Ahvenanmaa on vienyt sydämeni ihan kokonaan, ja viimeisen viiden vuoden aikana olen reissannut siellä niin monta kertaa, etten enää pysy laskuissa. Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat ovat joka vuosi syksyn kohokohta ja kesä alkaa toukokuisesta Ahvenanmaa vihannoi -tapahtumasta. Ja sitten on tietysti Ahvenanmaan aurinkoinen kesä, ah!
Tänä kesänä me tehtiin viiden päivän reissu autolla pääsaarelle niin, että tultiin Finnlinesin laivalla Naantalista Långnäsiin, kierreltiin ensin saaren eteläpuolen nähtävyyksillä ja kruunattiin loma pohjoisrannikolla Havsviddenin upeissa maisemissa. Mukana reissussa oli myös Ahvenanmaan ensikertalainen, jolle oli kiva päästä näyttämään itselleni jo monelta aiemmalta reissulta tuttuja, hyviksi havaittuja paikkoja. Mutta löysin minä itsekin taas uutta! Ei tähän aurinkoiseen saareen vaan ikinä kyllästy!
Jos haluat lukea blogiin aiemmin kirjoittamiani Ahvenanmaa-vinkkejä, niin parin kesän takaisen roadtripin vinkit löytyy täältä ja kaikki Ahvenanmaa-jutut kootusti tästä linkistä. Tästä jutusta löytyy sitten ihan uusia tuttavuuksia ja vinkkejä tältä kesältä, muun muassa mahtava retki majakalle!
Getabergen: Ahvenanmaan kaunein näköala
Ihan sieltä pääsaaren pohjoisnurkasta niin pitkältä kuin tietä pääsee, löytyy Getavuori. Ei ehkä ihan vuori sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta muuten niin alavalla Ahvenanmaalla tämä satametrinen kukkula on todellakin saaren korkeimpia kohtia. Ja Getabergeniltä on totta tosiaan ihan mahtavat näkymät – joku jossain taisi kutsua tätä mini-Koliksi!
Näköalojen lisäksi Getabergenillä on noin 6 kilometrin pituinen luontopolku sekä parin kilometrin mittainen frisbeegolfrata. Ylhäällä Getabergenin laella on lisäki Soltuna-ravintola, jolla on upea näköalaterassi. Tänne voisi siis poiketa ihan vaan vaikka lounaallekin, vaikkei luontopolku kiinnostaisi. Soltunasta voi vuokrata myös edullisia pieniä yöpymismökkejä, joissa on ainakin maisemat kohdillaan (oma rauha on tosin vähän kortilla suositun ravintolan ja näköalapaikan kainalossa).
Luontopolku lähtee ravintolan takaa. Se on paikoin vähän huonosti merkitty, mutta kunhan löytää polun alun ja suuntaa kohti merenrantaa, niin löytää kyllä sinne minne pitää. Me ei oltu tajuttu varautua niin paahtavaan auringonpaisteeseen, mikä tuona päivänä oli, ja siitä johtuen päätettiin olla kiertämättä ihan koko polkua. Olisi pitänyt varustautua vähintään vesipullolla ja aurinkorasvalla – illalla huomasin, että olin jo päivän aikana ehtinyt polttaa niskani!
Edempää polun varrelta löytyy muun muassa hienoja luolia ja lopulta myös merenranta, jossa voi käydä pulahtamassa (jos muistaa ottaa vesipullon ja aurinkorasvan lisäksi mukaan vielä uikkarit ja pyyhkeenkin). Matkan varrella on myös nämä ihmisen rakentamat pirunpellot:
Havsviddenin upeat merenrantamaisemat
Poikkesin Havsviddenissä ensimmäistä kertaa keväällä lyhyellä Visit Ålandin järjestämällä tutustumiskäynnillä. Kävimme kurkkaamassa upeisiin omilla merenrantaterasseilla ja laitureilla varustettuihin kalliohuviloihin ja olin ihan myyty! En minä varmaan toki koskaan raaskisi maksaa yöpymisestä sellaisia maltaita, mutta onneksi Havsviddenissä on myös ihan tavallisia, edullisempia hotellihuoneita. Ja nämä upeat maisemat ja luonto on kaikille vieraille samat! Myös allastalon saunojen, rantasaunan, uima-altaan ja allasbaarialueen käyttö kuuluu kaikille täällä majoittuville.
