Matkustin syksyllä Indonesiassa kolme viikkoa. Aloitin matkani Balilta, josta matkasin Nusa Lembonganin saarelle ja sieltä edelleen Gili-saarille. Saarten jälkeen lensin Yogyakartaan, josta käsin kävin tutustumassa UNESCOn maailmanperintökohteisiin Borobudurin ja Prambananin temppeleihin sekä ajelemassa Merapi-tulivuoren rinteillä. Matkani viimeiset päivät vietin ystäväni luona Bogorissa sekä toisen ystäväni häissä Jakartassa.
Kolme matkaviikkoani olivat paratiisirantojen ja kulttuurin lisäksi myös herkullisen ruuan juhlaa ja paikallisiin herkkuerikoisuuksiin tutustumista. Minun lempitapani tutustua uusiin kulttuureihin on syöminen <3
Ruokakierros Balilla
Aloitin ruokakulttuuriin tutustumisen heti päästyäni Balille ja varasin Withlocals-palvelun kautta paikallisen oppaan kanssani katuruokakierrokselle Sanurin kaupunkiin. Tutustuin iltapäivän aikana mm. kadunvarsikeittiön possukeittoon, makeisiin riisipannukakkuihin sekä tonnikalavartaisiin kookosriisin kanssa.
Sanurilta löysin myös ihanan iltaruokatorin, josta sai mm. herkullisia nasi goreng -annoksia ja tuoreita hedelmämehuja reilulla eurolla, sekä ruokamökkialueen, josta sai edullisia annoksia eri maiden keittiöiden ruokia ja mm. hattaraista pastellinväristä yksisarvisjuomaa (arvatenkaan ei tarvinnut kauaa harkita tätä ostospäätöstä!):
Nusa Penidan saarella kiersin taas paikallisen oppaan kanssa saarta skootterin takapenkillä. Pääsin päivän aikana näkemään useita paikallisia tuoretoreja ja myös maistelemaan niiden tarjontaa!
Katuruokaa Yogyakartassa
Yogyakartassa herkuttelin taas katukeittiöissä: hotelliamme vastapäätä tarjoiltiin herkullista soto ayamia eli kanakeittoa, ja paikallista erikoisuutta, jakkihedelmä- eli jackfruit-pataa, gudegia, piti tietysti myös etsiä maistettavaksi.
Indonesialaiset rakastavat kaikkea goreng eli paistettuna. Ihanista paistetuista banaaneista, pisang gorengista, nautimme mm. tässä paikallisessa, hyvin suositussa ravintolassa Merapi-tulivuoren juurella. Banaanihetken aikana kaatosadekin lakkasi.
Löysin Indonesiasta myös aivan uudentyyppisen tavan valmistaa salaattia. Söin maistuvaa gado-gado-salaattia reissussa useammankin kerran: salaatti valmistetaan mm. tofusta, tempestä ja keitetyistä vihanneksista ja sekoitetaan maapähkinäkastikkeen kanssa.
Paikallisia herkkuja Bogorissa
Bogorissa paikallinen ystäväni tutustutti minut perinteiseen aamiaisruokaan ketoprakiin, jonka ainekset ovat pitkälti samat kuin gado-gadossa. Lisäksi tässä annoksessa oli mm. riisinuudeleita ja pehmeitä riisikakun paloja sekä enemmän chiliä kuin gado-gado-salaatissa.
Bogorissa söimme myös vuohikeittoa, johon sai itse valita haluamiaan vuohen sisäelimiä lisukkeeksi. Minun keittooni taisi päätyä ainakin mahalaukkua ja keuhkoa.
Kaikkien kolmen viikon aikana Balilla, Lombokilla ja Jaavalla syömieni herkkujen kuninkaaksi nousi kuitenkin yksi sinänsä arkinen ateria Bogorissa. Taisin marista ystävälleni, etten ollut vielä koko reissun aikana saanut hyvää rendangia, tai sitten haaveilin ääneen siitä että saisi maistaa kerralla useita ruokia – yksin matkustavan kaukainen päiväuni, kun ei ole koskaan pöytäseurueellista ihmisiä jakamassa annoksia. Joka tapauksessa ystäväni ymmärsi heti ongelmani ja pian johdattelikin minut masakan padang -ravintolaan. Meidän ei tarvinnut edes tilata, kun pöytään jo alkoi tulla ruokalajeja toisensa perään pienillä lautasilla!
