Yhteistyössä Espanja Suomessa ja Turismo de Galicia
Kiersin Luoteisen Espanjan Galician rannikkoa tänä keväänä 10 päivän ajan. Ajoimme autolla Portugalin rajalta koko Galician maakunnan rannikon mitan aina sitä seuraavan maakunnan, Asturian, rajalle saakka pysähdellen majakoilla, rannoilla ja pikkukylissä. Rannikon majakkareitistä kirjoitinkin jo tässä edellisessä jutussa tarkemmin. Kymmeneen päivään mahtui kuitenkin niin paljon muutakin ihanuutta kuin majakat – ja Galicia on niin kertakaikkisen valloittava Espanjan kolkka, että haluaisin kertoa siitä ihan kaikille – joten kokosin tähän juttuun vielä joukon rannikon muita parhaita paloja.
Galicialaiset ovat kelttien jälkeläisiä
Jos Galiciassa ei olisi puhuttu Espanjaa (ja toki siellä puhutaan sen lisäksi myös paikallista portugalinsukuista galegoa), olisi siellä monesti ollut vaikea muistaa missä maassa oikein ollaan. Niin erilainen meininki Galiciassa on verrattuna moneen muuhun paikkaan, missä olen Espanjassa matkustanut. Heti reissuni ensimmäisenä päivänä sain tälle tunteelle selityksenkin – ja pitkin matkaa ymmärsin erilaisten tarinoiden ja tapojen kautta lisää Galician alueen ja ihmisten erikoisesta historiasta.
Heti ensimmäisenä päivänä vierailimme nimittäin Portugalin rajan tuntumassa vanhalla kelttien asuinalueella. Kyllä, juuri niiden samojen kelttien, joiden jälkeläiset asuvat nykyään pääosin Irlannissa, Walesissa ja Skotlannissa. Kelttien korkealle kukkulalle rakennetut, pyöreät talojen rauniot näyttävät hämmentävän samanlaisilta kuin Brittein saarilta löytyvät vastaavat rakennelmat. Galiciassa asuu siis tänä päivänäkin paljon kelttien jälkeläisiä ja totta tosiaan, galicialaisilla on usein vaaleammat hiukset ja pohjois-eurooppalaisemmat piirteet kuin etelä-espanjalaisilla keskimäärin. Kelttiajoilta juontaa juurensa myös galicialaisten taikauskoisuus ja monenlaiset vanhat pakanalliset tavat. Paitsi perinteisiä kelttisymboleita, niin esimerkiksi noitia näkyy myös kaikkialla Galiciassa. Noidat ovat hyväntahtoisia huonon onnen karkottajia, ja pienen noidan voi ripustaa niin autoon, kauppaan, työpaikalle kuin kotiinkin.



