Jostain syystä muistan lapsuudestani satunnaisen, irrallisen muiston jättiläislumpeista. En ole varma olinko päässyt näkemään niitä jossain vai vain kuullut niistä, mutta muistan kuinka kiehtova oli ajatus jopa aikuisen ihmisen painon kantavista lumpeista.
Tämä muisto, tai oikeastaan vain ohimenevä tunne, tuli mieleeni muutama vuosi sitten kun kävelin Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ohi. Tiesin samantien, että noihin kasvihuoneisiin olisi päästävä katsomaan löytyisikö sieltä näitä ihmeellisiä kasveja.
Mainitaan ensin, että Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ulkopuutarhatkin ovat toki vierailun arvoiset – ja ne ovat myös ympäri vuoden auki ja vielä ihan ilmaiset (kasvihuoneisiin on erillinen pääsymaksu). Ulkopuutarhasta löytyy eri vuodenajoille erilaista katseltavaa, ja kauniilla säällä täällä on mukava vaan istua ja nauttia ympäröivästä kauneudesta. Helteillä puutarhasta löytyy myös varjoisampia sopukoita.
Ne jo ulkoa upean näköiset lasiset kasvihuoneet olivat kuitenkin käyntini pääkohde. Kauniita, lasisia kasvihuoneita on yhteensä kymmenen ja niissä kymmenen eri ilmaston ja alueen pienoispuutarhaa. Kasvihuoneesta toiseen kävellessään pääsee tutustumaan muun muassa savannin, sademetsän ja aavikon kasveihin. Ilmankosteus ja lämpötila vaihtelevat myös huoneesta toiseen.
Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ovat todellinen keidas keskellä Helsinkiä. Tänne tullessaan astuu jännittävään toiseen maailmaan, joka välillä todella tuntuu siltä kuin olisi päässyt pakenemaan arkea toiseen ulottuvuuteen. Tänne olisi varmaan mahtavaa tulla keskellä kylmintä talvea retkelle tropiikkiin!
Kiertelin ihmeissäni ja ihastuneena kasvihuoneita – kunnes viimeisenä odotti se varsinainen graalin malja, lummehuone ei ollut vain satua vaan täyttä totta!
Lumpeet ovat saaneet – ja ansainneet – ehdottomasti kasvihuoneista upeimman: pyöreän lasitalon, johon tulvii luonnonvaloa kaikista ilmansuunnista. Oi miten kauniita vihreän ja tumman sinisen veden sävyjä, oi miten romanttista!
Jättiläislumpeen lehti voi kasvaa halkaisijaltaan jopa kaksimetriseksi – ja toden totta, täälläkin kerrotaan, että iso lehti kykenee kannattelemaan jopa kahden ihmisen painon! Täällä lumpeet eivät kuitenkaan kasva ihan niin suuriksi eikä muutenkaan kannata ehkä lähteä koittamaan. Jättiläislumpeiden katselijan kannattaa myös huomioida, että lumpeet ovat yksivuotisia ja ne kuihtuvat yleensä joulun lähestyessä pois ja uusia lumpeita pääsee ihailemaan aina keväämmällä.
🌴 Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan tarkemmat tiedot ja mm. aukioloajat löytyvät täältä.
Stacy Siivonen
23.10.2016 at 20:16Olen käynyt lummehuoneessa ja nähnyt jättiläislumpeita myös luomuna. Mietin, onkohan kasvihuoneen sisältö muuttunut vuosien mittaan, lumpeet ainakin ovat tuttuja. Olen käynyt puutarhassa näkemässä myös heinäkurpan ja kashmirinuunilinnun. Edellinen sai paljon kuvaajia. Kumpulassa on myös oma ulkopuutarhansa ja kun asuin Vallilassa, tykkäsin käydä siellä usein. Kaisaniemestä on lähtöisin myös Pentti Linkola. Peetun kaverit murtautuivat sinne off-hours ja tekivät teetä hulluruohosta ja ties mistä. Moni niistä ei ole hengissä enää, onkohan kukaan.
Emma
30.10.2016 at 11:40Ooh, onko noita jossain Suomessa luomuna? Vai oletko törmännyt maailmalla?
Anne | Metallia Matkassa
24.10.2016 at 07:46Olen tainnut käydä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vain kerran, erään opiskeluihin liittyneen projektin tiimoilta. Kartoitettiin 10 mielenkiintoista kohdetta, jota Helsingissä ehtii päivän aikana nähdä. Mielestäni puutarha on tosi kiva kohde, mutta se jää helposti monelta huomaamatta! Vaikka se sijaitsee tosi keskeisellä paikalla niin, joten sen on siellä puskien uumenissa.. sinne pitää varta vasten mennä!
Emma
24.10.2016 at 10:40Hauska projekti! Kasvihuoneet ehtii kiertää tosiaan vaikka parissa tunnissa, mutta ensi kerralla menen kyllä ajan kanssa katsomaan ulkopuutarhoja myös.