Kaikki ruuat eivät edes ehtineet tähän kuvaan, kun en vaan enää malttanut olla jo laittamatta kameraa syrjään ja alkamasta maistelun. Ateriaan kuului monenlaisia kana- ja kalaruokia, kananmunia currykastikkeessa, katkarapuja, vihanneslisukkeita ja viimeinkin sitä hyvää rendangia. Laskunmaksun koittaessa meitä laskutettiin vain niistä ruuista ja määristä, jotka olimme syöneet.
Olin jo ennen tätä reissua indonesialaisen ruuan fani, mutta etenkin katukeittiöissä syöminen ja kotiruokatyyppisen ruuan maistelu sai mut kyllä lopullisesti rakastumaan tämän alueen ruokaan!
Nomadi
17.2.2017 at 14:27Indonesiassa oli ihanat kasvisruokavalikoimat, etenkin tuota gado-gadoa syötiin paljon 😛
Emma
18.2.2017 at 08:46Indonesialainen ruoka on kyllä ihanaa! Mä arvostan kans kasvisruokavaihtoehtojen laajaa kirjoa!
Reissaaja1
19.2.2017 at 20:49Syöminen on pakollista, mutta myös mukavaa viihdettä. Erityisesti kun ollaan reissussa ja mukana on maailman parasta matkaseuraa! Näytti todella hyvältä kuvaamasi murkinat. Josko sitä itsekin joskus Indonesiaan pääsisi, maistelemaan paikallisia herkkuja. 🙂
Emma
20.2.2017 at 08:16Syöminen on niin parasta viihdettä <3
Anna | Muuttolintu.com
20.2.2017 at 01:52Aaah tuli ikävä Balin herkkuja. Tässä oli monta tuttua. Me kokkaillaan indoruokaa aika paljon kotonakin. Erityisesti tota gado-gadoa ja sate-vartaita. Kari ayam on yks suosikki myös. (Kirjoitin omista lemppareista viime vuonna postauksenkin.) Sen sijaan hyvään rendangiin me ei olla -vielä- Balin matkoilla törmätty. Sitä ollaan syöty enemmän Malesiassa. Hienoa, että oot rohkeesti maistellut kaikkea, itsellä olisi voinut olla vaikeuksia noiden sisäelimien kanssa. Kaikkea kyllä itsekin mielellään maistan, mutta saanko lautasen tyhjäksi, se on eri asia… 🙂 Ja kookosliha on parasta, tykkään siitä oikeastaan enemmän kuin itse mehusta!! Sitä sisustahan voi käyttää kokkaillessa vaikka mihin. No nyt tuli nälkä…
Emma
21.2.2017 at 09:27Mä muistan sun postauksen Balin ruuista, siinä oli kyllä ihania juttuja! Mä en oo koittanut itse kokkailla oikein muuta kuin thaimaalaista ruokaa, täytyiskin koittaa!
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
20.2.2017 at 17:36Indoissa ja muissakin aasian maissa katuruokailu on ehdottomasti parhainta 🙂 Halpaa ja maukasta 🙂 Länkkäriruuat rafloista usein on tosi kalliita ja pahoja 😀
Emma
21.2.2017 at 09:29Katuruokailu on kyllä ihan parasta! Länkkäriruokia ei todellakaan kannata ravintoloissa syödä, mutta myönnän että tutun ruuan himo iskee välillä. Silloin meen kyllä mieluummin vaikka niihin parjattuihin ketjupaikkoihin ja pikaruokaloihin kuin maksan itseni kipeäksi ”oikeassa” ravintolassa jostain sinnepäinpizzasta 😀
Merituuli
21.2.2017 at 19:38Syöminen on myös minun (meidän) lempijuttu tutustuessa uusin paikkoihin. Ihania kuvia ja tunnelmis aolit tänne tallentanut! Ihan uusia asioita minulle sillä tuolla suunnalla en ole liikkunut.
