Indonesia

Gili Air: rentoa lomaa varpaat hiekassa

8.11.2016

Indonesian Gili-saarilla voi viettää vaikka koko loman paljain jaloin: näitä paratiisisaaria kiertävät koko pituudelta hiekkarannat. Saarista monipuolisin on Gili Air.

Balin itäpuolella meressä uiskentelee kaksi paratiisisaarirykelmää: Nusat Lembongan, Ceningan ja Penida (joista kirjoitin täällä) sekä Gili-saaret Air, Meno ja Trawangan. Minun matkani kulki Balilta ensin Nusa Lembonganille ja sieltä edelleen Gili Airille. Päiväretkillä pääsin tutustumaan myös muihin saariin.

Gili-saaret kuuluvat itse asiassa Lombokille, mutta suurin osa turisteista saapuu tänne minun laillani pikaveneillä Balilta. Gili-saarien erot ovat karkeasti ottaen seuraavat: Trawangan on bilesaari, Meno on hiljainen häämatkalaisten saari ja Air on jotain näiden kahden väliltä.


DSCN1573h
DSCN1575e
DSCN1628


Gili Airin ravintolat ja rannat

Suurin osa Gili Airin ravintola- ja majoitustarjonnasta keskittyy pyöreän saaren kaakkoisneljännekseen. Sieltä löytyy muutama kymmenen ravintolaa, pari spata, kioskeja, saaren kaikki kolme automaattia, retkimyyjien kojuja jne.


DSCN1636
Gili-saarilla kuljetaan hevoskärryillä ja polkupyörillä. Moottoriajoneuvoja ei ole.
DSCN1637


Uimiseen parhaiten soveltuvat rannat sijaitsevat saaren itäpuolella, länsipuolella korallit ovat niin rannassa ja lähellä pintaa että uiminen on hankalampaa. Snorklaamaan pääsee suoraan rannasta itäpuolellakin, parhaille apajille täytyy tosin mennä erikseen veneellä. Uimaan mennessä uimakengät olisi muuten olleet kova sana (ja snorklatessa räpylät ovat ehdottomat), sillä pohjassa on paljon terävää kuollutta korallisilppua. Riutta mm. piikikkäine merisiileineen alkaa myös välillä tosi läheltä rantaviivaa.


DSCN1686
Näitä nähdäkseen ei tarvinnut edes snorklata, ne kiemurtelivat vastaan jo rantavedessä. Vähänhän niiden näkeminen jännäsi, kun ovat erittäin myrkyllisiä, mutta kuulemma harvoin purevat ihmistä..


Gili Airilla kolme päivää sujui rennonletkeissä lomafiiliksissä. Aamupäivisin valitsin kivan uimapaikan ja pohdiskelin siinä auringonoton lomassa että mitä haluaisin tänään syödä. Nasi gorengia? Satay-vartaita? Gado-gado-salaattia? Hei, ehkä kaikkia niitä! Lounaan jälkeen hain bungalowistani snorkkelin ja iltapäivän vietin pinnan alla. Lokakuussa iltapäivisin pilvistyi, mutta sehän ei veden alla haittaa! Ja sitten olikin jo taas aika alkaa miettiä iltaruokaa…


DSCN1993c
Tyypillinen rantaravintola. Ainakin lokakuussa Gili Airilla oli vielä sen verran hiljaista, että löysin niin lounas- kuin illallisaikaan aina itselleni paikan näköalalla.


Kävellen Gili Airin ympäri

Yhtenä päivänä lähdin myös reippaasti kävelemään saarta ympäri – siihen sanottiin menevän 1-2 tuntia. En ollut pääässyt puoltakaan saaren mittaa pidemmälle kun minulta oli jo kulunut varmaan lähemmäs neljä tuntia, joten Gili Airista en koskaan nähnyt kuin itäpuolen. Syynä tähän ei kuitenkaan ollut matkan pituus, vaan houkutukset matkalla. Vastaan tuli ihania rantoja (oli pakko pulahtaa), rantakahviloita (oli pakko juoda mangomehua tai tuoretta kookosta) ja maisemia (oli pakko kuvata). Ja yksin matkustavalle oli muuten oikeasti kätevää, että tavarat saattoi uimaan tai snorklaamaan mennessä jättää rantaravintolan tuolille turvallisesti odottelemaan. Tämä oli ihan yleinen käytäntö, eli voit valita kivan ravintolapöydän vaikka koko päiväksi ja käydä välillä uimassa ja tulla sitten taas välillä juomaan tai syömään jotain.


DSCN1722
DSCN1725


Rukouskutsuja ja rastafareja

Gili-saarten pääuskonto, toisin kuin Balin ja sen saarten, on islam. Tämä on hyvä huomioida mm. pukeutumisessa: vaikka turistisaarella ollaankin, on paikallista uskontoa syytä kunnioittaa sen verran, että esim. pelkissä bikineissä ei uimarannan ulkopuolella keikistele. Kullakin saarella on myös useampi pieni moskeija, eli jos herääminen rukouskutsuun ei innosta, niin korvatulpat mukaan. Saarilla vietetään myös muslimien paastokuukautta ramadania. Jos suunnittelet matkustusta Gileille keväällä ramadanin aikaan, ota huomioon muutokset esim. aukioloissa.

Toinen jännä paikallisen kulttuurin piirre on rastafarikulttuuri. Reggae soi useammassakin baarissa ja ruohoa kaupataan avoimesti. Näinpä myös kylttejä magic mushroom -paikkoihin. Mutta ei huolta, Gili Air ei todellakaan ole mikään epäilyttävä huumesaari, itselleni tämä näyttäytyi vaan hassuna yksityiskohtana jonka ensimmäisen päivän jälkeen jo unohdinkin kokonaan.