Kohteena maailma / Rami
26.10.2016 at 23:01Monta kertaa on ohi tullut käveltyä ja lähes yhtä monta kertaa mietittyä, että tuolla pitäisi käydä… No josko seuraavalla kerralla ohi ei kävelisikään vaan menisi sisälle katsastamaan tämän mielenkiintoisen paikan!
Emma
10.4.2019 at 09:40Jokohan oot päässyt käymään Kasvitieteellisessä? Eilen ajattelin taas käydä (mutta en ehtinyt sitten enää Kansallismuseon jälkeen) ja piti lukea oma juttuni, että mitäs olenkaan siitä kirjoittanut, ja huomasin samalla että täällähän on kovin epäkohteliaasti jäänyt kommenttiin vastaamatta 🙂
Johanna Hulda
28.10.2016 at 01:05Mä olin tuonne kerran menossa, mutta juhannuksen takia puutarha oli suljettu. Kierreltiin ulkona kuitenkin jonkin aikaa. Kkasvitieteelliset puutarhat ovat melkeinpä missä tahansa tosi hienoja paikkoja, joihin kelpaa tutustua. Bongasin muuten täällä Brasiliassa kaakaopuun, mutta jouduimme kysymään että mikä hedelmä oikein on kyseessä ennen kuin tiesimme sen olevan kaakao. Noita jättiläislumpeitakin olisi voinut nähdä luonnossa, mutta ehkä ne olivat juuri talven jälkeen kuihtuneet kun ei käynyt tuuri, höh!
Emma
30.10.2016 at 11:36Joo, mä näin myös ihan juuri jättiläislumpeita ulkopuutarhassa Indonesiassa, mutta olivat huonokuntoisia. Mietin samoin, että ehkä olivat lakastumassa uusien tieltä.
Pirkko / Meriharakka
28.10.2016 at 14:27Tämä on jäänyt minulle mieleen, kun miesvaltaisessa työporukassa oli hakusessa joskus tiimipäivälle joku ”välipalakohde” kokoustamisen väliin ja ehdotin tätä. Ensi alkuun porukka oli hiukan tyrmistynyt ajatuksesta, eihän tämä vedä vertoja Megazoneille tai vastaaville, mutta lopulta tänne kuitenkin päädyttiin ja veikkaampa, että miehetkin kuitenkin tästä pitivät!
Emma
30.10.2016 at 11:38Haha, hauska muisto! Kyllä mä veikkaan myös, että tuosta jää positiivinen muistijälki miehillekin – tai kelle vaan vaikka ei varsinainen kukkaihminen olisikaan!
Lotta | Watia.fi
29.10.2016 at 15:15Onkohan noiden lumpeiden päälle joskus pääsetty lapsia istumaan? Mulla on semmonen mielikuva, että ollaan joskus istuttu kun ollaan oltu lapsia. Vai onkohan se ollut jossain muualla… No, tuolla olen kuitenkin aivan varmasti joskus käynyt! 😀
Emma
30.10.2016 at 11:39Mä muistan myös ainakin varmasti kuulleeni, että lapset olisivat jossain istuneet lumpeilla! Tai sitten se on mielikuvitus, joka on vaan ajatellut sitä kun on aina puhuttu että ne kestäisivät jopa lapsen/ihmisen painon 😀
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
1.7.2021 at 01:19Kivalta näyttävä paikka. Ulkomailla kasvitieteelliset puutarhat ovat joskus vähän tylsiä, mutta tuo vaikuttaa kyllä mukavalta kohteelta. Noita jättiläislumpeita olisin toivonut näkeväni pari vuotta sitten Panatanilla Brasiliassa luonnonvaraisena, mutta eipä tullut vastaan. Onneksi niitä oli edes Rio de Janeiron kasvitieteellisessä puutarhassa.
emma
4.7.2021 at 22:52Rio de Janeiron kasvitieteellinen kuulostaa ihanalta, oli varmaan kaikkia eksoottisia lajeja näytillä!
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
1.7.2021 at 01:20Äh, siis Pantanalilla…
emma
4.7.2021 at 22:53Kato, ihan sujuvasti luin sen oikein, en ois ees huomannut kirjoitusvirhettä 😀
Aila ja Juha
4.7.2021 at 08:22Nyt melkein hävettää oma saamattomuuteni. Olen nimittäin montakin kertaa käynyt Kaisaniemen ulkopuutarhassa ihailemassa kevään, kesän ja syksyn antia ja joka kerta skipannut kasvihuoneet. Onneksi törmäsin tähän sinun kirjoitukseesi ja upeisiin kuviisi juuri nyt. Katsoin heti, että kasvihuoneet olisivat tänäänkin auki, ei siis mahdoton ajatus, että oma yllättävä saamattomuuteni loppuisi aika pian. Muutenkin tykkään kaikesta kauniista, mikä liittyy luontoon, puistoihin ja puutarhoihin.
emma
4.7.2021 at 22:55No ehdottomasti kannattaa käydä! Ainoa huono puoli noissa kasvihuoneissa on, että ne on vähän tukalia näin kun ulkonakin porottaa aurinko sisätilan lämmön ja kosteuden lisäksi.