Maailman maistuvimpia meren antimia (pilkkahintaan!)
Olin kuullut etukäteen kehuja Galician merenherkuista, mutta silti niiden runsaus yllätti! Olisihan se pitänyt ymmärtää jo ihan karttaakin katsoessa, että täältä Atlantin rannikolta ja suojaisista vuonoista nousee ehkäpä maailman herkullisimpia äyriäisiä ja kalaa. Ja niitä on tarjolla joka paikassa, siis todellakin JOKA PAIKASSA! Pysähdyimme usein lounaalle mitä pienempiin kyliin tai yksinäisiin rantaravintoloihin keskellä ei mitään, ja aina tarjolla oli runsaudenpula tuoreista herkuista: erilaisia simpukoita ja mustekaloja oli listalla takuuvarmasti ja kalalajeistakin pääsi valitsemaan haluamansa. Ja illalliselle taas päädyimme usein johonkin vähän isompaan kylään tai kaupunkiin ja sitten valikoimaa olikin jo niin paljon, että pyörrytti. Maistoin myös useita ihan uusia juttuja ja ihastuin niihin kaikkiin: ainakin veitsisimpukat, hanhenkaulat ja hai olivat minulle entuudestaan tuntemattomia makuelämyksiä.
Galiciassa ruokaa ei yleisesti mausteta kovin vahvasti. Monesti kalat ja äyriäiset tarjotaan ihan sellaisenaan keitettynä tai paistettuna, mausteena on korkeintaan suolaa, valkosipulia, öljyä tai sitruunaa. Niinpä niistä kaikista voikin selvästi maistaa tuoreuden ja raikkaan meren maun ja löytää helposti myös esimerkiksi eri simpukkalajien makuerot. Ja kaikki on vielä edullistakin (muutamaa poikkeusta kuten hanhenkauloja lukuunottamatta – mutta ne taas ovatkin sellainen erikoisherkku, että niistä kannattaa kyllä kerran maksaa)! Yhtenä iltana poikkesimme esimerkiksi pieneen ravintolaan Vigon kaupungissa aikomuksenamme vain maistaa vigolaisia ostereita (6 osteria ja 2 lasia viiniä maksoi muistaakseni 10 euroa), mutta kun ne olivat niin hyviä niin päädyimme tilaamaan myös veitsisimpukoita. Ja kun ne olivat niin hyviä, niin päädyimme seuraavaksi syömään lautasellisen sydänsimpukoita. Ja sitten vielä pimientos de padrón -paprikoita ja toiset lasit viiniä. Jossain vaiheessa tarjoilija toi meille myös lautaselliset paikallista vihanneskeittoa. Ja kaikki tämä maksoi kahdelta yhteensä 40 euroa!









Galician rannikon monet kasvot: paratiisirannoilta kuoleman karikoille
Osasin odottaa Galicialta rosoisia ja karikkoisia rannikkomaisemia – onhan yksi osa maakunnan rannikosta jopa nimetty Kuolemanrannikoksi – mutta sen hienohiekkaiset, valkoiset ja kilometrien mittaiset hiekkarannat taas tulivat ihan yllätyksenä. Tuuliset ja karut mereen työntyvät niemet ja suojaiset aurinkoiset hiekkarannat vuorottelevat pitkin koko Galician rannikkoa. Pitkiä hiekkarantoja on niin paljon ja niin tiuhaan, että jokainen löytää varmasti sopivan: on nudistirantoja, surffirantoja, matalia lapsille sopivia rantoja, koirien uimarantoja ja syrjäisiä rantoja omaa rauhaa etsiville. Monen rannan tuntumasta löytyy myös pieni rantaravintola, chiringuito, ja vaikka ne saattavat olla pieniä ja vaatimattoman näköisiä, niin niistäkin saa takuulla tuoreita ja herkullisia mereneläviä (ja tietysti muutakin syötävää).
Vuorovesi vaihtelee Galiciassa melko paljon ja joillain rannoilla se voi virtauksineen vaikuttaa uimiseen. Laskuvesi kyllä taas mahdollistaa paljon muuta jännää tekemistä ja merenpohjassa on ihana kävellä etsimässä simpukankuoria! Kaikkein vaikuttavimmin vuoroveden vaihtelua voi ihailla Playa de las Catedralesilla eli katedraalirannalla. Nousuvedellä koko ranta on veden peitossa, mutta laskuveden aikaan rantatörmistä paljastuu korkeita luolia, luonnon katedraaleja, joihin voi turvallisesti kävellä tarkemmalle tutkimusretkelle. Tämä on yksi koko Galician suosituimmista matkakohteista ja alueen matkailijamääriä rajoitetaan. Keskikesällä pääsy pitää varata etukäteen.