Meillä on käynyt monesti niin, että kiinnostavaksi etukäteen katsotut ruokapaikat ovat tarjonneet jonkun uuden vinkkelin kaupungista tai vieneet mielenkiintoisille seuduille.
Emma
22.2.2017 at 14:45Mä tykkään kans monesti etsiä ainakin osan ruokapaikoista etukäteen. Toisaalta on hyvä antaa tilaa sattumalle ja fiiliksellekin, mutta on myös kiva kun on jotain spesiaalijuttuja jo tiedossa tai pöytä varattuna 🙂
sari/ matkalla lähelle tai kauas
21.2.2017 at 19:56Aikamoisia herkkuja. Tuo viimeinen maistelujuttu oli kyllä paras. Itse en ehkä tuota sisäelinkeittoa lähtisi maistelemaan. Ilmeisesti on niin, ettei tuoretta tuolla syödä, vaan kaikki kypsennetään? Pitää kai vatsapöpötkin loitolla.
Emma
22.2.2017 at 14:48Hedelmiä toki syödään tuoreena, mutta ehkä esim. salaatteja ei syödä ihan samaan tapaan kuin meillä eli pelkkiä tuoreita vihanneksia. Sitten taas esim. Balin Ubud on tunnettu terveys- ja raakaruuistaan, mutta ne on kyllä rantautuneet sinne länsimaalaisten joogaajien kautta.
Teija / Lähdetään Taas
21.2.2017 at 21:47Voi apua miten ihania ruokia! Uusiin paikkoihin tutustuminen on nimenomaan parasta syöden 🙂
Emma
22.2.2017 at 14:50Nimenomaan <3
Miika ♥ Gia | matkakuume.net
23.2.2017 at 23:16Nam! Gado-gadon olinkin jo ehtinyt jostain syystä unohtaa, mutta siitä tuli vakioherkkuruoka edellisellä Indonesian reissulla. Mutta tykkään tuosta lähestymistavasta, uuteen paikkaan ja kulttuuriin pääsee upeasti sisään ruokailun kautta. Ja nälkäkin lähtee samalla, win-win 😀
Emma
24.2.2017 at 15:50Gdo-gado on kyllä tosi hyvää luottokamaa – vaikka siitä on kullakin paikalla oma variaationsa, se on aina vähintään perushyvää! Ja samoin on esim. nasi goreng!
Anna K.
24.2.2017 at 13:23Bloggaajatapaamisessa oli juuri puhetta Balista, osa sanoi että se on hieno paikka ja osa taas että ihan kamala, australialaisten Kanarian saaret. Näistä ruokakuvista välittyi ainakin kiva fiilis ja hyvinkin aito tunnelma, vaikka vain osa onkin Balilta. Lähtisin, tietenkin! 🙂
Emma
24.2.2017 at 15:53Mullakin oli ehkä vähän liian korkeat odotukset Balin suhteen ja kallistun vähän enemmän tonne australialaisten Kanaria-osastolle. Mutta saariin mä taas tykästyin, esim. ihanaan Nusa Lembonganiin, joka on vaan puolen tunnin pikavenematkan päässä Balilta. Täältä löytyy niistä enemmän juttua: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/12/01/balin-ja-lombokin-saaret-mika-oli-suosikki/
Emma
24.2.2017 at 15:54Niin ja dammit kun en taaskaan päässyt mukaan miitinkiin!!
Arto / Cocoa etsimässä
24.2.2017 at 13:54”Minun lempitapani tutustua uusiin kulttuureihin on syöminen <3" Tästä on pakko olla aivan samaa mieltä! =D
Ei pitäisi nälkäisenä lukea näitä… Melkein voin tuntea maut ja tuoksut pelkästään katsomalla näitä kuvia. Nasi gorengiin melkein kyllästyi aikoinaan maailmanympärimatkalla, mutta nyt voisin maksaa sellaisesta useamman euron!
