Maltan auringosta ja neljänkympin kriisistä

En sitten tänäkään vuonna tarjonnut ystäville ja tuttaville syntymäpäivänäni täytekakkukahveja. Sori siitä. Akuutin neljänkympin kriisin pelossa päätin sen sijaan varata lennot synttäriviikoksi jonnekin kauemmas kotikulmilta ja päädyin matkaamaan Maltalle!

Maltan lempeän talviauringon alla oli aikaa rentoutua ja pohtia keski-ikäistymistä. Olen onnistunut välttelemään vakavahenkistä aikuistumista suhteellisen pitkään. Se johtuu varmaan aika pitkälti siitä, että minulla ei ole lapsia – olen ainakin aina ajatellut, että omien lapsien kasvamisen myötä varmaan selkeämmin huomaisi ajan kulumisen ja olisi ehkä siinä sivussa oppinut jopa vähän vastuuntuntoisemmaksi tai epäitsekkäämmäksikin. Tai sitten ei.

Toinen juttu, millä uskon onnistuneeni huijaamaan itseäni ja viivyttämään ikäkriisiä on opiskelu. Vietin 35-vuotiaana (pääsenköhän Guinnesin ennätyskirjaan maailman vanhimpana vaihto-opiskelijana?) yhden lukukauden Etelä-Koreassa ja sen jälkeenkin olen jatkanut opiskelua työn ohessa. Luennolla tai kirjaston lukusalissa on helppo kuvitella olevansa nuori muiden parikymppisten joukossa, vaikka välillä kyllä kuvitelmat katkaisee  vainoharhainen ajatus siitä, että miettiiköhän ne oikeasti kaksikymppiset opiskelukaverit mielessään että jäisi jo tuokin eläkkeelle..

Synttärimatkalla pystyin onneksi myös nauttimaan keski-ikäisestä elämästäni. Aloitin synttäriaamun kuohuviinilasillisella hotellin kauniissa puutarhassa. Tuona joulukuun aamuna ilmassa oli melkein kesän tuntua: jo aamusta alkaen ulkona tarkeni t-paidassa ja osa hotellin asukkaista siirsi kahvikuppinsa ja munakkaansa sisältä ravintolasta ulos puutarhan pöytiin. Kaikkein villeimmät ottivat jopa aurinkoa altaalla!

Maltalla on hurjan paljon nähtävää niin pieneksi saareksi, mutta synttäripäivänä halusin nähtävyyksien sijaan patikoimaan. Googlailin ennen reissua Maltan kävelyreittejä ja patikointipolkuja ja päädyin lopulta sopivan sijainnin vuoksi reittiin Għajn Tuffieħan lahdella. Se oli hyvä päätös: maisemat oli ihan päätähuimaavan kauniita – tosin niin oli välillä reitti jyrkillä, kapeilla poluillakin päätähuimaava!

Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen oli synttärikakun aika – tai itse asiassa useammankin! Olin nimittäin alunperin ajatellut ottaa retkelle piknikeväät mukaan, mutta sitten huomasin, että läheisellä Golden Bayn rannalla sijaitseva Radisson Blu -hotelli tarjoilee perinteistä iltapäiväteetä. Ja niitähän minä rakastan! Ainoa huoleni oli se, että mahtavatko ne ottaa meitä sinne vaelluskengissä ja hikisissä t-paidoissa, mutta onneksi ottivat. Nautimme iltapäiväteen herkuista terassilla upeissa maisemissa iltapäiväauringon lämmössä. Maltan talvi ei varmasti aina ole näin lempeä, mutta meitä kyllä säät suosivat!

Virallinen synttäripäivä siis tuli ja meni. Olin nelikymppinen. Kuulostaa tosiaan aikuismaiselta. Tuliko se kriisi sitten? Ei varsinaisesti. Olen tosin aina ollut hyvä aktiivisesti unohtamaan ikävät asiat. MUTTA! Itku meinasi päästä kun rekisteröidyin pari päivää myöhemmin johonkin ilmaiseen wifiin ja jouduin täyttämään sitä varten tietoja, muun muassa kirjoittamaan ikäni. Painamaan nelosta ja nollaa – ei ollut edes mahdollista vain rastittaa sopivaa ikäsegmenttiä. Ja toisen kerran lentokentällä lentoa kotiin odottaessa kun joku maltalainen matkailukyselyntekijä pyysi saada kysellä mielipiteitä Maltan lomastani. Vastailin kysymyksiin mielelläni kun aikaakin oli lentoa odottaessa ja kaikki meni hienosti viimeiseen kysymykseen asti, joka oli, kuten arvaatte, ikä. Voin kertoa, että vielä kamalampaa kuin joutua kirjoittamaan 40, on joutua sanomaan se ääneen!