Unelmahotelli keskellä maaseutua
Jännä juttu, että ne kaikkein upeimmat ja erikoislaatuisimmat yöpaikat löytyivät Galician reissulla kirjaimellisesti keskeltä ei mitään. Maaseudulta viiniviljelyksien keskeltä tai juuri vanhaa traktoria kylätiellä väistettyämme kulman takaa lammasfarmin vierestä. Erityisesti Quinta de San Amaro -hotelli Meañon kylässä jäi matkalta ikuisesti mieleeni. Se oli niin täydellinen pakopaikka Galician maaseudulla, mutta kuitenkin lyhyen ajomatkan päässä rannikolta, että voisin matkustaa Galiciaan uudestaan vain yöpyäkseni ja viettääkseni aikaa tässä hotellissa. Koko hotellin alue oli ihanan värikäs ja erikoinen: oli vanhaan viljavarastoon tehty aurinkohuone, kaunis pieni uima-allasalue, varjoisa terassi ja tietysti hotellin omat kissat. Hotellissa on myös todella hyvä ravintola, johon tullaan syömään kauempaakin ja ai että sitä aamiaista! Suussa sulavan tuoreita ja keveitä croisantteja, vastapuristettua appelsiinimehua, paikallisia juustoja, leikkeleitä ja kakkuja ja vahvaa cafe con lecheä pöytään tarjoiltuna.
Lisäksi tykkäsin erityisesti myös näistä hotelleista:
- Casa do Marqués Baionan kaupungissa
- A Torre de Laxe Laxen pikkukaupungissa
- Hotel Herbeira Cedeiran kylässä










Lempimajakkani Galician rannikolla
Ettei nyt harhauduttaisi liian kauaksi totuudesta, niin majakoiden takiahan minä ensisijaisesti Galiciaan matkustin. Ja niitä sainkin sydämeni kyllyydestä: majakoista voit lukea lisää tästä edellisestä Galician jutustani. Olen matkustanut majakoita bongailemassa monessa maassa (ja tietysti kotimaassa myös), mutta kyse on itse asiassa ihan yhtä paljon upeista rannikkomaisemista kuin majakoista itsestään. Rakastan sellaisia jylhiä ja karuja merenrantoja, joilla majakat tyypillisesti sijaitsevat.
Galiciassa näkemistäni kymmenistä majakoistakin lempimajakkani oli rakennuksena vaatimaton, mutta sijainniltaan hurjan vaikuttava. Tällä pienellä Muxian majakalla pääsi kaikista rannikon majakoista lähimmäs merta ja hurjia tyrskyjä, saattoi tuntea aaltojen pisarat ihollaan ja kuulla kuinka meri raivosi paiskoen tyrskyjään päin kallioita. Olisin voinut katsella ja kuunnella tätä maisemaa vaikka kokonaisen päivän.



Jos tykkäät majakoista ja tällaisista maisemista, suosittelen lämpimästi Galiciaa. Suurin osa Galician rannikon majakoista on suljettu (kaikkia pääsee kyllä katselemaan läheltä ulkoapäin), mutta näihin muutamaan pääsee myös yöpymään tai ruokailemaan:
- O Semaforo de Fisterra (hotelli ja ravintola Fisterran majakalla)
- Faro Isla Pancha Apartamentos
- Restaurante Faro Punta Cabalo
Galician idyllisimmät kylät ja kaupungit
Rannikon tuntuman kylät ja kaupungit tuli kierrettyä kymmenessä päivässä aika kattavasti. Toki monessa paikassa ehdittiin vaan nopeasti piipahtaa ja monta jäi käymättäkin. Tässä kuitenkin muutama, joka ehti tehdä minuun reissussa vaikutuksen, ja jotka kannattaa pitää mielessä jos suunnittelee matkaa Galiciaan.
Baiona on noin 10 000 asukkaan kaunis rantakaupunki. Sieltä löytyy niin hieno linnoitus kuin pieni vanhakaupunkikin ja tietysti useampi hiekkaranta. Baiona on suosittu lomakaupunki espanjalaisten keskuudessa, jotka pakenevat tänne Välimeren kesän kuumuutta hiukan leudompiin lämpötiloihin.



