eikä jo suunnittelemaan seuraavaa peliliikettä.
Toi sun tapa matkustaa neljä pitkää matkaa vuodessa kuulostaa melko täydelliseltä, siinä olisi jotain mihin pyrkiä. Nyt oon opintovapaalla, mutta töissä ollessa taas arki vaan ajaa siihen, että on helpompi tehdä niitä viikonloppureissuja ja enintään viikon lomia siellä täällä. Ja koska lyhyellä lomalla ei koskaan muka saa tarpeeksi (niin mitä? en tiedä itsekään), niin sitten alkaa se uusien reissujen haaliminen ja noidankehä on valmis.
Jari
26.9.2018 at 08:52Ihmettelen aina, että missä välissä tällaiset kaltaisesi henkilöt tekevät töitä?? Kenen rahoilla elät?
Emma
27.9.2018 at 12:30Voi Jari, ihan omilla rahoillani elän 😀 Matkailu on valinta – ihan niinkuin vaikka lasten hankkiminen, kesämökin, auton tai veneen ostaminen, kaljoittelu viikonloppuisin lähibaarissa ja mitä näitä rahareikiä nyt olisi. Minä en silti koe tarpeelliseksi käydä jokaisen perhebloggaajan blogissa kommentoimassa että ihmettelen vaan että pitikö niitä kersoja tehdä noin monta, koska jokainen tyylillään. Puss & kram!
Simo
22.7.2019 at 01:31Mutta jos et kirjoittaisi matkablogia ja saisi palkkaa siitä, niin silloin et ehtisi matkustamaan niin paljon vaikka rahaa olisikin.
Emma
22.7.2019 at 20:40Todellakin toivoisin, että joku maksaisi mulle tästä palkkaa, mutta ikävä kyllä ei. Liekö sitten omaa tyhmyyttäni, mutta edelleen neljän vuoden jälkeenkin tämä blogin kirjoittaminen on vaan (kallis ja aikaavievä) harrastus.
Toni
26.9.2018 at 10:30Tuttuja ajatuksia. Itselläni lähti mopo rotkoon, kun sairastuin vakavasti – ja ymmärsin, että jokin kerta en ehkä selviä enää säikähdyksellä. Käytän käytännössä kaikki rahani ja lomapäiväni matkustamiseen. Minulla ei ole oikeastaan edes mahdollista viettää muuta vapaa-aikaa, enkä tahtoisikaan. Maailmassa on nimittäin vielä liikaa kolkkia näkemättä. Kieltämättä kostea baarikierros tai ravintolassa nautittu ruoka-annos välillä kiehtovat, mutta itsepä olen elämäntapani valinnut. Elämäntapani. Saan aika usein perustella viherhenkisille ystävilleni matkustelun määrääni. Itsekkäitähän ne kaikki syyt ovat.
Kieltämättä tuo ”joka toinen kuukausi reissuun” kuulosti jopa minun korvaani aika reippaalta tahdilta. Itse yritän pitää matkat kolmessa-neljässä per vuosi. Enempään ei olisi rahaa eikä lomapäiviäkään. Ne matkat onkin kyllä sitten tarkasti suunniteltu. Matkustaisin varmaan koko ajan, jos se olisi millään tavalla mahdollista.
Mutta olipa virkistävää saada vertaistukea!
Emma
28.9.2018 at 10:54Tuo on myös yksi syy, minkä tunnistan tässä ongelmassani, että tässä iässä sitä alkaa tajuta että aika on rajallinen. Joku päivä voi tosiaan vaikka sairastua vakavasti ja vähintään se vanhuus odottelee ovella vaikka saisi terveenäkin olla ja matkustus on sitten vaikeampaa ja ainakin erilaista. Täytyy siis mennä niin kauan kuin vaan voi. Ja sama täällä myös tuohon kohtaan, että kaikki raha ja vapaa-aika menee tähän harrastukseen. Tai elämäntapaan niinkuin sanoit.
Ja täytyy siis puolustella tätä mun tahtia sillä, että esimerkiksi tänä vuonna kaikki reissut on olleet max. 10 päivää ja iso osa ihan ”vaan” pitkiä viikonloppuja. Itsekin näkisin, että vähemmän mutta pidempiä ja spesiaalimpia reissuja olisi parempi.
Ole hyvä ja samalla kiitos vertaistuesta 🙂
S
26.9.2018 at 14:15En osaa kuvitella elämäntilannetta, jossa pääsisin matkustelemaan niin paljon, että matkailusta tulisi addiktio 😀 Pisin reissuni on ollut 3kk ja sen tein ollessani työttömänä. Nyt töissä ollessa vuosiloman määrä on aika rajallinen, mikä tietysti harmittaa. Teen mielummin nimittäin yhden kolmen viikon matkan, kuin kolme viikon matkaa. En myöskään ole maabongari, vaan haluan ensisijaisesti itseäni kovasti kiinnostaviin kohteisiin. Matkustaisin varmasti enemmän, jos työ- ja rahatilanne olisi erilainen. Tosin, jos tekisin useita lentomatkoja vuodessa, alkaisi omatunto varmaan kolkuttaa.
Emma
28.9.2018 at 10:57Jep, vuosiloman määrä on ikävän rajallinen. Onneksi mulla on sentään työpaikka, jossa lomantarve on ymmärretty, ja on mahdollista ottaa myös palkattomia vapaapäiviä ja muutenkin tosi joustavasti pitää lomia pitkin vuotta. Se on kyllä iso plussa. Ja tällä hetkellä olen opintovapaalla, joten nyt on aikaa, mutta ei rahaa 😀 Mä haluaisin myös pyrkiä enemmän kohti tuota ajatusta, että mieluummin yksi kolmen viikon matka kuin kolme viikon matkaa.
