Islannin Länsivuonot on syrjäinen luontoparatiisi

En ollut etukäteen osannut ajatella, että tässä syrjäisessä Islannin kolkassa olisi mitään erityistä – tarkoitan siis, että vielä erityisempää kuin jo aiemmin näkemissäni uskomattomissa maisemissa. Mutta Länsivuonojen alue osoittautui ihan omaksi maailmakseen. Siinä missä Akureyrikin oli vuonon pohjukassa, niin täällä lännessä vuonot ja muut luonnonmuodostelmat olivat vielä vaikuttavammat ja näyttävämmät.

Elämää Ísafjörðurissa

Ísafjörður, joka oli muuten myös Satu Rämön kotikylä Islannissa, sijaitsee oman vuononsa perukoilla pienessä poukamassa, jonka molemmilta puolilta ja takaa kohoavat korkeat vuorenseinämät kuin pientä kaupunkia suojelemaan.

Täältä pois on aikoinaan päässyt ainoastaan meriteitse, mutta parikymmentä vuotta sitten vuoren läpi rakennettiin tunneli, joka yhdisti vierekkäiset vuonot toisiinsa sekä Islannin isompaan tieverkkoon, jota pitkin pääsee lopulta vaikka Reykjavikiin asti. Ajoaika Ísafjörðurista Reykjavikiin on 5,5 tuntia. Vestfjarðagöngin tunneli on yksisuuntainen niin, että Ísafjörðuriin päin ajavilla on etuajo-oikeus, ja kylästä poispäin ajavat pysähtyvät tunneliin louhittuihin levennyskohtiin antamaan tietä. Paikallisille tämä on ihan selvä peli, mutta aiheuttaa kuulemma turisteille paljon päänvaivaa. Myös pienenpieneltä ruohopäällysteiseltä Ísafjörðurin lentokentältä lentää pääkaupunkiin noin puolessa tunnissa, mutta lentoja perutaan usein, koska lentokentän sijainnin vuoksi tuuliolosuhteet laaksossa vuononperukoilla ovat ymmärrettävästi melko haasteelliset.

Ísafjörðurissa on vajaat 3000 asukasta. Se on lähes yhtä paljon kuin Norwegian Star -laivaan, jolla olen tänne tullut, mahtuu matkustajia. Matkailu, ja nimenomaan risteilyturismi, on tuonut tähän pieneen kylään ihan uusia elinmahdollisuuksia. Ennen ainoa elinkeino Ísafjörðurissa oli käytännössä kalastus. Kaupallinen kalastus on kuitenkin jatkuvasti vaikeutunut valtion asettamien venekohtaisten kiintiöiden myötä – isot yritykset ostavat veneet nimiinsä eikä paikallisille jää mahdollisuutta kalastaa. Tänä päivänä tämä pieni yhteisö on kuitenkin oikein elinvoimainen, ja täällä on muun muassa oma päiväkoti ja koulu.

Oppaamme Gunnar on kotoisin Akureyrista, mutta asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Yhdysvalloissa New Yorkissa. Hän tapasi sittemmin ísafjörðurilaisen vaimonsa, muutti tänne ja työskentelee nyt matkailualalla. Ja valaa kynttilöitä – palaan siihen myöhemmin! Gunnar kertoi meille koko päivän mielenkiintoisia tarinoita ja anekdootteja eikä hän myöskään pelännyt kertoa omia mielipiteitään – esimerkiksi valaanpyynnistä, jota Islannissa edelleen harjoitetaan.

Ajamme tunnelin läpi viereiseen Flateyri-vuonoon ihasteltuamme ensin Ísafjörðuria muutamalta näköalapaikalta. Viereisessä vuonossa avautuu huikea, vehreä laakso, jossa hevoset ja lampaat siellä täällä laiduntavat. Taloja ja pieniä maatiloja on harvakseltaan peltojen keskellä. Kylässä on myös kirkko, mutta juuri muita palveluita ei sitten näykään.

Valkohiekkainen ranta ja legendaarinen lehmä

Ajamme seuraavaksi upealle valkohiekkaiselle luonnonrannalle, jollaista ei ehkä olisi kuvitellut täältä karulta vulkaaniselta seudulta löytävänsä. Alue rannan ympäristössä on rauhoitettu lintujen pesimäalueeksi, ja erityisesti vuohen lailla ilmassa määkiviä taivaanvuohia kuuluu olevan paljon.