Combarron pieni vanhakaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen, vaikkakin se on etenkin kesäisin todella suosittu päiväretkikohde ja sen kapeat kujat täyttyvät matkailijoista. Se on kivestä merenrantaan rakennettu pieni, kaunis kylä ja se tunnetaan muun muassa noidistaan. Jos haluat ostaa itsellesi mukaan kotiin galicialaisen pahaa karkoittavan noidan, niin täältä jos mistä on hyvä tehdä ostoksia.
Me vierailimme Combarrossa laskuveden aikaan ja oli mahtavaa päästä kävelemään merenpohjassa ja katselemaan kylää erilaisesta perspektiivistä, mutta toisaalta kyllä vähän harmittaa etten nähnyt sitä toista ääripäätä, kun nousuveden aikaan kivisten talojen välistä laskeutuvat portaat suoraan mereen ja vesi pärskyy talojen seiniin.




Redes oli vähän Combarron tyyppinen pikkukylä merenrannalla. Se on varsinainen vanhanajan perinteinen kalastajakylä värikkäine taloineen ja sitä onkin joskus kutsuttu jopa Galician Venetsiaksi. No, se nyt on melkoista liioittelua, mutta itse tykkään käydä juuri tällaisissa söpöissä pikkukylissä vaeltelemassa ja ihastelemassa hiljaisilla kujilla.






Cedeira oli sellainen peruskiva pikkukaupunki, mutta se pääsi listalleni ehkäpä sen yhdistelmän takia, että tykkäsin niin paljon hotellista, jossa siellä yövyimme (yllä mainitsemani Hotel Herbeira, huoneestani oli muuten näkymä pienelle majakalle kauempana lahden suulla!) sekä pienestä ravintolasta, jonka hotellimme väki vinkkasi meille illalliselle. Haita ei ole yleisesti tarjolla kaikkialla Galiciassa, vaan lähinnä täällä pohjoisessa Biskajanlahden rannalla, ja silloin kun löydät sitä listalta, niin tilaa! Hai on lihaisaa kuin tonnikala, mutta vieläkin herkullisempaa ja ihan suussa sulavan mureaa! Ja täälläkin ravintolan loppulasku yllätti ja piti ihan tarkastaa, että eihän mitään unohtunut: me söimme alkuun katkarapufrittataa, pääruuaksi jaoimme annoksen haita ja toisen annoksen seepiaa, joimme useamman lasin viiniä ja jaoimme lopuksi vielä palan juustokakkua ja kaikki maksoi muistaakseni alle 40 euroa.




San Andrés de Teixido, pieni kirkon ympärille rakennettu kylä, on myös ihan must-kohde – ainakin jos et halua syntyä seuraavassa elämässäsi hyönteiseksi! Paikallinen uskomus nimittäin on, että jokaisen tulisi käydä täällä kirkossa ainakin kerran elämässään ja jos ei käy, syntyy tänne hyönteiseksi. Niinpä ympäri kylää varoitellaankin kiinnittämään huomiota erilaisiin ötököihin, sillä ethän haluaisi tallata tai tappaa täällä käydessäsi yhtään onnetonta hyönteiseksi syntynyttä ihmistä.







Rinlon kylään tullaan yhdestä syystä ympäri Espanjan: Porto de Rinlo -ravintolan hummeririsoton takia. Eikä se ole ollenkaan huono syy, testattu on, mutta olihan tämä pikkukylä ihan itsessäänkin todella suloinen:





