Seitsemän miljoonan sipulin Keukenhof

Keski-iässä sitä alkaa haaveilla kummallisista asioista. Kuten tulppaaneista. Like what the f**k, meillä ei ole kotona viherkasvin viherkasvia (eivät pysy hengissä) ja takapihan kukkapenkkiäkin hoitaa mies enkä minä. Kukat ja kasvit ei ole mun juttu mitenkään eikä millään tasolla, mutta siitä huolimatta Hollannin Keukenhof-tulppaanipuutarha on alkanut viime vuosien aikana kutsua minua seireenin lailla. Törmään joka kevät tähän aikaan muka koko ajan ja joka paikassa kuviin Keukenhofin värikkäistä kukkapelloista ja -penkeistä, ja tämä puutarha on alkanut vaikuttaa ihan paraatisilta maan päällä, jonne on pakko päästä!

Keukenhof on auki vain kaksi kuukautta vuodessa maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin. Lyhyt aukioloaika johtuu siitä, että puutarha on pyhitetty ainoastaan sipulikasveille, ja niiden kukinta ajoittuu kevääseen. Käytännössä puutarhan aukioloaika yhdistettynä työhöni opettajana rajoittaa radikaalisti omia vierailumahdollisuuksiani. Koska pääsiäisviikonloppu on kevään ainoa pitkä viikonloppu, päätin tänä keväänä ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta…

Pääsiäisenä Keukenhofiin = virhe!

Keukenhofiin ei siis ensinnäkään muutenkaan vaan mennä ex tempore, vaan liput halutulle päivälle kannattaa ostaa ajoissa. Minun lisäkseni nimittäin noin 2 miljoonaa muutakin ihmistä kuulee Keukenhofin kutsun vuosittain ja se tarkoittaa RUUHKAA. Ruuhkaisimpina päivinä Keukenhofissa vierailee jopa 50 000 ihmistä päivässä, ja pääsiäislauantai oli taatusti yksi noista päivistä.

Paitsi, että ruuhka näkyi ja tuntui itse puutarhassa – vaikka se onkin valtava – niin myös paikan päälle pääsemisessä. Ostin Keukenhofiin lipun, johon kuului myös Keukenhof Express -bussikuljetus. Majoituin pääsiäisviikonlopun Amsterdamissa, mutta koska jätin lippujen oston liian myöhään (ostin ne lopulta noin viikkoa ennen matkaa), oli melkein kaikki mahdolliset Amsterdamista lähtevät bussit jo varattu täyteen. Mutta ei hätää: varasin bussikuljetuksen, joka lähti lauantaina klo 11.00 Haarlemista, ja otin Amsterdamista sinne junan. Ajattelin, että on ihan kiva nähdä Amsterdamin lisäksi myös pienempi kaupunki, ja että syön siellä vaikka aamiaista ennen bussin lähtöä.

Näin tapahtuikin ja olin aamiaisen jälkeen hyvissä ajoin valmiina astumaan Keukenhof Express -bussiin Haarlemissa. Paitsi, että bussia ei tullut, jonotus oli epäselvää, ja jonossa kävi ilmi, että itse asiassa sillä varatulla ajalla ei lopulta ollutkaan mitään käytännön merkitystä. Samana päivänä saa nousta minkä tahansa Keukenhof Express -bussin kyytiin. Eli olisin voinut ottaa minkä vaan jäljellä olevan ajan Amsterdamista ja nousta sieltä silti jo aamusta bussin kyytiin. Tässä kohtaa vähän sapetti, eikä fiilistä nostanut myöskään se tunnin odottelu, kun yhtäkään bussia ei kuulunut vaikka niitä pitäisi mennä puolen tunnin välein.