Missä Helsingin goreng-paikat? Ja babi guling… se on ehkä maailman parasta ruokaa.
Emma
25.2.2017 at 09:47Nasi goreng toimii aina! Jos ei oo muuten teille vielä tuttu, niin mahdottoman hyvää malesialaista ja indonesialaista ruokaa saa täältä: http://www.ravintolaborneo.fi/restaurant/helsinki/ (Helsingissä ikävä kyllä auki vain lounasaikaan, täällä meillä Tampereella, josta ravintola on Helsinkiin laajentunutkin, myös illalla). Törkeen hyvää!
Arto / Cocoa etsimässä
25.2.2017 at 16:48Kiitos vinkistä! Täytyy tsekata paikka!
Mira / Exploras
24.2.2017 at 15:43Olet rohkea kokeilija! Tuo yksisarvisjuoma näytti aika veikeältä. Ruoka on kyllä kiva tapa perehtyä eri (ruoka-) kulttuureihin ?
Emma
25.2.2017 at 09:47Yksisarvisjuoma oli ihan pakko saada! 😀
Johanna Hulda
24.2.2017 at 16:49Eih mikä överi yksisarvisjuoma! 😀 Kuulosti siltä että indonesialaiseen keittiöön tutustuttaessa ei kasvissyöjänkään tarvitse jäädä nälkäiseksi kaikista jännittävistä sisäelimistä huolimatta. Miten siellä on chilisyyden laita, löytyykö paljon ei-tulisia ruokia myös? Tuota gado-gado-salaattia alkoi heti tehdä mieli, joten toivottavasti pääsen joskus Indonesiaan sitä maistamaan!
Emma
25.2.2017 at 09:50Kasvissyöjäkin löytää tosiaan herkkuja indonesialaisesta keittiöstä! Itse tykkäsin tosi paljon rapeasta tempestä ruuassa kuin ruuassa, Suomessa en ole törmännyt siihen muualla kuin Silvoplee-kasvisravintolassa Helsingissä.
Heidi / Maailman äärellä
24.2.2017 at 18:53Voi apua, kuola valuen luin tätä sinun juttua. Ja kauhea nälkä tuli. Ihana olisi oppia itse valmistamaan näitä Indonesian herkkuja. Tänään muuten söin Lidlin indonesialaista kanaa – hah. Hyvää oli muttei toki sellaista, mitä paikan päältä saa. Onneksi lennot Indonesiaan on varattu.
Emma
25.2.2017 at 09:51No sepä, kunpa näitä osaisi tehdä itse! Ihanaa, sä pääset Indonesiaan! Missä aiot käydä/olla?
Terhi/ Fammo matkalla
24.2.2017 at 20:56Olipa siinä herkkuja ja monenlaisia. Minulla on ollut Bali-kuume jo pidemmän aikaa. Lennot vain ovat niin pitkiä sinne ja nythän en vielä pääse lähtemään vähään aikaan mihinkään.
Emma
25.2.2017 at 09:53Joo, lennot on aika raskaat. Tosin nyt kun Qatar Airways aloitti lennot Suomesta, niin Balille pääsee lentämään edullisesti yhdellä pysähdyksellä Qatarin kautta. Kannattaa tsekata! Mun juttu Qatar Airwaysistä löytyy täältä: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/12/14/qatar-airways-kokemuksia-uudesta-reitista-maailmalle/
Terhi / Muru Mou
24.2.2017 at 21:26Olen sen verran nirso ruoan suhteen, että mahalaukku ja keuhko olisi jäänyt minulta syömättä. Minun suosikkiruokani Indonesiassa onkin ehkä hieman tylsä nasi goreng ayam, mutta hyvin tehtynä sekin voi olla oikeasti taivaallisen hyvää! 🙂
Emma
25.2.2017 at 09:55Ei oo mitään tylsää nasi gorengissa, nam!! Kyllä mullakin jäi noi sisäelimet maistamisasteelle, mutta se keiton liemi oli todella hyvää! Kermaista, pikkuisen tulista, pikkuisen kirpeää, mmm!