Tässäpä oli pitkä lista Galician parhaita paloja. Sainko sinutkin vakuuttuneeksi siitä minkälainen helmi täällä Atlantin ja Biskajanlahden risteyskohdassa oikein sijaitsee?
Miten Galiciaan pääsee:
- Suomesta ei ole suoria lentoja Galiciaan. Voit lentää Portoon (Finnair lentää sinne suoraan Helsingistä kesäkaudella) ja matkustaa Portosta bussilla rajan yli esimerkiksi Vigoon. Välilaskulla Madridin tai Barcelonan kautta pääsee lentäen Galician kaupunkeihin Vigoon, Santiago de Compostelaan ja A Coruñaan. Madridista pääsee Galiciaan myös junalla tai bussilla.
- Bussilla ja junalla pääsee liikkumaan Galiciassa kaupunkien ja kylien välillä, mutta esimerkiksi rannikon kiertämiseen vuokra-auto on kätevin.
Susanna
7.6.2019 at 21:30Mielenkiintoinen matka! ja aika upeita rantoja myös. Maisemat on aika erilaiset kuin etelä-Espanjassa
Emma
8.6.2019 at 14:14Oli todellakin mielenkiintoinen reissu ja jotain ihan muuta kuin Etelä-Espanja! Vaikka tykkään kovasti Välimerenkin maisemista, niin kyllä näissä vaan on mulle vielä enemmän sitä jotain <3
Maarit Johanna
9.6.2019 at 12:02Tulipa yllätyksenä tuo kelttien jälkeläisyys! Näkyyköhän se jotenkin myös ihmisten luonteessa, olisipa jännä perehtyä asiaan enemmän. Kaikki nämä ruoka ja viini ja maisemakuvat ja tuo ihana puutarhahuone! Jatkossa kiinnostaa tosi paljon enemmän matkustaa tuollaisiin rauhallisiin kohteisiin, jotka on mahdollisimman kaukana ryysiksistä. Voisin harkita ajavani tuonne autolla vaikka koko matkan Suomesta. Näyttää niin hurmaavalta!
Emma
18.6.2019 at 07:21Joo, tuossa kelttiasiassa riittäisi kyllä perehdyttävää, se oli tosi mielenkiintoista! Mua myös enemmän ja enemmän kiinnostaa sellaiset ”kakkoskohteet”, joissa on enemmän omaa rauhaa ja tilaa. Samoin on paljon kivempi matkustaa sesongin ulkopuolella, usein myös säiden takia, kun en ole koskaan esim. tykännyt kovin helteisistä keleistä!
Mirva / Albanianlomakodit.com
9.6.2019 at 21:54Todella kattava juttu! Varsinkin nuo merenelävä ruoka kuvat ja kaikki muutkin kuvat ihan priimaa! 🐙
Emma
18.6.2019 at 07:57Kiitos Mirva <3
Jenni / Unelmatrippi
10.6.2019 at 10:49Kuulostaa aivan ihanalta lomalta! <3 Ja tuo syömisen eskaloituminen ravintolassa kuulostaa varsin tutulta. Meillä se ruokien tilailu vain yleensä lähtee lapasesta jo ennen kuin mitään on edes maistettu. 😀 Pelkkä ruokalistan selailu riittää.
Emma
18.6.2019 at 07:59Haha joo, ei mitään uutta kyllä mullekaan! Yksin reissatessa toi on vaan hankalaa, kun ei kehtaa tilata neljää annosta – eikä tietty pysty syömäänkään ihan niin montaa 😀 Ois niin kiva jos ois yleisesti enemmän tarjolla sellaisia pieniä maisteluannoksia, mitä vois tilata enemmän.
Jenna / Citylights & Sunsets
10.6.2019 at 21:16Vaikutti ihanalta tuo hotelli keskellä maaseutua! Pääsisipä tuonne rentoutumaan vaikka vuorokaudeksi 😀 Aivan vierasta seutua itselle, ainakin toistaiseksi!
Emma
18.6.2019 at 08:03Jep, tohon hotelliin voisin mennä vaikka viikoksi ja tehdä sieltä kaikkia ihania päiväretkiä! <3
Tiina Johanna / Kookospalmun alla