Gili Airilla lomaillaan siis rennosti ja rauhallisesti. Rantakadunkin ravintolat ja baarit pistävät pillit pussiin reilusti ennen puolta yötä. Snorklaajalle, sukeltajalle ja auringonottajallekin Gili-saaret ovat paratiisi.

Heitä siis sandaalit jalasta ja upota varpaat Gili Airin pehmeään rantahiekkaan!


  • VEERAPIRITA - AURINKORASVAA & ALOE VEERAA
    9.11.2016 at 05:05

    Oivoi Gili Air ja Meno, on vieneet mun sydämen. Kiitos virtuaalimatkasta tutuille kulmille! 🙂

    • Emma
      9.11.2016 at 07:52

      Ole hyvä! 🙂 Menosta on tulossa vielä ihan omakin postaus 🙂

  • Minttu
    10.11.2016 at 11:16

    Oliko Airilla vielä jytkeettömät päivät/illat, koska alkuvuodesta alkoi kuulostaa, että Airin meininki alkaa muistuttaa Trawangania isoine ämyreineen? Ja tämä havainto oli mm. koillisnurkassa Airia.
    Muuten toki Airin saari on ollut Gileistä suosikkimme jo muutaman vuoden.
    Merikäärmeitä on paljon siellä, kuten myös Menolla. Suu on niin pieni, etteivät käytännössä voi purra kuin sormien väliseen ihopoimuun.
    Nusa Lembongan valikoitui syyskuuksi Gilien sijaan lomapaikaksi. Hyviä nää postaukset, koska mielestäni juuri nämä paikat nostavat suosiotaan suomilomalaisten keskuudessa…

    • Emma
      10.11.2016 at 15:29

      Iik, ei ollut onneksi mitään jytkettä ainakaan silloin kun mä olin! Ehkä sitten high seasonin aikaan on? Tosi tyhmää kyllä, koska sitä saa halukkaat Trawanganilla läpi vuoden. Ens kerralla valkkaan kyllä varmaan Menon ihanan rauhan ja hiljaisuuden.

  • Teppo/Tämä matka
    16.11.2016 at 16:38

    Aika lähellä optimilököilypaikkaa. Autojen ja mopojen puuttuminen rauhoittaa kummasti. Saaren kiertäminen kuulostaa mukavalta puuhalta.

  • Reetta / Matkasto
    19.11.2016 at 00:12

    Vaikuttaa ihanalta paikalta! Kivasti kirjoitettu juttu muutenkin. ? Näppärä systeemi tuo tavaroiden jättäminen ravintolaan uinnin ajaksi, kun se kerran vielä on ilmeisen turvallistakin. Moottoriajoneuvojen puute tekee tuollaisesta paikasta varmaan aivan optimaalisen rauhalliseen löhöilyyn! Saaren ympärikävely kuulostaa myös ihanalta ajanvietteeltä, mutta hyvä tietää, että hommaan onkin siis lyhyestä matkasta huolimatta varattava useampi päivä. ?

    • Emma
      19.11.2016 at 12:42

      Haha joo, puolet saaresta ehti yhdessä päivässä, välillä pitää nukkua yön yli 😀

  • Lotta | Watia.fi
    19.11.2016 at 14:02

    Gili Air. <3 Olisi tosiaan sellaiset tossut pitänyt olla. Mua ei siine veteen saanut kovin pitkäksi aikaa sen jälkeen kun näin niitä merisiilejä rannassa. Onneksi en nähnyt noita käärmeitä – olisin tullut itkien pois. 😀 Ei tuossa mitenkään kovin hienoja snorklailumestoja muutenkaan kyllä ollut. Aika paljon sitä kuollutta korallia. :-/

    • Emma
      19.11.2016 at 20:14

      Snorklaamaan kannattaa kyllä tosiaan lähteä veneellä, vaikka rannastakin nyt jotain näkee. Käärmeet vähän hillitsi munkin uimisintoa, mutta ei kai ne sitten kovin usein ihmisiä pureskele, kun ei niistä esim. varoiteta missään.

  • Johanna Hulda
    19.11.2016 at 16:26

    Moottoriajoneuvottomat saaret on kyllä niin ihania missä päin maailmaa tahansa, niillä on sellainen oma letkeä tunnelmansa. <3 Mulla on kanssa tuo ongelma, että kävelyretkiin menee tupla-aika, kun on koko ajan pysähdeltävä ihmettelemään milloin mitäkin ja tietysti valokuvaamaan. 😀 Gili Air näyttää suhteellisen paratiisilliselta paikalta, mutta vedessä varmasti kuumotuksiakin riittää, kuten nuo merikäärmeet, hui!

  • Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
    19.11.2016 at 18:23

    Ihanat Gilit 🙂 Me käytiin sillon pari vuotta sitten Menolla ja Trawanganilla. Airi jäi näkemättä kun Meno vei mennessään 😉 Huoh, ollappa siellä nyt 🙂

    • Emma
      20.11.2016 at 11:04

      Trawangan ja Meno on kyllä aika vastakohdat. Mutta ne yhdistämällä voit kuvitella millaista oli Airilla 🙂

  • Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
    20.11.2016 at 21:52

    Kyllä tuo aika lähellä paratiisia varmaan olisi 🙂 Ihanan näökiset vedet – eikö tuo olekin melkoisen loistava sukelluskohde?

    • Emma
      21.11.2016 at 21:12

      Joo, sukellusvesiä kehutaan kovasti ja jo snorklausretkillä on hyvät mahdollisuudet nähdä merikilpikonnia, rauskuja jne.