Julia
30.9.2018 at 11:54Olipa mielenkiintoista luettavaa! Taalla yksi samanlainen. 😀
Lahdin muutaman viikon reissuun viisi vuotta sitten. Jep. Muutama viikko on tassa mennytkin.. Lahdin pakoon ahdistusta, Suomen pimeytta ja ihmisia jotka eivat tehneet ainakaan paremmaksi oloani. ”Ei pakoon juoksemisella paase omia ajatuksiaan pakoon” olin kuullut ja mulle sanottiin. Mutta kavipa niin, etta uusi ymparisto, ihmiset ja elamantyyli saivat aikaan aivan uudenlaisen onnen.
Matkustamisesta voi tulla addiktio. Tunnistan tasta itseni. Mutta veikkaan etta silla on osuutta asiaan, etta sen pitkan jakso jalkeen jolloin tyosta tuli ihmiselle pakkomielle, on nyt aika sille etta ihmisey arvostavat vapaa-aikaa enemman. Kaikkien niiden burn out-esimerkkien jalkeen ihmiset on tajunneet etta a) elama on lyhyt b) tyon stressi voi vieda hautaan ennen aikojaan ja c) vaikka on rahaa, ei silla mitaan tee jos on toissa koko ajan. Plussaa tama halpalentoyhtioiden aikakauteen ja uusien digitaalisten tyopaikkojen syntyyn ja somen voimaan – totta kai moni haluaa mielummin olla reissussa, kuin kotona! Nain mina sen ajattelen (ja perustelen itselleni). 😉
Ylipaataan olen sita mielta etta reissuelama on mielelleni terveellisempaa kuin toimistossa/sisatiloissa tyoskentely. On enemman syvallisia ja mielekkaita keskusteluita ihmisten kanssa, kauniita asioita katsella, tilaa ajatella ja sita kautta ehka jopa meditoida, enemman aurinkoa ja elamaa.
Tammoista pohdintaa hetkella, kun olen taas jattanyt yhden tyopaikan ja vailla vakituista osoitetta seuraavan vuoden. 😀
Emma
3.10.2018 at 20:55Haha, sulle tuli sitten vähän pidempi reissu! 😀 On varmasti paljon sellaisia ongelmia, joita ei pääse pakoon ympäristön muutoksella, mutta oon kyllä ihan samaa mieltä siitä, että kyllä se ympäristökin vaan kummasti voi vaikuttaa! Ja omaa elämäänsä voi olla helpompi muuttaa toisessa ympäristössä. Ja todellakin: elämä on aina liian lyhyt eikä sitä todellakaan kannata tuhlata pelkkään työntekoon vaan rahan tai mammonan takia!
Helena
11.10.2018 at 21:51Lappi on kyl kevättalvella ihana, aurinko lämmittää, vaikka pakkasta oiskin, kun aurinko lämmittää!
https://mahotonreissaaja.blogspot.com/2018/03/ihana-viikonloppu-yllaksella.html
Emma
12.10.2018 at 11:51Kotimaastakin löytyy tosiaan aivan mahtavia kohteita! Itse en vaan ole erityisen talvi-ihminen, se vähän vaikeuttaa asioita…
hämmästynyt
25.10.2018 at 15:48Siis apua näitä reissumääriä! Ja itse potee täällä huonoa omatuntoa siitä että tekee kaksi ulkomaanmatkaa vuodessa (toinen Eurooppaan ja toinen Aasiaan). Jo näiden lentomäärien kompensoiminen ei mitenkään onnistu muilla elämänvalinnoilla (vaikka kuinka en omista autoa, lapsia tai lemmikkejä, kierrätän kaiken madollisen, ostan vain tarpeeseen ja mahdollisimman laadukasta, käytän vain luonnonkosmetiikkaa ja syön pääasiassa kasvisruokaa). Jotenkin hassua lukea tälläinen teksti ja niin paljon komppaavia kommentteja kun monet muut bloggaajat ovat juuri kirjoittaneet matkustamisesta juurikin päästöjen näkökulmasta ja todenneet että nykyinen tahti ei voi jatkua. Itsekin rakastan matkustamista, mutta haluaisin myös että tämä maapallo ja ne ihanat reissukohteet säilyisivät myös seuraaville sukupolville. Keneltäkään en kuitenkaan matkustamista halua evätä, vaan sen sijaan ehdottomasti kannustan tekemään pidempiä reissuja kerralla ja välttämään näitä nykyisin niin yleisiä viikonlopun pikapyrähdyksiä lentokoneella. Itselleni matkan suunnittelu ja kohteen valitseminen/tutkiminen reilusti etukäteen on jo osa sitä matkaa, ja kun kyseessä on pidempi reissu sitä enemmän myös suunniteltavaa sekä aikaa fiilistellä tulevaa matkaa. Ja tosiaan kuten itsekin myönnät että saat kiksisi lähinnä siitä ostamisesta, niin tuo kuulostaa kyllä ihan perinteiseltä ostosriippuvuudelta, joka sekin tuntuu olevan niin kovin yleistä nykyään.
Emma
31.10.2018 at 20:49Tiedostan hyvin hiilijalanjälkeni enkä ole siitä ylpeä. Varmasti myös tulen tekemään sille jotain (ja samalla tälle reissuaddiktiolleni) – järkevintä olisi, niinkuin itsekin sanot, jättää ainakin ne ”turhat” viikonloppupyrähdykset tekemättä ja matkustaa vähemmän mutta laadukkaammin. Oi elääpä Keski-Euroopassa, jossa juna- ja bussimatkustus naapurimaihin olisi niin paljon helpompaa!