Varasimme siis pienen hotellihuoneen Havsviddenistä kahdeksi yöksi. Hotellihuoneista ei ole merinäköalaa, mutta onneksi saimme nauttia täydellisen aurinkoisista kesäpäivistä ulkona. Oli ihana istuskella terassin lepotuoleissa tai lämpimillä kallioilla lukemassa kirjaa, katsella merelle ja seurata vierasvenesataman lähteviä ja saapuvia purjeveneitä.
Yritin myös käydä meressä kastautumassa, mutta taitaa tänäkin vuonna jäädä talviturkki päälle, oli se minun makuuni edelleen sen verran kylmää. Mieheni sen sijaan pulikoi meressä kuin mikäkin hylje ja saunoi tuntikausia välillä rantasaunassa ja välillä ylempänä allastalon saunassa. Saunat ovat päällä koko päivän eli täällä ei tarvitse miettiä ehtiikö johonkin tiettyyn aikaan saunaan.
Ja olimme molemmat kyllä niin tyytyväisiä oloomme Havsviddenissä, että varmasti palaamme tänne uudestaan. Viimeistään ensi kesänä, mutta olisi kyllä aika hienoa nähdä myös miltä syksyn ruska tai talven myrskyt ja tuiskut täällä tuntuisivat! Ja ehkä minä joku kerta vielä panostan siihen ihan omaan merinäköalaan ja terassiinkin.
Meriretki Sälskärin majakalle
Niin kauan kuin olen reissannut Ahvenanmaalla, olen haaveillut myös majakkaretkestä. Ahvenanmaan vesillä on kolme majakkasaarta, joilla voi vierailla, mutta ne ovat kaikki silti enemmän tai vähemmän haasteellisesti saavutettavissa. Nyt kun oltiin kerrankin autolla liikkeellä pohjoisrannikolla, pääsin vihdoin toteuttamaan majakkaunelmani. Sälskärin majakkaretken lähtöpisteeseen päästäkseen tarvitsee nimittäin auton, julkisilla ei näihin pieniin satamiin (kalastusvene, jolla majakalle mennään, lähtee Skarpnåtön laiturista ja kyytiin voi nousta myös Hällöstä, Getasta) pääse.
Reilun tunnin merimatkan päässä Getasta odotti Sälskärin majakkasaari ja sen vieressä erikoisten ruokkien monituhatpäinen yhdyskunta Norra Sälskärin autiolla saarella. Sälskärin saari on saanut nimensä hylkeistä (se on toiminut aiemmin hylkeenpyytäjien tukikohtana), mutta ikävä kyllä hylkeitä ei tällä kertaa näkynyt.
Sälskärin majakka on Suomen vanhin (se on rakennettu vuonna 1868) ja monen mielestä myös Suomen kaunein. Retken aikana halukkaat pääsevät myös kiipeämään ylös majakkaan – saarelle voi siis rantautua omallakin veneellä, mutta majakkaan ei silloin pääse. Portaita ylös linssihuoneeseen on kaikkiaan 164.
Niin ja ne ruokit! Sälskärin saarella ollessa ilmassa liitävät ja kirkuvat lähinnä lokit ja tiirat, mutta saarta veneellä lähestyessä ja sieltä poispäin lähtiessä kannattaisi olla kiikarit mukana. Pingviinimäiset, hassut paksut ruokit asuttavat viereistä karua saarta ja lentelevät merellä oman kotisaarensa lähettyvillä.
Laivurintalo Skeppargården Pellas
Skeppargården Pellas -kyltti tien vieressä houkutteli meidät katsomaan millainen kipparinpiha tien päästä löytyy. Ja sieltähän löytyi aivan ihastuttava ja tunnelmallinen laivurintalo! Skeppargården Pellas on paikallisen laivanvarustajan Erik Petter Erikssonin vuonna 1884 rakennuttama suuri maalaistalo, joka on muutettu museoksi. Museo on täynnä hienoja huonekaluja, esineitä ja yksityiskohtia, jotka kertovat ahvenanmaalaisen laivanvarustamisen, merenkäynnin ja Erikssonin perheen useiden täällä asuneiden sukupolvien tarinaa. Laivurintalo ja sen kahvitupa ovat avoinna kesäisin. Kahvituvasta saa mm. Ahvenanmaan pannukakkua ja perinteistä, paikallista hemvete-leipää.