12.6.2019 at 11:44Upeita maisemia! Galician seutu on todella kaunista ja monipuolista. Itse vasta haaveilen sinne pääsystä, mutta toivottavasti se toteutuisi pian. 🙂 Ei voi muuta kuin ihailla näitä kuviasi ja tuo hotellinne maaseudulla olisi upea rentoutumiskeidas.
Emma
18.6.2019 at 12:39Toivottavasti pääset Galiciaan pian, ihan varmaan tykkäät noista maisemista! 🙂
Merja / Merjan matkassa
14.6.2019 at 21:17Kyllä sait vakuuttuneeksi Galician kauneudesta 🙂 Upeita rantoja ja hienoja jylhiä maisemia. Merenelävät ei mulle uppoa, mutta en anna sen häiritä. Eiköhän sieltä muutakin hyvää syötävää löytyisi. En muuten tiennyt, että on olemassa noin montaa eri simpukkalajia. Oliko niissä makueroja? Pieni maaseutuhotelli näytti myös todella symppikseltä. Tuollaiset paikat ovat todellisia helmiä.
Emma
19.6.2019 at 08:32Eiköhän sieltä muutakin syötävää löytyisi joo, en vaan osaa sanoa mitä kun itse söin 10 päivää simpukoita ja äyriäisiä 😀 Ja todellakin, kun simpukoita syö joka päivä eri lajeja ja ne on tuoreita ja miedosti maustettuja, niin niistä löytää uskomattoman paljon makueroja!
Anna | Muuttolintu
15.6.2019 at 02:10Siis vau, tänne täytyy ehdottomasti lähteä autoilemaan, ehkä jo seuraavalla Euroopan matkalla. Ruoka näyttää myös niin hyvältä, nuo veitsisimpukat on meille uusi tuttavuus!
Emma
19.6.2019 at 08:33Te varmasti tykkäisitte – ja mä tykkäisin katsella teidän upeita kuvia Galiciasta <3 Veitsisimpukat oli todellinen yllättäjä, aivan järjettömän hyviä!
Eeva / Eevagamunda-blogi
15.6.2019 at 10:30Ihana ja kattava juttu Galiciasta. Itse olen pyrähtänyt siellä vain muutaman päivän reissun, joten läheskään noin paljoa en ehtinyt nähdä. Hurmaavilla Cies-saarilla pääsimme käymään, mutta esimerkiksi Playa de las Catedrales on näkemättä. Palaan Galiciaan ehdottomasti. Suosittelen muuten myös mainitsemaasi naapuri-itsehallintoaluetta Asturiaa. Luonto ja ruoka on hyvin samanlaista kuin Galiciassa, mutta rantakylät vielä värikkäämpiä. Tuo on todellakin täysin eri maailma kuin esimerkiksi tämä Etelä-Espanjan Andalusia missä asun 🙂
Emma
19.6.2019 at 15:08No jopas, Asturia pitää siis ottaa seuraavaksi työn alle! Siitä taidetaan Suomessa tietää vielä vähemmän kuin Galiciasta. Oi, Espanja on kyllä niin mahtavan monipuolinen!
Magical Maaret
18.6.2019 at 17:38Vau näyttääpä upealta! Moneen suuntaan täällä Espanjassa ollaan matkattu (matkavideoita ja muita Espanjassa asumiseen liittyviä videoita löytyy täältä https://www.youtube.com/channel/UCHH-l7LPkvqneIXZ5Ev5krQ?sub_confirmation=1), mutta ei olla vielä Galiciaan päästy 🙂 Toivottavasti jonain päivänä päästään katselemaan nuita upeita rantoja.
Emma
20.6.2019 at 08:32Kannattaa todellakin poiketa myös tuonne luoteiskulmaan, en usko että siitä voi kukaan olla tykkäämättä! <3
Asko Leppilampi
11.1.2020 at 11:24Olin lukenut Vigosta ja noista rannoista aiemminkin, mutta nyt vakuutuin, että tuolla käymme toukokuussa. Kiitos eniromaisesta postauksesta! Saattaa olla, että laitan vielä yv:ä.
Emma
13.1.2020 at 19:58Etelä-Galician ja Pohjois-Galician rannikot eroavat melko paljon toisistaan – katso ihmeessä se mun toinen Galician majakkajuttuni myös, niin näät vielä enemmän rannikkokuvia!