Gili Meno: omaa rauhaa ja hiljaisia rantoja

Balin itäpuolella, Lombokin rannikolla, sijaitsee vierekkäin kolme pikkuista paratiisisaarta: Gili-saaret. Gili Meno on näistä saarista selkeästi rauhallisin ja hiljaisin ja sillä on myös vähiten palveluita. Täältä löytyy oma ranta ja oma rauha kaikille haluaville. Saari onkin suosittu mm. häämatkalaisten keskuudessa.

Gili Meno on hiljainen saari

Gili Menolla on hiljaista. Siis ihan oikeasti. Kun pienen sataman muutaman kaupan ja ravintolan keskustasta kävelee muutaman sata metriä eteenpäin kuulee ainoastaan aaltojen tasaisen kohinan.

Vietin Gili Menolla yhden päivän, ja päivän aikana kiersin kävellen koko pienen saaren. Pitkin matkaa tulee vastaan siellä täällä pieniä hotelleja ja hyvätasoisia bungaloweja. Useimmat niistä sulautuvat kuitenkin kivasti ympäristöön niin, että mitään julkean räikeää Hiltonia ei täältä löydy. Rannat ovat myös yleensä kaikille avoimia ja luonnontilassa, mikään hotelli ei ole ominut biitsejä itselleen.

Snorklausta ja merikilpikonnia Gili Menolla

Ensimmäisen pysähdykseni tein saaren koilliskulmassa, jossa kerrottiin kyltein että tässä olisi hyvä paikka snorklailla ja nähdä merikilpikonnia. Minulla oli reissussa mukana oma snorkkeli, mutta räpylät olin pakkausteknisistä syistä jättänyt kotiin. Sain onneksi rannan tuntumasta pienestä kojusta vuokrattua itselleni pelkät räpylätkin (reilulla eurolla). Snorklaus suoraan rannasta oli kuitenkin tästä kohtaa todella haastavaa (päästäkseen syvään veteen piti kävellä räpylät jalassa hervottoman pitkä matka terävän, kuolleen koralliriutan yli ja vältellä kaatumasta suoraan merisiilien piikkeihin), joten suosittelen veneretkiä joilla mennään suoraan muutaman sadan metrin päähän rannasta. Merikilpikonnia näkee noilla retkillä melkein takuuvarmasti.

Jonkin verran elämää ja yksittäisiä turisteja riitti matkani varrella aina saaren luoteiskulmaan asti, mutta länsirannikolla sain kävellä pitkiä aikoja ihan yksin. Hiljaisuus oli melkein häiritsevää. Olisi hyvin voinut kuvitella olevansa haaksirikkoutunut yksin autiolle saarelle.

Löysin  myös ensin yhden ja vähän matkan päästä toisenkin hylätyn hotellialueen. Todella merkillistä, näytti siltä että täällä on joskus ollut hieno ja iso lomakeskus – miksi se on hylätty ja jätetty lahoamaan? Mielenkiintoista näitä alueita oli joka tapauksessa tutkia, vaikka yksin en ihan sisälle asti uskaltanutkaan mennä.

Saaren kaunein ranta löytyi lounaiskulmasta. Valkoista hiekkarantaa riitti loputtomiin ja ranta oli täynnä mitä kauniimpia simpukoita ja korallia. En kuitenkaan ehtinyt nauttia auringosta kauaa, sillä koko päivän taivaanrannassa muhinut myrsky pimensi yhtäkkiä taivaan ja tuuli nostatti hurjia aaltoja. Myrsky oli hienoa katsottavaa – ainakin kunnes muistin, että minun piti vielä päästä veneellä kotisaarelleni Gili Airille noissa aalloissa… Käy muuten lukemassa myös juttuni Gili Airilta, sillä samat neuvot (mm. snorklaamisesta ja paikallisen uskonnon huomioimisesta) pätevät myös Gili Menolla.

Jos matkustan vielä joskus Gili-saarille uudestaan, valitsisin varmaankin tukikohdakseni Gili Menon. Ihastuin saaren hiljaiseen rauhaan ja ajattomaan tunnelmaan. Täällä voisi todellakin viettää lomaa unohtaen kellon ja koko ulkopuolisen maailman. Ja jos iskee kaipuu vaikka monipuolisemman ravintolatarjonnan ääreen, niin paikalliset veneet seilaavat aamusta iltaan naapurisaarille Airille ja Trawanganille.