Kierros Ahvenanmaan kirkoissa
Me poikettiin tällä reissulla myös kirkkoihin aina kun sellaisia sattui reitille. Tällaisissa pienempien paikkojen kirkoissa on aina jotenkin enemmän se paikallinen historia ja tarinat läsnä kuin isommissa, kasvottomammissa kirkoissa. On tosi mielenkiintoista kuulostella ja pohtia millaisia tapahtumia, iloa ja surua kirkot ovat täällä saarella vuosisatojen varrella nähneet.
Jomalan kunnassa sijaitseva Pyhän Olavin kivikirkko on rakennettu vuosina 1270-1290 ja se on Suomen vanhin kivinen pitäjänkirkko ja vanhin muurattu kivirakennus. Kirkon seinillä näkyy yhä melkein 800 vuotta maalauksia!
Finströmin kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko on vanha sekin: se on rakennettu 1400-luvun puolivälissä. Erikoisen näköisen tornin uskotaan muuten olleen esikuvana Lars Sonckille hänen suunnitellessaan 1900-luvun alussa Tampereen tuomiokirkon tornia!
Lemlandin kirkko on omistettu Pyhälle Birgittalle. Myös tämä kirkko ja sen maalaukset on ajoitettu 1200-luvun loppupuolelle.
Lumparlandin Pyhän Andreaksen kirkko on edellisiä vähän vaatimattomampi 1700-luvun puukirkko. Se on kauniilla paikalla pienessä merenlahden poukamassa ja ihan sen vieressä on paikallinen uimaranta. Tämä kirkko on myös ihan kivenheiton päässä Långnäsin satamasta, sijainti on siis kätevä Finnlinesin laivalta tuleville kirkkobongareille!
Kahvilavinkit Ahvenanmaalle
Ruumiin ravintoakin on toki nautittava kirkkokierroksen oheen, ja sen löytäminen on Ahvenanmaalla vielä helpompaa kuin kirkkojen! Ahvenanmaa on varsinainen kahvilasaari. Maarianhaminasta löytyvät toinen toistaan idyllisemmät, läpi vuoden avoinna olevat Bagarstugan, Svarta Katten ja Café Viktor, ja ihania kesäkahviloita löytyy niiden lisäksi ympäri saarta!
Jos satut kohdalle, niin suosittelen poikkeamaan joissakin näistä hyviksi havaituista herkkupaikoista: Brobacka Gästhemin kahvilassa, Grannasin omenatilan kahvilassa, Mattas Gårdsmejerillä jätskillä, Uffe på Bergetin näköalakahvilassa, Åland Distilleryssä kahvilla tai drinkillä, paikallisen limonaditehtaan Amalias Caféssa, kasvihuoneeseen rakennetussa Humlan Caféssa tai pullistaan kuuluisassa Solkulla Gårdissa.
Kaikkein kaunein puutarha löytyy Stickstugan Hantverk & Cafésta. Ja jo 10 minuutin ajomatka Maarianhaminasta siltojen kautta tänne Järsöjen saarelle on reissun väärti, merimaisemat on niin kauniit!
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
23.7.2023 at 07:55Getabergenillä tosiaan on hienot näkymät, ja siellä tosiaan kulkee luontopolku. Tykättiin luontopolusta paljon ja sen varrella olevat luolat olivat kiinnostavia. Iso suositus kyseiselle patikalle. Tykättiin myös tuosta Sälskärin majakasta, jonka lisäksi voimme suositella retkeä Märketille. Innostuttiin vierailemaan myös kaikissa Manner-Ahvenanmaan kirkoissa, varsin hienoja ja vaikuttavia kaikki.
emma
23.7.2023 at 22:29Märket on haaveissa! Toki sinne pääsisi majakkaseuralaisena talkoilemaankin, mutta viikko siellä meren armoilla on toistaiseksi tuntunut mulle vähän liian haasteelliselta. Retki riittäisi 🙂