Kun bussi viimein kurvasi asemalle, olin onnekseni viimeisiä sen kyytiin sullottuja ihmisiä (jonoon jäi vielä paljon kanssani jo tunnin odottaneita – toivottavasti seuraava bussi tuli pian), mutta jouduin tietysti seisomaan koko matkan. Eli pari tuntia paikallaan seisomista alkuun, ja siitä onkin sitten mukava aloittaa kiertely 32 hehtaarin kokoisessa puutarhassa… Kun bussi mateli kapeilla yksikaistaisilla teillä hitaasti ruuhkassa kohti Keukenhofia, ymmärsin tosin kyllä mistä bussien myöhästely johtuu.

7 miljoonaa kukkasipulia, 800 erilaista tulppaania…

Keukenhofin puutarhan alue on siis 32 hehtaarin laajuinen, ja jos sen kaikki polut kävelisi läpi, tulisi kävelyä 15 kilometriä. Puutarhassa on erilaisia alueita ja erilaisia istutuksia, ja myös muutamia paviljonkeja, joissa on kukkia sisätiloissa. Jätin itse paviljongit väliin, koska halusin nauttia aurinkoisesta ulkoilmasta.

Puutarhan istutukset eivät varsinaisesti ole mitenkään eri kukkalajien tms. mukaan jaoteltu, vaan kaikkialla on kaikkea. Olisi toisaalta ollut selkeää, jos olisi voinut suunnistaa puiston tiettyyn osaan tulppaaneita katsomaan ja toiseen osaan krookusten luo jne., mutta silloin aina jossain olisi jo kukinta ohi ja toisaalla vasta alkamassa. Nyt kun joka puolella on istutuksia, joissa on monia eri lajikkeita, on nähtävää joka puolella. Keukenhof on siis suunniteltu niin, että koko sen kahden kuukauden aukioloajan siellä kukkii.

Ensimmäisenä maaliskuun lopusta alkaen ulkona kukkivat muun muassa narsissit ja krookukset. Seuraavassa aallossa maasta nousevat hyasintit ja varhaiset tulppaanilajikkeet. Myös kirsikkapuut ja magnoliat kukkivat tässä vaiheessa. Huhtikuun loppuun mennessä kaikki tulppaanit ovat puhjenneet kukaan, ja jos haluat nähdä nimenomaan mahdollisimman paljon tulppaaneja, on huhtikuun puolivälin tienoo ja loppupuoli siihen varminta aikaa.

Tänä vuonna kevät oli aavistuksen myöhässä ja pääsiäisenä (tarkka vierailupäiväni oli 8.4.2023) kukki arviolta puolet kaikista tulppaaneista. Hyasintit olivat aivan upeassa kukassa ja tuoksuivat huumaavasti!

Suunnittele Keukenhofin käynti etukäteen

Kannattaa siis suunnitella vierailu Keukenhofissa hyvissä ajoin etukäteen. Lippujen ennakkoon varaamisen lisäksi ota huomioon mm. nämä seikat:

• Vältä viikonloppuja ja juhlapyhiä (paitsi jos siis pidät ruuhkista).
• Alkuviikko on rauhallisinta aikaa, ja aamut ja illat ovat keskipäivää rauhallisempia.
• Ota mukaan omat eväät (puutarhassa on ruokakojuja, mutta ne ruuhkautuvat) ja oma vesipullo.
• Ota mukaan viltti piknikiä varten. Penkkejä on rajallisesti.
• Varaa vierailuun aikaa, kuljetuksineen helposti koko päiväkin. Vaikka kuvittelisit olevasi miten tehokas tahansa, puisto on valtava ja vie mennessään ja siellä kuluu ihan huomaamatta VÄHINTÄÄN kaksi tuntia.

Vaikka ennen Keukonhofiin asti pääsemistäni olin ärsyyntynyt ruuhkista ja bussikuljetuksen takkuilusta, ja vaikka itse puutarhassa ihmismassat välillä ahdistivat, oli Keukenhof silti kaiken hehkutuksen arvoinen. Suosittelen tätä tulppaaniparatiisia lämpimästi – mutta suunnittele vierailusi hyvin ennakkoon!