Vajaan tunnin bussimatkan päässä työmatkakohteestani Leiriasta sijaitsee kaunis, keskiaikainen Coimbran kaupunki. Sinne piti siis ehdottomasti suunnata työohjelmasta vapaana iltapäivänä.
Tehokkaan edellisen illan tutkimuksen perusteella päätin aloittaa kaupunkikierroksen Coimbran yliopiston kampukselta. Yliopisto on korkealla kukkulalla vanhan kaupungin kauniiden kortteleiden ja kujien kruununa.
Coimbran yliopiston kirjasto on kaupungin upeimpia nähtävyyksiä
Kampukselle ja osaan rakennuksista on vapaa pääsy, mutta sen kuuluisimpaan osaan, 1700-luvulla rakennettuun Joaninen kirjastoon tutustuakseen täytyy ostaa lippu (20 €) sekä varata lipunoston yhteydessä vierailuaika. Näin sesongin ulkopuolella pääsin onneksi heti seuraavaan mahdolliseen erään ja sisään kirjastoon vain vartin odottelun jälkeen.
Kirjasto oli totta tosiaan upea, ihan kuin jonkin fantasiaelokuvan kulissi:
Kirjasto koostuu kolmesta salista, jotka kaikki ovat lattiasta kattoon asti täynnä upeita yksityiskohtia. Oi voi kunpa niitä vaan olisi saanut valokuvata (ei saanut, jouduin turvautumaan yllä olevaan Wikipedian kuvaan)! Kirjastossa asuu kuulemma myös lepakoita, jotka auttavat vanhojen kirjojen suojelemisessa mm. syömällä koiperhosia ja muita kirjoja tuhoavia ötököitä. Siellä myös pidetään jatkuvasti yllä tiettyä vanhoille kirjoille ja rakenteille sopivaa lämpötilaa ja kosteustasoa.
Kirjaston alakerrasta löytyy myöskin jännä paikka, joskin se on sisustukseltaan huomattavasti yläkertaa karumpi, nimittäin akateeminen vankila. Tämä vankityrmä oli paikka, johon opiskelija saatettiin tuomita esim. tunnilla häiriköinnistä tai kirjaston kirjan vahingoittamisesta. Asiaa!
Kampuskierroksen jälkeen laskeuduin seikkailemaan alakaupungin kujille. Matkan varrelle osui mm. Jardim de Manga, jonka kuitenkin totesin pettyneenä huijaukseksi, ei mangon mangoa vaikka muuten ihan nätti pikku puisto olikin…
Tuliaisia Coimbran kauppahallista
Kiertelin myös kauppahallissa ihanien vihannes-, hedelmä-, juusto- ja leipomokojujen keskellä. Kalaosasto sen sijaan oli iltapäivällä jo ihan kalaton ja lihojakin pakkailtiin pois.
Iloisen juustotädin kojusta ostin tuliaiseksi kilon kiekon jotakin juustoa, yhtään en osaa sanoa että mitä, mutta hyvältä se maistui!
Pöytä täyteen petiscoksia
Iltapäivä Coimbrassa huipentui tapaspäivälliseen, tai siis portugalilaisittain petiscoksiin. Onneksi syömään ei tarvinnut alkaa yksin vaan sain seuraksi kaksi saksalaista, myöskin Coimbrassa iltapäiväänsä viettävää kollegaa ja porukalla tilasimme pöydän täyteen ihania pieniä ruoka-annoksia.
Kallista ei tämä lysti myöskään näin jaettuna ollut: yhteensä 50 eurolla me kolme jaoimme marinoidut oliivit, leivät, levitteet, patatas bravas -perunat, paistetut herkkusienet, kylmäsavulohileivän, merikrotti-taatelivartaan ja liekitetyn ravun, joimme talon valkoviiniä ja paikallista olutta, sekä nautimme lopuksi vielä kolme erilaista jälkiruokaa, portviiniä ja espressoa. Ja kyllä meillä taisi tähän kaikkeen iso osa iltapäivästä sitten lopulta kuluakin, mutta oli se sen arvoista!