Kohteena maailma / Rami
24.2.2017 at 23:53Tuollainen paikallinen opas katuruokakierrokselle on mahtava juttu. Täytyisi itse testata tuollaista joskus, saisi varmasti elämyksellisen illan itselle vieraassa kaupungissa! Eikä tarvitsi jutella pelkälle kännykälle yksin reissatessa 🙂
Emma
25.2.2017 at 09:59Joo, mä tykkäsin tosi paljon ja varmasti käytän tuota palvelua uudestaankin! Etenkin uudessa kaupungissa on kiva saada vähän vinkkejä alkuun siitä missä ja mitä katuruokaa on tarjolla, sen jälkeen on helpompi lähteä yksinkin kokemuksia etsimään! Ja samalla tietysti on kiva jutella muustakin kuin ruuasta, voi kysellä paikallisista tavoista ja vaikka vinkeistä muutenkin ko. paikkaan.
Lotta | Watia.fi
25.2.2017 at 04:44Ruoka on kyllä reissaamisen parhaita juttuja! Gado-gadoa tuli itsekin usein Indonesiassa syötyä. Niin hyvää! Paikallinen ruoka muutenkin oli oikein maistuvaa.
Ihana toi yksisarvisjuoma! 😀 Tosin just sen näköinen, että en varmasti tykkäisi mausta, vaikka ulkonäon vuoksi ostaisinkin. 8D
Emma
26.2.2017 at 10:31Joo, mä en miettiny hintaa enkä makua, toi yksisarvisjuoma oli vaan pakko saada! 😀 Eikä se itse asiassa maistunut ollenkaan pahalta, muistaakseni makealta maidolta, vähän niinkuin vaaleansiniseltä kaakaolta 🙂
duunireissaaja
25.2.2017 at 20:14Kiitos linkistä tuohon withlocals -palveluun, sehän näyttää toimivan vaikka missä. Kesällä mennään Portugaliin, siellä näyttää olevan sekä Lissabonissa että Portossa.
Mä olin Dublinissa opastetulla ruokakierroksella, ja tykkäsin ihan mielettömästi. Haluan ehdottomasti jatkossakin aloittaa maahan tutustumisen just noin. Ruoka on muutenkin mulle aina iloinen asia!
Emma
26.2.2017 at 10:33Olepa hyvä! Munkin pitää taas katsoa mitä sieltä löytyy taas seuraavalla Thaimaan & Vietnamin reissulla! Ruokakierrokset on ihan mahtavia!
OTTOIZAKAYA.COM / OTTO
25.2.2017 at 23:09No nam! Noista safkoista heräs kyllä nostalgia. 😀
Emma
26.2.2017 at 10:33Aasialainen ruoka <3
Anna | Tämä matka -blogi
26.2.2017 at 08:36Olimme Balilla joitakin vuosia sitten ja jäin täydellisesti koukkuun siihen lempeään tulisuuteen mitä he osasivat ruokiin taikoa. Erialsia vartaita olen vuosien saatossa syönyt vaikka minkälaisia ja missä, mutta Balilla niihinkin oli saatu jotenkin aivan uusi makumaailma. Paikka ei ehkäpä muuten ollut kohdallamme täysi 10, mutta ruuan takia voisin sinne matkustaa koska tahansa uudestaan.
Emma
27.2.2017 at 09:57Mä en myöskään ihan varauksetta ihastunut Baliin, mutta ruoka on kyllä ihanaa ja pienemmistä saarista tykkäsin paljon enemmän!
Merja / Merjan matkassa
26.2.2017 at 12:15Indonesia kiinnostaisi kovasti, mutta miehellä on valitettavasti se käsitys, että siellä on vain bileporukkaa ja roskaisia rantoja. Olen yrittänyt kääntää hänen ajatuksiaan, mutta vielä en ole onnistunut. Ehkä joudun tekemään reissun yksin 😉
Emma
27.2.2017 at 09:58Niitäkin löytyy, mutta Bali on yllättävän iso saari ja sieltä löytyy vaikka kuinka monta todella eri tyyppistä kohdetta! Ja Balille voi matkustaa myös yksin 🙂