Olemme juuri tällä paikalla paitsi sen luonnonkauneuden, niin myös rannalla maistelemamme oluen tarinan vuoksi. Ja tämä tarina on tosi. Kolmisenkymmentä vuotta sitten paikallinen tilallinen vei lehmiään teurastamolle, kun yksi niistä, Sæunn nimeltään, pääsi karkaamaan aivan teurastamon ovilla viime hetkillä. Sæunn-lehmä lähti uiden pakoon ja ui lähes 2 kilometrin matkan tämän nimenomaisen jääkylmän vuonon poikki, ja nousi lopulta rantaan ihan lähellä tätä kohtaa missä nyt olemme.

Lehmää pidettiin tämän jälkeen sankarina ja sen henki säästettiin. Sæunn oli pakomatkansa aikana myös raskaana, mikä havaittiin vasta myöhemmin, eli se oli pelastanut myös vasikkansa hengen. Lehmä sai elää näissä kotimaisemissaan elämänsä loppuun asti ja se on myös haudattu tänne. Nykypäivänä täällä järjestetään vuosittain Sæunnin mukaan nimetty vuonon yli -uintikilpailu, legendaarisesta lehmästä on kirjoitettu useita tarinoita, ja sen kunniaksi on tehty myös herkullisen makuinen mangolla maustettu olut, jota pääsimme tällä rannalla maistelemaan.

Viimeisenä kohteena Flateyri-vuonossa käymme tutustumassa paikalliseen Magnússonin lammasfarmariperheeseen. Helgalla ja Ásvaldurilla on noin 300 lammasta ja lisäksi he pitävät kylässä pientä bed & breakfastia. Kun saavumme pihaan, saamme kuulla, että tilan kaikki muut lampaat ovat laiduntamassa jossain vuorilla, mutta pihassa on yksi emä kolmen pienen karitsansa kanssa.

Tämän lampaan oma emä kuoli kuulemma sen ollessa pieni, joten sen kasvattivat ihmiset, ja siksi siitä on tullut Magnússonin perheen lemmikki. Se saisi toki elää muiden lampaiden kanssa, ja nytkin se oli alunperin viety muun lauman mukana kesälaitumelle, mutta se oli palannut oma-aloitteisesti perheen luokse. 1,5 kuukautta sitten se synnytti suloiset kolmoset, mikä on melko epätavallisen kokoinen lapsikatras lampaalle.

Lammasfarmariperheen äiti Helga on anoppinsa kanssa leiponut meille perinteistä islantilaista ”hyvän avioliiton kakkua”. Täällä sanotaan, että aviomies pysyy tyytyväisenä kunhan vaimo osaa leipoa yhden hyvän kakun, ja tämä resepti on vuosikymmenten ajan ollut takuuvarma. Kakku on myös hyvin säilyvää evästä esimerkiksi monen päivän paimenreissuille.

Tuliaisia ja maistiaisia Ísafjörðurissa

Vuonoilta palattuani jään vielä kuljeskelemaan Ísafjörðurin kylään. Kylältä löytyy useampi kahvila ja pieni ravintola, yksi supermarketti (josta ostan tuliaisiksi paikallista suklaata), kirjakauppa sekä muutamia paikallisia käsitöitä ja matkamuistoja myyviä liikkeitä. Yhdestä niistä löydän myös Gunnarin päivän alussa mainitsemia hänen ja vaimonsa käsityönä tekemiä upeita pienoismallikynttilöitä. Tällainen tekisi kovasti mieli ostaa tuliaiseksi kotiin, mutta hinta on lähes 50 euroa / kynttilä ja se on kyllä liikaa, vaikka kuinka haluaisin tukea paikallista pienyrittäjää. Harmillista.

Satamasta löytyy se paikallinen panimo, Dokkan, joka tekee lehmäolutta. Jään panimon aurinkoiselle terassille vielä maistelemaan otannan heidän muitakin oluitaan. Yksi niistä on maustettu merilevällä – mitä en kyllä rehellisesti sanoen maista.

Enpä voi muuta sanoa, kuin että jos suunnittelet Islannin reissua, niin älä jätä näitä Länsivuonoja väliin! Maisemat ja meininki on täällä ihan omanlaisiaan – täällä ei ole tulivuoria eikä laavamuodostelmia eikä lämpimiä laguuneja, mutta maisemat on huikeat ja elämykset ihan uniikkeja!